Suuntana Mikkeli

Nämä kuvat ovat viime viikkoiselta Mikkelin reissultamme, jonne suuntasimme siskoni kanssa.
Äidillä on muutaman päivän päästä syntymäpäivät ja päätimme käydä juhlistamassa häntä hieman etukäteen. Ei se ole niin päivän päälle koska niitä synttäreitä viettää, pääasia että saimme viettää ihana päivä yhdessä<3

Startattiin aamusta matkaan, ilma oli hieman sateinen, liikennettä vähäisenlaisesti ja matka taittui oikein rattoisasti ja nopeasti Lahden Kärkkäiselle asti.
Päätettiin pitää siellä pikku paussi, joka kesti öö.. puolitoista tuntia! Mutta siis eihän tuolta pääse ihan heti pois-ihan mieletön shoppailupaikka. Sieltä löytyi yhtä sun toista ihanaa, täytyykin laittaa niistä ihan oma postaus tulemaan. Oletteko muuten käyneet Kärkkäisellä? Suosittelen.

Kun oltiin juotu kahvit ja syöty hampparit, sekä tyhjennetty puoli puotia, jatkettiin matkaa määränpäähän. Äiti ja isäpuoli odottelikin meitä ja arvasi, missä olimme pitäneet pikku taukomme;)

Pääsimme suoraan kahvipöytään, nautittiin järjettömän isot ja hyvät viinerit, (hyvästi dieetit) munkit piti jättää toiseen kertaan. Sen jälkeen suuntasimme käymään tutuilla nurkilla. Ollaan joskus lapsena asuttu Mikkelissä, ja isovanhempien luona vietetty paljon lapsuuden kesiä.
Kävimme Tertin Kartanossa, joka on niin kaunis ja tunnelmallinen.
Täältä löytyy mielettömät suklaakakut, ja herkkuja kotiin viemisiksi. Tertin Kartano on myös suosittu lounaspaikka.  Minä olisi puolestani voinut kotiuttaa nuo upeat puupöydät <3

Käväistiin myös Kenkäverossa. Sieltä löytyy ihania kasvitauluja, ostin meille kotiinkin yhden. Meinasi tulla valinnan vaikeus, koska niitä on ihan mielettömän upea valikoima. Kasviaiheisia tuotteita oli paljon muitakin mm; patalappuja, tarjottimia, kaitaliina, essua jne.
Myös lähiruokaa ja käsityöläisten tuotteita laidasta laitaan.

Päivälliselle suuntasimme Mikkelin rautatieasemalle ravintola Vaihaan.
Tämä ihana vanha asema on kertakaikkisen tunnelmallinen ruokapaikka, käykää ihmeessä testaamassa.
Oli muuten hauska sattuma, kun odotimme annoksiamme ja samalla katselimme lähteviä junia, niin ikkunan edestä kulki perhetuttu- äitini kummipoika, jonka minä olen nähnyt viimeksi vuosikymmeniä sitten!
Yritin hillitysti vimmatusti huitoa ikkunan takana ja kiinnittää hänen huomion, mutta hän ehti valitettavasti nousta junaan. Tarjoilijat olivat hyvin kohteliaita ja leikkivät etteivät olleet huomanneetkaan touhuani:)

Joka tapauksessa ruoka oli todella hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi, meistä ei nimittäin kukaan pystynyt syömään annostaan loppuun asti.

Tämän jälkeen ajeltiin takaisin porukoille ja kävimme vielä penkomassa kellarin aarteita. Tämä on sellainen joka kertainen harrastus, josta jokainen nauttii suunnattomasti. Poruat, että pääsee tavaroista eroon ja me , kun saamme ihania aarteita kotiin vietäviksi.
Siskoni kantoi kotiin kasan mattoja, minä puolestaan pari ihanaa käsilaukkua.
Illalla köröteltiin onnellisena kotiin, Kaikilla oli ihan mielettömän hyvä mieli.
Äiti soitti vielä perään, että ihan paras synttärilahja kun kävitte <3 Ei sitä aina tarvitse isoja juttuja hankkia, vaan yhdessäolo on lahja, joka on sitä ihan parasta <3

Piipahdus Cafe Mellstenissa

Vaikka eilen oli suhteellisen harmaa päivä, ei se menoa haitannut.
Kun olin pyörähtänyt ruokakaupan kautta ja loihtinut omille ja vieraille lapsille kunnon buffet aamiaisen, suuntasin siskoni kanssa Haukilahden rantaan kävelylle ja Cafe Mellsteniin herkuttelemaan.
Olin muutenkin kärsinyt torstain ja perjantain jäätävästä migreenistä ja perjantaina iski vielä Menier kohtaus, joten ajattelin, että vaikka taivaalta sataisi pikku-ukkoja, niin nyt on pakko päästä ulos.

Haukilahden ranta on eittämättä yksi lempipaikoistani. Kesällä käyn tuolla todella usein, joskus jätskillä ja toisinaan taas lenkkeilemässä. Sieltä tulee mukavan pituinen lenkkeilyreitti Matinkylän rantaan ja takaisin. Maisemissakaan ei ole valittamista, varsinkaan kesällä.
Eilen maisemat olivat toki hieman harmaat ja ilottomat, mutta jotenkin ihana fiilis tuolla silti tuli, niin kuin aina.

Cafe Mellstenissä käytiin juomassa Talon kaakaot ja syötiin suklaa- ja porkkanakakkua. Ihan mielettömän hyvää ja tuhtia. Ensi kerralla sitten, vaikka päivän buffa.
Istuskeltiin muuten terassin puolella, ulkona. Siellä oli kamiinat ja vilttejä, joten kyllä siellä tarkeni oikein hyvin ja tunnelma on erityinen.

Porukkaa oli muuten yllättävän paljon liikenteessä, en ihmettele, ihana paikka <3
Muutama retkiluistelija vilahti jäällä ohi ja eräs pieni taapero sivakoi niin vauhdikkaasti, että jäin katselemaan hänen menoaan hymy suunpielissä.

Laiturin nokassa oli avanto, ruuhkaa ei ollut! Täytyy nostaa hattua niille, jotka siitä lajista nauttivat, minua ei sinne saisi heittämälläkään. Minua paleli, jo pelkästään avantoon katsominenkin.

Miten on tykkäättekö avantouinnista tai hiihtämisestä?

Itse olen hiihtänyt viimeeksi peruskoulussa, mutta sitä voisin vielä kokeillakin, avantoa en.

Terveiset Tallinnasta

Heippa!

Kiitos kaikille ihanista tsempeistä edelliseen postaukseen <3 Kyllähän se on vaan sellainen juttu, että tuo antaa itselle vielä enemmän  tarmoa tähän sokerittomaan tammikuuhun, joten kiitos teille jokaiselle <3

Viikko on taas blogin puolella ollut hieman hiljaisempaa, koska työputket on olleet sen verran pitkiä, että  energiaa mihinkään muuhun ei oikein ole jäänyt.

Oli tälle viikolle kuitenkin jotain mukavaa mitä odottaa. Oltiin nimittäin ystävän kanssa varattu meille Tallinnan risteily, jonne suuntasimme torstaina aamuvuoron jälkeen.
Aavistuksen kieltämättä mietitytti minkälaisen hirmumyrskyn kouriin oikein joudumme, kun edellisenä päivänä iltapäivälehdet kilvan oli kertonut telakalle joutuneista paateista ja 14 metrisistä alloista.
Tälläiselle ihmiselle jolla on keinutusta omastakin takaa ja pihakeinu on jo hurja laite, ei välttämättä 14 metriset aallot ole se mitä riemusta kiljuen odottaisin.
Mutta koska matka oli sovittu, niin ei sitä enää peruta, ja laivareissu ystävän kanssa on niitä elämän isoja iloja <3

Töiden jälkeen kävin kotona hakemassa tavarat ja sitten ystävä kyytiin ja kohti satamaa. Laivassa huomasin, että kamera jäi kotiin, mutta ei se mitään, laivalla kun ei olisi pystynytkään mitään kuvaamaan, kun alusta oli hieman epätasapainossa;)
Käytiin syömässä heti kun paattiin päästiin, ja sen jälkeen suorinta tietä hyttiin missä pysyttelimmekin niin kauan ennenkuin laiva oli laiturissa Tallinnan päässä.
Oikeasti keinutus oli aikamoista ja pystyssä ei pysynyt, joten suosiolla loikoilimme sängyssä varpaat lähinnä toisen suussa. Yläsänkyyn ei voinut mennä, sieltä olisi tippunut lattialle, ellei olisi itseään kiinnittänyt niillä kuminauhoilla kiinni punkkaan ja alasänky oli kuin pulkkamäki, joka vietti lattiaa kohti.

Naurettiinkin mahat kippurassa, että on tässä sellainen salitreeni, ettei paremmasta väliä, kun yrittää punkassa pysyä :)

Kaveri oli ostanut edelliseltä reissulta inkivääri namuja, jotka auttavat matkapahoinvointiin. Pirun pahoja ne oli mutta sitkeesti niitä siinä napsimme 3-4kpl ja pahoinvoinnista ei ollut tietoakaan! No olihan minunkin pakko käydä oma paketti ostamassa, mausta huolimatta.

Tuli muuten ostettua ihan mielttömän suloista talouspaperia Rimi kaupasta, joka sijaitsee ihan satamassa, kyllä tästäkin ilo saatiin irti, kun mietittiin, että hieman on toisenlaiset tuliaiset kun ehkä 20 vuotta sitten. Miettikää nyt, leipää, inkiväärinamuja ja talouspaperia!

Tallinnassa oli muuten ihana ilma, keväisen oloinen Aurinko paistoi ja lämpötila plussalla. Käytiin syömässä aamupala Kochi Aidad:ssa jonka jälkeen käveltiin Karnaluksiin. Sitten vaatekaupoille ja kahville, kaiken kaikkiaan käveltiin reilu 10 kilometriä Tallinnassa.

Takastullessa merenkäyntiä ei enää ollut juurikaan, ja pystyttiin viettämään aikaa muuallakin kuin hytissä.
Kiva reissu oli kaikenkaikkiaan ja kesällä viimeistää on suunnistettava uudestaan.
Viikonloppu onkin tullut sitten vietettyä enemmän ja vähemmän jääkiekon parissa, joten nyt pientä lepoa ja  Oikein leppoisaa sunnutai päivää teille <3

Perjantai maalaismaisemissa

Veera oli soittanut taas mummolle, saisinko tulla maalle viikonlopuksi ystäväni kanssa? No saihan he. On todella ihana huomata kuinka paljon hän viihtyy siellä, mummon, papan ja tätinsä perheen kanssa.

Perjantaina pahimpaan ruuhka aikaan pakkasin kamppeet, tytöt ja myös Saken fillari, joka oli takoitus papan korjata viikonlopun aikana, autoon ja lähdimme ajelemaan kohti landea.

Perillä neidit sinkasi autosta omille teilleen ja minä siirryin anopin kanssa pullakahville tupaan.
Tokihan siinä käytiin kaikki kuulumiset läpi niinkuin aina, ja voi jestas miten paljon sitä juttua riittää, vaikka nähdään ja kuullaa toisistamme kohtuullisen usein.

Työt oli tällä välin laittanut leikit pystyyn isossa talossa, tällä kertaa yhteen huoneeseen oli pystytetty vaatekauppa. Ihanaa kun nuo lapset leikkivät ihan niin kuin me joskus ennen.
Myös perheen yksi kissoista saapui paikalle ihmettelemään menoa. Hyvin nopeasti hän tuli puskemaan jalkoihin ja kellahti matolle kerjäämään rapsutuksia ja huomiota ja niitä hän saikin.

Rapsutuksista oman osansa sai myös lampaat ja nuo pienet karitsat, jotka ei nyt enää ihan pikkuisia ollutkaan, paitsi yksi, sintti. Sintin äänikin oli pieni, voi jestas kuinka hurmaava hän on, minun suosikkini.
Tytöt yrittivät kouluttaa lampaita istumaan tammenterhon avulla, voin kertoa, ei onnistunut :D
Jätin tytöt koulutus puuhiin ja kävin vielä napsimassa muutaman valokuvan. Ilta-aurinko alkoi laskeutua ja maisema oli kieltämättä kaunis.  Kyllä luonto on kaunis myös syksyllä.


Hetken päästä lähdin ajamaan kotia kohti, ruuhkaa ei ollut laisinkaan ja matka taittui nopeasti. Hain samalla pojat hallilta kotiin, suoraan ruokapöytään. Illalla katseltiin vielä leffa yhdessä ja perjantai oli sillä taputeltu <3 Lauantai meni leppoisasti ja sunnutaista tuli päivä, jonka olisin voinut todellakin vaihtaa, siitä sitten myöhemmin lisää.

Terveiset Tallinnasta!

Kuten aikaisemmassa postauksessani mainitsinkin, sovimme siskoni kanssa tekevämme kerran viikossa jotain yhdessä, tarkoituksena ottaa pieni irtiotto kotiympyröistä.
Koska kuluneella viikolla meille napsahti lisää vuosia mittariin, päätimmekin lähteä juhlistamaan sitä päiväristeilylle Tallinnaan.

Rannalla rentoutuen

Hypättiin siskon kanssa autoon ja ajettiin rannalle.  Istuttiin rantakalliolle juttelemaan ja seuraamaan kuinka purjeveneet lipuivat ohitse. Ilma oli tänään todella lämmin, tuntui vielä ihan kesältä.
Siinä jutellessä ajatukset kääntyivät nuoruusvuosiin ja lähinnä lapsuuteen, kuinka paljon silloin liikuimme ulkona ja mitä kaikkia kepposia teimmekään! Hetken päästä nauroimme vedet silmissä ja säälimme läheisiämme, meidän kanssa ei  taatusti tullut tylsää hetkeä.

Muutaman tunnin jälkeen suunnistettiin hymyssä suin kotiin. Tälläisiä päiviä pitäisi olla enemmän. Sovittiinkin siskon kanssa, että otetaan kerran viikossa päivä, jolloin lähdemme jonnekin kahdestaan tai perheiden kanssa, kunhan häivymme pois kotinurkista.
Lähdemme vaikka retkelle, kahvilaan, korkeasaareen tai vaikka toiseen kaupunkiin  katsastamaan mitä sillä on tarjottavana. Kunhan vaan lähdemme :)


Seuraava kolmen viikon kohteet onkin jo suunniteltu, näette sitten <3
Jos teille tulee mieleen jotain kohteita joissa ehdottomasti kannattaa käydä, niin saa linkata!

Leppoisaa sunnuntaita kaikille <3