Suuntana Mikkeli

Nämä kuvat ovat viime viikkoiselta Mikkelin reissultamme, jonne suuntasimme siskoni kanssa.
Äidillä on muutaman päivän päästä syntymäpäivät ja päätimme käydä juhlistamassa häntä hieman etukäteen. Ei se ole niin päivän päälle koska niitä synttäreitä viettää, pääasia että saimme viettää ihana päivä yhdessä<3

Startattiin aamusta matkaan, ilma oli hieman sateinen, liikennettä vähäisenlaisesti ja matka taittui oikein rattoisasti ja nopeasti Lahden Kärkkäiselle asti.
Päätettiin pitää siellä pikku paussi, joka kesti öö.. puolitoista tuntia! Mutta siis eihän tuolta pääse ihan heti pois-ihan mieletön shoppailupaikka. Sieltä löytyi yhtä sun toista ihanaa, täytyykin laittaa niistä ihan oma postaus tulemaan. Oletteko muuten käyneet Kärkkäisellä? Suosittelen.

Kun oltiin juotu kahvit ja syöty hampparit, sekä tyhjennetty puoli puotia, jatkettiin matkaa määränpäähän. Äiti ja isäpuoli odottelikin meitä ja arvasi, missä olimme pitäneet pikku taukomme;)

Pääsimme suoraan kahvipöytään, nautittiin järjettömän isot ja hyvät viinerit, (hyvästi dieetit) munkit piti jättää toiseen kertaan. Sen jälkeen suuntasimme käymään tutuilla nurkilla. Ollaan joskus lapsena asuttu Mikkelissä, ja isovanhempien luona vietetty paljon lapsuuden kesiä.
Kävimme Tertin Kartanossa, joka on niin kaunis ja tunnelmallinen.
Täältä löytyy mielettömät suklaakakut, ja herkkuja kotiin viemisiksi. Tertin Kartano on myös suosittu lounaspaikka.  Minä olisi puolestani voinut kotiuttaa nuo upeat puupöydät <3

Käväistiin myös Kenkäverossa. Sieltä löytyy ihania kasvitauluja, ostin meille kotiinkin yhden. Meinasi tulla valinnan vaikeus, koska niitä on ihan mielettömän upea valikoima. Kasviaiheisia tuotteita oli paljon muitakin mm; patalappuja, tarjottimia, kaitaliina, essua jne.
Myös lähiruokaa ja käsityöläisten tuotteita laidasta laitaan.

Päivälliselle suuntasimme Mikkelin rautatieasemalle ravintola Vaihaan.
Tämä ihana vanha asema on kertakaikkisen tunnelmallinen ruokapaikka, käykää ihmeessä testaamassa.
Oli muuten hauska sattuma, kun odotimme annoksiamme ja samalla katselimme lähteviä junia, niin ikkunan edestä kulki perhetuttu- äitini kummipoika, jonka minä olen nähnyt viimeksi vuosikymmeniä sitten!
Yritin hillitysti vimmatusti huitoa ikkunan takana ja kiinnittää hänen huomion, mutta hän ehti valitettavasti nousta junaan. Tarjoilijat olivat hyvin kohteliaita ja leikkivät etteivät olleet huomanneetkaan touhuani:)

Joka tapauksessa ruoka oli todella hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi, meistä ei nimittäin kukaan pystynyt syömään annostaan loppuun asti.

Tämän jälkeen ajeltiin takaisin porukoille ja kävimme vielä penkomassa kellarin aarteita. Tämä on sellainen joka kertainen harrastus, josta jokainen nauttii suunnattomasti. Poruat, että pääsee tavaroista eroon ja me , kun saamme ihania aarteita kotiin vietäviksi.
Siskoni kantoi kotiin kasan mattoja, minä puolestaan pari ihanaa käsilaukkua.
Illalla köröteltiin onnellisena kotiin, Kaikilla oli ihan mielettömän hyvä mieli.
Äiti soitti vielä perään, että ihan paras synttärilahja kun kävitte <3 Ei sitä aina tarvitse isoja juttuja hankkia, vaan yhdessäolo on lahja, joka on sitä ihan parasta <3

Päivä Porvoossa

Terkut Porvoosta!
Täällä on kuulkaas ihana lomafiilis. Aloitin viikon ajelemalla eilen Tiian luokse Porvooseen kyläilemään.

Perille päästyäni pääsin ensimmäisenä tutustumaan perheen uusimpaan tulokkaaseen Miki kisuun, joka mittaili minua hetken katseellaan. Hyväksyi olemassaoloni varsin nopeasti ja sen jälkeen puski ja nuoli kättäni vaimean kehräyksen säestämänä. Sain tämän komean herran hyväksynnän ja olin ihastuksissani.
Huomaatteko kuka kurkistaa muuten meidän välistä, kun nappasimme selfien :D

Osku ihanuus taisi muistaa minut jo edelliseltä kertaa, koska sain oitis kehräykset ja hyväksyvän nuolaisun kämmenelle, kun ojentauduin rapsuttamaan häntä korvan takaa.

Nämä yllä olevat räpsyt ovat Tiian perheen kodista. Minusta on kiehtova kuvata koteja, se kertoo ihmisestä/perheestä paljon ja on samalla oikea aarreaitta. Jokaisen kotin on niin yksilöllinen ja ihastuttava. Voi mitä ihania yksityiskohtia toisten kodeista voikaan bongata!

Heti ensi töikseen suuntasimme kulkumme Rossoon koska nälkä alkoi kurnia vatsassa.  Nyt teki mieli pizzaa ja halusin ehdottomasti testata tämän ravintolan, koska olin Tiialta kuullut niin paljon kehuja kyseisestä paikasta.

Ravintola oli erittäin viihtyisä ja koska lounasaika oli jo ohi, oli ravintola mukavan rauhaisa ja palvelu erittäin ripeää.
Päädyin tilaamaan itselleni Al Capone pizzan, jossa oli kinkkua, homejuustoa, ananasta, juustoa ja rucolaa. Aivan mielettömän hyvää, en voi kuin suositella. Tällä reissulla opin, että kannattaa tilata myös tomaattivalkosipulidippi, ja kastaa pizzanreunat siihen. Täydellistä.
Palvelussa ei ollut moitteen sanaa, päinvastoin, kaikki sujui kertakaikkisen mainiosti.

Tämän jälkeen kävimme kiertelemässä vanhan kaupungin kaduilla ja minä tietysti kuvasin minkä kerkesin. En saa tästä kauniista kaupungista tarpeekseni, en sitten millään.
Tässä kaupungissa on aivan oma tunnelmansa.
Nuo talot ovat jotain niin kaunista ja täynnä toinen toistaan ihanampia pikku puoteja sekä kahviloita.
Kävin ostamassa teetä suloisesta Skaffer puodista kotiin viemisiksi, jossa löytää mitä herkullisimpia tuliasia ja lahjaideoita.

Päivä alkoi kääntymään jo iltahämärään, kun päätimme käydä vielä nauttimassa kupilliset kuumaa ja leivokset, Cafe Cabriolassa johon ihastuin jo viime reissulla.

Kahvilan vitriinissä oli vieri viereen mitä herkullisimpia kakkuja, keksejä ja leivonnaisia.
Tarjolla oli toki suolaisiakin herkkuja, mutta minä näin vain ne kaikki kauniit kakut.
Koska tuli syötyä sen verran myöhäinen lounas ja massu oli jo aika täynnä, kaipasin jotain kevyempää ja raikasta leivosta, joten valitsin teen kanssa mango-juustokakku palan.  Itse asiassa, en olisi oikeasti tarvinnut enää laisinkaan syötävää, mutta en vain voinut olla nauttimatta näistä herkuista.
Näitä leivonnaisia kuulemma käydään ostamassa kauempaakin, enkä ihmettele, ne olivat suussa sulavia ja yksityiskohdat mietitty viimeisen päälle. Jokaiselle laitetaan omaan leivonnaiseen kukka tai muu koriste, ennenkuin se annetaan asiakkaalle. Leivos on todellakin täydellinen pöytään tuodessa.
Ihanaa ajattelevaisuutta.

Kuten arvata saattaa täälläkin vierähti tovi jos toinenkin. Kun olimme vihdoin saaneet kulautettua viimeiset juomat kurkkuumme ja nielaistua viimeiset kakun muruset massuihin, oli ulkona jo pimeä laskeutunut.
Kaksi nauravaista ja tyytyväistä naista suuntasi askeleet kohti autoa ja illan päätöstä.
Pieni tihkusade ja pimeyskään ei haitannut laisinkaan, kun ajelin tyytyväisenä kohti Espoota ja kotia, olin onnellinen ihanasta ystävästä ja ihanasta päivästä <3 Tällä taas jaksaa pitkälle.

Voin lämpöisesti suositella Porvoota mihin vuodenaikaan tahansa. Se on kaunis kaupunki, täynnä kauniita asioita ja tunnelmallisia paikkoja, joten Joulumarkkinoille sitten seuraavaksi <3