Featured Slider

Flunssan viemää






Muistatteko sen fiiliksen, kun muksut ovat pieniä ja jokainen valuttaa nokastaa vuorollaan Niagaran verran eritteitä, ja olet hoivaamassa heitä enemmän himassa kuin ehdit töissä käydä. No ehkä "pikkaisen" kärjistettynä mutta ymmärtänette pointtini :)

Odotat lasten teini-ikää kuin kuuta nousevaa, et kolttosten takia vaan siksi, että toivot ja kuvittelet heidän kasvattaneen sen verran hyvän vastustuskyvyn, jottei heihin kylän jokainen kulkutauti iskisi.
Sori olen ilonpilaaja mutta tiedättekö mitä, se on harhaa!  Kyllä ne iskee edelleenkin, yhtä tehokkaasti kun olisit syönyt jälleen kerran hiekkalaatikolla samaa lapiota naapurin Eevertin kanssa.

Juuri kun aloin iloita ja ajatella, että josko tämä flunssa meidän perheessä olisi ohi, niin eiköhän Sakke taas ole maannut sängyn pohjalla tekemäässä nessupyramidin uutta ennästystä.
Tällä kertaa onneksi antibiootit päästiin aloittamaan heti, joten toivo nopeasta toipumisesta on suuri.
Jokohan se lekuri nyt pikku hiljaa suostuisi riistämään tuon jannun kita- ja nielurisat? No toivossa on hyvä elää sanoi lapamato.



Onneksi nämä teinien toipumiset on kuitenkin suht koht rivakkaampaa kuin taaperoiden, eivätkä he odota äidin päivystävän vuoteen vierellä, vaan ovat varsin onnellisia, jos jääkaappi on täynnä jotain hyvää ja Netflix pelaa, mutta risoohan se silti. Tässä alkaa kehitellä mielessä kaikkia syitä homekoulusta tai kodista lähtien, tälle flunssaputkelle, mutta todennäköisesti tää on vaan ihan perus räkätauti, joka aina tähän aikaan tuppaa jylläämään niin työyhteisössä, kuin koulut ja päiväkodit läpeensä.

Vitsi kuinka odotankaan kesää, entistä enemmän☀️

Yhteiset hetket












Vitsi että heräsinkin tänä aamuna ajoissa ja niin täynnä energiaa. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet jälleen aika kiireisiä, mutta samalla mielenkiintoisia, innostavia, arkisia, juhlavia ja täynnä hyviä kohtaamisia. Sellaisia, joista kaiken keskellä päällimmäisenä fiiliksenä on jäänyt onnellisuuden tunne.

Olen saanut ujutettua liikunnan tämän kaiken hullunmyllyn keskelle ja voin kertoa, että jaksaminen on ihan uudella tasolla.
En tiedä teistä, mutta itselleni varsinkin ryhmäliikuntatunnit ovat tuoneet kaivattua tsemppiä treenaamisen suhteen, joka eittämättä näkyy arjessa jaksamisessa.
Tällekin päivälle riittää puuhaa; ensin koulu, sitten uusi treenitunti, joka on tanssipainotteinen ja sitten vielä pari koulu- ja työtehtävää, sekä pojan treenit ja mä olen ihan fiiliksissä.


Kamerakin on alkanut eksyä viime päivinä käsiini useammin kuin koko alkuvuonna yhteensä. Auton keula on osoittanut useasti kohti merenrantareittiä ja postilaatikosta tupsahtavat meikkilähetykset saavat sydämen pomppimaan riemusta.
Tuo essencen vadelmapunainen lakka on yksi kauneimmista ikinä ja se tuoksuu päärynälle<3
Luomiväri- ja poskipunapaletista tuskin tarvitsee enempää mainita mitä kuvat kertovat, ne ovat kauniita joka tavalla. Nämä ovat jälleen kerran ajautuneet neidin kampauspöydälle, jonka ääressä me yhdessä niitä testailemme.
Mielestäni yhdessä koetut hetket ovat niitä parhaita. On rikkaus kokea ja jakaa asioita toisen kanssa. Ovat ne sitten tuntemattomien kanssa ryhmäliikunnassa, perheen kanssa arjessa, tai vaikka ystävien kanssa syömässä-kuitenkin se, että saat kokea ja jakaa jotain pientä tai suurta jonkin toisen kanssa, on ainakin itselleni ajatus onnellisuudesta.
Vaikka mielläni olisin jatkanut aihetta pidempäänkin, ei tämä aamu enää anna minulle aikaa siihen, vaan nyt on jo juostava dösäpysäkille ja kouluun.

Mutta sellaisia mietteitä tähän aamuun, voikaa hyvin <3







Kevään sisustusinspiraatiota


Yhteistyössä Tokmanni/Kotikulta







On ehkä viikon timanttisin hetki. Työvuoro päätöksessä, päivän tapahtumat pulkassa ja huomenna on vapaapäivä. On siis lupa ottaa rennosti ja nauttia oman kodin rauhasta ja hullunkurisesta perheestä.
Minulle koti on turvasatama, se paikka jossa saa olla juuri sellainen ja juuri niin kuin parhaalta tuntuu, tämän tosin allekirjoittaa varmasti koko perhe ja hyvä niin.
Minusta tuntuu, että kotimme on solahtanut sopivasti uomiinsa, sillä on oma rytminsä ja jokaisella oma lempipaikkansa. Olohuoneen iso sohva kerää säännöllisesti syleilyynsä puheripulin omaavat teinit (oikeasti siis äidin) ja urheiluhullun perheen ja majoittaa se yövieraitakin.

Koska koti on tärkeä paikka ja vietämme siellä paljon aikaa, on siitä ajan mukaan muokkautunut juuri meidän näköisemme, rento ja leppoisa paikka. Sisustusta tulee päivitettyä aika ajoin pienillä annoksilla, kuten verhoilla, koreilla, koreilla ja vielä kerran koreilla, taljoilla jne.-kyllä te tiedätte.

Kevät on kriittistä aikaa, koska kasvava valon määrä aiheuttaa Verbulle ja minulle vastustamatonta halua pistää kotia uusiksi sisustusrintamalla. Se ei tosiaan tarvitse olla mitään suurta ja maailmoja mullistavaa, vaan pientä piristystä talven jäljiltä.

Suurin piirtein viikko sitten, tuo sisustuskuume kävi aika lailla ylitsepääsemättömäksi ja lähdimmekin käymään Variston Tokmannilla, olin nähnyt kuvastossa Kotikullan ihanat rottinkikorit, jotka oli ihan pakko saada, jos ette vielä huomannut niin rakastan koreja ja niitä hivuttautuu kaikkialle kotiimme vaivihkaa, joku maltillisempi olisi ostanut ehkä korin tai kaksi, minä hankin kerralla neljä. Verbu halusi huoneeseensa uudet petivaatteet, nuo pilkulliset pussilakanat, jotka ovatkin aivan ihanat ja vaaleanpunaisen taljan riipukeinua kaunistamaan. Nyt kun olen noita pussilakanoita hetken ihastellut ja todennut, etten saa niitä varmasti lainattua neidiltä aion käydä ostamassa meidänkin sänkyymme samalaiset. Miten unikin tuntuu paremmalta kauniissa petivaatteissa?  Pilkut näköjään toimivat niin petivaatteissa kuin mekossakin<3



Olen alkanut hivuttamaan kotiimme enevissä määrin myös viherkasveja ja makuuhuoneemme ikkunassa roikkuu nyt amppeli, jossa kasvaa aloevera. Se tuntuu viihtyvän siinä, aamuauringon säteissä. Tykkään jotenkin hurjasti tuosta, se näyttää kuuluvan juuri siihen.





Minä rakastan sisustaa mutta en ole kaksinen kokki. Olen kiitollinen, että tuo mies tuntuu nauttivan ruoanlaitosta, joten luvassa on siis astetta maistuvampi dinneri ja lapset kiittää, niinkuin minäkin.  Tälläkin hetkellä mies häärää keittiössä ja kokkaa kanaa, uusi paistinpannu on kuulemma loistava, jopa niin hyvä, että minä en saa koskea siihen, etten vain pilaa sitä, yhtään en ymmärrä mistä tuo taaskin puhuu.
Ruoasta puheenollen pöytä on katettu, joten toivotan sinulle ihanat illat ja siirryn nauttimaan illallista jääkiekon pariin.

💗Pilkku pussilakanat
💗Kori iso
💗Kori pieni
💗Paistinpannu
💗Rottinkilyhty
💗Patalappu
💗Patakinnas

Valitettavasti en löytänyt taljan ja amppelin suoraa linkkiä, mutta käykää ihmeessä tsekkaamassa liikkeessä, siellä on kaikkea kaunista tarjolla<3

Alla on muuten video meidän ostosreissustamme, ostosten esittelystä ja stailauksesta, jos haluat, kurkkaa myös sen!





Kun kaikki pätkii







Naapurin koira huutaa eroahdistustaan ja minä huudan tyhjän sivun ahdistusta. Viikonloppuna, kun olisi ollut paljon asiaa niin netti pätki-nyt kun netti toimii niin minä pätkin, joten tyrkkään teille vaan tuijoteltavaksi kuvia minusta viikonlopun metsäretkeltä ja videon äänekkäistä terriereistä, tosin en nyt mene vannomaan, kuka tässä loppupeleissä se äänekkäin oli, terrierit vai minä:D

Mikä kumma siinä muuten on, että koirallekin pitää lässyttää? Ymmärtääkö ne muka paremmin`-tuskin.
Niin ja vielä viikonlopusta, se oli hyvä. Oli joogaa, pilatesta, jääkiekkoa, lapsia, lasten ystäviä, sisko ja äiti <3 Kaikki sulassa sovussa ja onnellisia. Liian vähän unta ja mahdottomasti naurua. Just sitä mitä aina välillä tarvitaan.

Sen suurempia selittelemättä, survon taasen jumppatrikooni kassinpohjalle ja suunnistan joogatunnille, olen hurahtanut <3