Featured Slider

Huawei-tyttö ja P20Lite





Huomenta!!
Muistatteko kun aikoinani valittelin, etten ole oikeastaan talvi-ihmisiä? No perun puheeni tässä ja nyt-hetimmiten.
Tämä talvinen ihmemaa on saanut minut niin hyvälle fiilikselle ja olen heräillyt hymyissä ja katsellut ikkunasta avautuvaa valkoista maisemaa, kiskonut vaatteet niskaan ja kiirehtinyt pihalle kännykkä kädessä kuvailemaan niin aamuteet, kuin itseni tulppaanikimppujen kanssa ja kaiken siltä väliltä.




Toki tänne kännykän muistiin on tallentunut paljon muitakin hetkiä, reissuista, perheestä juhlista, no elämästä noin niin kuin yleensä-kyllä te tiedätte.

Niin ja se mun kännykkä, se on Huawein P20 lite.
Olen ollut Huawei-tyttö jo vuosien ajan ja luulen, ettei meidän ystävyytemme väliin ihan hevillä tulla.
Kirjoittelin aiemmin toisestakin Huawein luurista täällä, ei siis mitään huonoa sanottavaa siitä, niin kuin ei tästäkään, päin vastoin edelleen Huawei ihastuttaa minut päivä päivältä ja ystävyytemme vain syvenee.








Haluatte varmaan tietää mikä Huaweista/ Huawei p20 Litesta tekee sitten niin hyvän, minun mielestäni?

Minulle se on ihan käyttömukavuus, kamera ja toimivuus, noin niin kuin yksinkertaisuudessaan.
Se ei tilttaa pakkasessa, mikä on varsin kiva ominaisuus! Mikään ei nimittäin ole niin ärsyttävää, kuin puhelin, joka ei kestä pakkasta lainkaan. Ota siinä sitten kuvia kauniista maisemista, kun juuri kun ehdit kohdistaa kuvan niin akku loppuu, juu ei kiitos. No tässä ei ole onneksi sitä ongelmaa, sekin on nimittäin aikanaan koettu.
Kiitosta saa siis myös akun kesto ja lataamisen nopeus.

Sitten suurin intohimoni valokuvaus. Puhelimelta en edes odota järkkäritason kuvia, mutta mielestäni valokuvien värit ovat kauniit ja hieman hämärämmässäkin valaistuksessa saa oikein kauniita kuvia.
Edelleen kehoitan lämöllä tutustumaan noihin kamera-asetuksiin. Siellä on olemassa myös pro asetukset, joissa pääsee itse säätämään esim. valotusta jne. ne kannattaa ehdottomasti opetella, siinä vaiheessa nimittäin avautuu ihan omat jujunsa <3
Huawei P20 Litellä saa myös varsin hyvää videomatskua aikaiseksi. Itse teen kaikki videoni tällä puhelimella, en järkkärillä, koska puhelin on vaan niin näppärä ottaa mukaan ja se on kevyt! Eli tubettaakin voi ihan kännykällä.
 
Huawei P20 Liten hinta on varsin kohtuullinen. Tällä hetkellä se kustantaa noin 250€ liikkeestä riippuen.
Hinnaltaan siis sellainen, jonka raaskin hankkia myös lapsilleni, tosin Saken kohdalla kävisin vaihdattamassa panssarilasin, ihan joka puhelimeen ;) P 20 Litessä on lasitetut etu ja takapinnat, mikä tekee puhelimesta todella tyylikkään, mutta samalla hieman liukkaan, joten suosittelen hankkimaan ne suojakuoret tai sitten suojakalvon näytölle.



Kuten varmasti huomasitte, minun ykkösjuttujani puhelimeni ominaisuuksissa ovat tosiaan valokuvaus ja videokuvaus, sekä akun kestävyys, puhelujen lisäksi.

Myönnän häpeilemättä, että minun puhelin on tuossa käden jatkeena ihan kaikkialla. Eikä se ole pelkästään puheluita varten, vaan minä teen sillä myös koulutehtävät, muistiinpanoja, katson tubevideoita, kuuntelen treenatessa musiikkia ja esim. navigaattori on jatkuvassa käytössä, kun olen autolla liikenteessä, koska eksyn muuten aina. No onnistun toisinaan eksymään siltikin.
Mutta siis, yhtä kaikki puhelin on nykyään aina läsnä ja myös ikuistamassa elämän isoja ja pieniä asioita.

Olisi kiva kuulla, että mikä on sinulle tärkein ominaisuus puhelimessasi ja millä perusteella hankit omasi? Oletko merkkiuskollinen, vai onko sillä niin väliä?

Nyt toivottelen sinulle ihanaa päivää <3 
Ai niin haluaisitteko ehkä nähdä pupuvideoita, meidän Nöpöstä?








Oon vellihousu




Tuo kuva kertoo  mun tän hetkiset fiilikset enemmän kuin hyvin.
Koen olevani varsin rohkea monessa asiassa, mutta kun kyse on hammaslääkärin penkkiin joutumisesta, alkaa oma pulssini nousta pilviin ja olen mestari keksimään tekosyitä, joilla välttää tuo kaamea kidutuksen hetki.
Ja kuten arvata saattaa tänään on just se päivä, kun enää pystynyt välttelemään  asiaa.

Oma kammoni hammasääkäriä kohtaa juontaa juurensa ihan lapsuudesta. Kouluvuosien hammaslääkäriä kun ei voinut parhaalla tahdollakaan väittää empaattiseksi, sympaattiseksi tai inhimilliseksi, noin niinkuin minkään mittapuun mukaan.

Muistan edelleen matkat hammashoitolaan  ja sen kuinka jännitys valtasi mielen mitä lähemmäs tuon kauhukabinetin ovi kävi.

Tottakai ajat ovat niistä ajoista muttuneet ja nykyään löytyy jo ihan miellyttäviäkin alan ammattilaisia, mutta kun on traumat niin ne on ja pysyy, tiukassa.

Hassuintahan tässä on se että en pelkää kipua, vaikkakin ei se miellyttävää ikinä olekkaan, vaan  minua kammoksuttaa ehkä eniten se haju sekä ne vempeitten äänet!

Onneksi omat lapseni sentään ovat saaneet aina hyvää kohtelua hammaslääkärissä, enkä ole saanut heihin tartutettua omaa pelkoani, vaikka yksi onkin joutunut oikomishoidossa ravaamaan ja yhdeltä on kiskottu maitohampaitakin aikanaan irti, kun muuten ei suostunut irtoamaan.

Mutta siis millaisia kokemuksia teillä on hammaslääkäristä ja onko teillä pelkoja, jotka järjellä ajateltunaon naurettavia, mutta tunteille ei voi minkään?

Pleace kerrokaan nyt muutkin, että mieluummin kestäisitte murtuneet varpaat kuin hammaslääkärin menon😁






Voihan WhatsApp











Kelasin tänään meidän perheen WhatsApp ryhmän viestejä ja nauraa räkätin jossain vaiheessa vedet silmissä mitä kaikkea sitä on tullut kirjoiteltua ja varsinkin jos on sattunut vielä muutama kirjoitusvirhe mukaan, niin johan asiat muuttuvat ihan toiseksi kuin on tarkoitettu. No pakkohan minun oli napata muutama viesti teillekin luettavaksi, joten tällainen se meidän perhe noin niin kuin oikeesti on :)

Mukavaa keskiviikkoa <3

Suloistakin suloisempi












Upeaa alkanutta vuotta murut!  Toivottavasti teillä oli ihana vuodenvaihde, jokaisella<3

Me otettiin uutta vuotta vastaan tosiaan tutulla kokoonpanolla, kaikkiaan viistoista henkeä koolla, kuten kuvitella saattaa ilta oli varsin äänekäs ja hauska. Tuli valvottua pitkästä aikaa pikku tunneille saakka ja aamulla olisi uni maistunut yllättävänkin pitkään-jännä juttu sinänsä.
Vaikka toki uuden vuoden juhintamme on muuttunut siitä mitä se oli ennen lapsia, on siinä samoja asioita edelleen, se on meille juhla, joka kokoaa ystävät yhteen.

Vaikka kummasti olisi tuo oma punkka tai sohva vetänyt tänään puoleensa, oli puolen päivän aikaan karistettava unirähmät silmäkumista ja suunnattava lenkille.  Edellisillan tekoturkit ja mokkasaappaat vaihtuivat näppärästi collareihin, aluspaitaan, villapaitaan sekä numeroa liian isoon takkiin, pipoon ja lapasiin. Mikään vaatemäärä ei ollut liikaa, kerrospukeutuminen rules, vaikka et sitten tahtoisi edes eteenpäin päästä.

Kohta sitä lenkkeiltiinkin tuulisessa ja sateisessa Haukilahden rannassa. Tuo paikka on vaan yksi suosikeista aina vaan, eikä vähiten siksi että siellä tulee vastaan mitä suloisimpia koirakavereita, niin kuin tämä suloisistakin suloisempi pieni karvaturri, joka tuli tervehtimään meitä iloisesti hypellen.
Koiran omistaja pahoitteli, jos hänen koiransa tuli keskeyttämään meidät, kun tietty olin siellä lenkillä kamera kädessä kuvaamassa, vakuuttelinkin ettei mitään ongelmaa ja rohkenin kysäistä, josko saisin napsaista muutaman kuvan tuosta suloisesta pennusta ja sainhan minä luvan.
Harmittaa vaan, etten muistanut pyytää kyseisen naisen yhteistietoja, olisin halunnut lähettää hänelle ottamani kuvat, mutta ehkä törmään vielä häneen toisena päivänä.

Lenkki koleassa säässä tekee muuten hyvää, ihanan happirikasta. Kurvasin vielä ruokakaupan kautta hakemassa tortilla tarpeet, jotka mies sitten teki meille valmiiksi. Teemuki kourassa kömmin peiton alle tuijottamaan urheilua ja Asterixia, niin mitä tässä muuta kaipaakaan, ihan mukava vuoden aloitus.


Nyt toivottelen teille ihanaa iltaa, eli hyvät yöt
Huomiseen <3