Mitä tapahtui?

Hei pitkästä aikaa, mitä kuuluu?
Olette olleet mielessä kovasti ja olen lukenut teidän ihanat kommenttinne noihin aikaisempiin postauksiini-ihan jokaisen, mutta olen pahoillani vastaamattomuudestani. Kyse ei ole siitä etteikö olisi ollut aikaa, vaan siitä, etten yksinkertaisesti ole saanut läppäriä avattua. Ja ei, läppäri ei ole rikki, vaan minä olin hieman loppu.
Ajatukset ovat toki pyörineet ajoittain myös somessa ja olen Tiian kanssa saanut muutaman videonkin tehtyä samalla kun olemme nähneet, mutta paukut eivät ole oikein riittänyt muuhun.
Työ, koulu ja kaikki muu tekeminen verotti vaan omia voimavaroja hieman enemmän kuin ajattelin ja pieni tauko teki hyvää, oli aikaa ajatella, miten jatkan.

Ensimmäiset päivät, kun en jaksanut avata konetta tuntui pahalta. Tunsin jopa syyllisyyttä, etten saanut tuotettua mitään, en jaksanut käydä lukemassakaan kenenkään blogeja ja varsinkin siitä, kuinka en pystynyt vastaamaan teidän kommentteihinne.
Koska onhan se epäkohteliasta ja joku voisia ajatella, että itsekkyyttä, jos en vastaa välittömästi tai saatika moneen päivään, mutta uskokaa tai älkää olette jokainen minulle tärkeitä, välitän oikeasti ja olen kiitollinen ihan jokaisesta ajatuksesta ja kommentista, jonka teiltä saan joko omaan blogiini tai lukemalla teidän blogejanne tai mikä muun tahansa kanavan kautta<3

Muutamat päivät venyivät melkein kolmen viikon taukoon. Instassa kävin muutaman kuvan heittämässä, mutta siinä se oikeastaan olikin. Sieltäkin toki lähti muutama pitkäaikainen seuraaja kävelemään, eikä heitä siitä voi moittia, jokainen seuraa sitä ketä haluaa. Mitä sitten tuon reilun parin viikon tauon aikana sitten tapahtui ja muuttuiko mikään?  Tästä saisi kilometrin pituisen tarinan, joten kerron sen teille ihan lyhyesti tällä kertaa;)

Kävin töissä ja koulussa ihan niin kuin ennenkin, mutta kotona läppäri oli lähinnä Verbun huoneessa, enkä sitä kaivannutkaan. Oli päiviä, etten avannut edes telkkaria, kuuntelin musiikkia ja keräsin ympärilleni perheeni ja/tai ystäviä ja tiedättekö, se oli just se mitä tarvitsin ja mikä teki minut taas niin hemmetin onnelliseksi<3
Hetket, kun olen istunut perheen kanssa pulisemassa kaikkea päätöntä ja nauranut vedet silmissä ja suurin piirtein pissat housussa ja ne, kun olen treffannut ystäviäni enemmän kuin aikoihin, ilman kameraa ja somettamista, on olleet varsin voimaannuttavia. Olen löytänyt uudestaan rakkaan ystäväni, vuosien takaan ja uuden harrastuksen ja imenyt sitä energiaa, jota näistä kaikista yhdessä ja erikseen saa ja todennut, että tästä on hyvä jatkaa.

Suunta mihin nyt pyrin tulee toivottavasti näkymään myös täällä.
Haluan antaa teille enemmän itsestäni, kertoa ja näyttää millainen minä noin niin kuin oikeasti olen, eikä vain blogin täydeltä nättejä kuvia-tosin niihin pyrin edelleenki ;D  haluan antaa enemmän aikaa myös läheisilleni ja olenkin päättänyt, että ne ihmiset elämässäni, jotka eivät osaa arvostaa toista, saavat jäädä taka-alalle, koska niihin kulutettu aika on hukaan heitettyä aikaa. Joskus on ihan ok olla itsekäs ja tässä tapauksessa se on terveellistäkin.

Omat ajatukseni ovat selkeytyneet monen asian suhteen, niin bloggaamisen, tubettamisen, itsensä likoon laittamisen, oman kriittisyyyden ja varsinkin jaksamisen kanssa, se että minä todella voin sanoa ei- työtehtävillekin. Perhe tulee toki aina ykkösenä, se on selvä ja tämän kaiken saaminen mahdollisimman hyvään balanssiin on sitten työnalla ja uskon, että kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Postauksen asukuvat on ottanut ihana Maarit ja minä editoin:)

Näillä ajatuksilla tänään, Suloista sunnuntaita murut<3

Voihan WhatsApp

Kelasin tänään meidän perheen WhatsApp ryhmän viestejä ja nauraa räkätin jossain vaiheessa vedet silmissä mitä kaikkea sitä on tullut kirjoiteltua ja varsinkin jos on sattunut vielä muutama kirjoitusvirhe mukaan, niin johan asiat muuttuvat ihan toiseksi kuin on tarkoitettu. No pakkohan minun oli napata muutama viesti teillekin luettavaksi, joten tällainen se meidän perhe noin niin kuin oikeesti on :)

Mukavaa keskiviikkoa <3

Ihanaa Uutta Vuotta!

Olin kasannut tähän postaukseen jo ison kasan talvisia kuvia, kunnes tämä kyseinen kuva tupsahti eteeni, ja se on siinä, just se kuva, jolla haluan toivottaa teille ihanaa Uutta Vuotta 2019! <3 Olkoon se teille ihana, antoisa ja rakkauden täyteinen <3

Mennyt vuosi on ollut minulle monelta osin hyvä ja ihana. Paljon ihania kohtaamisia, uuden opettelua, ystäviä, perhettä, naurua ja rakkautta, mutta se on ollut myös monelta osin muutosten vuosi ja vienyt osin mehut minusta, ja se on varmasti näkynytkin-täälläkin.

Olenkin pohtinut viimepäivinä mitä toivon tulevalta vuodelta. Eivät ne ole mitään isoja asioita, ihan simppeleitä juttuja, sellaisia joidenka toteuttamiseen ei tarvitse ihmeitä-lähinnä omia valintoja vain.

Yksi valinta tälle illalle on lähteä perheen kanssa katsomaan valoshow ja sen jälkeen muutama ystäväperhe tulee meille uutta vuotta vastaanottamaan, jotenka ihanaa iltaa ja olkaahan varovaisia rakettejen kanssa!!

Wedding day

Huomenta murut!! Täällä ollaan taas ja niin onnellisena, että kehtaako edes sanoa.

Kuten minua instassa seuranneet huomasivatkin, esikoistyttäreni meni naimisiin lauantaina<3
Päivä oli erittäin tunteellinen ja kaunis, ja jos morsiuspari oli pakahtua onnesta, niin saman tunteen koimme me vanhemmat.
Sitä tunnemyrskyä ei oikeastaan voi edes käsittää, kun oma tytär kävelee alttarille. Eikä sitä kyynelten määrää, joka äidin silmänurkasta vierii poskille. Vaikka Inka onkin asunut jo vuosia omillaan ja heillä Nicolaksen kanssa oma perhe perustettuna, on se hetki, jolloin äidin sydän on pakahtua rakkaudesta ja kyyneltulvasta ei tahdo tulla loppua.

Vihkitilaisuuden suloisimpia hetkiä oli, kun Otto ja Ville toimivat sormuksen kantajina. Kumpikin pojista keskittyivät tehtävään jännittyneinä, mutta selkeästi ylpeinä ja kaikki meni enemmän kuin täydellisesti.

Yksi tunteikkaimmista hetkistä kirkossa oli, kun morsiusparin ystävä Amanda, lauloi kirkossa heille Johanna Kurkelan rakkauslaulun. Amandan kaunis ja voimallinen ääni täytti joka sopukan hääväen sydämissä. Minulle ja Inkalle tämä oli erityistä senkin vuoksi, koska Ama on ollut Inkan ystävä jo lapsuudessa, joten laulu heidän häissään tuntui erityiseltä lahjalta.

Häät olivat kaiken kaikkiaan juuri morsiusparin näköiset. Iloiset, rennot, tunteikkaat ja kauniit, rakkaimmat ihmiset vierellä.
Kaasotiimi oli uskomaton. Tehokas, hauska ja sai kaiken toimimaan enemmän kuin loistavasti, kiitos Ninja ja Nora<3. Ja koska kyseessä on muusikon häät, oli vieraina totta kai musiikkialan ihmisiä vaikka ja kuinka paljon. Paikan päältä löytyi piano/flyygeli tai mikä liene, joten saimme nauttia myös livemusiikista jatkopaikallakin.  Kahvituksen aikana kuulimme ihania puheita, jotka naurattivat, itkettivät ja koskettivat. Ei voi kuin sanoa, että kaikinpuolin onnistuneet juhlat, kiitos<3

Tietysti jotain kommellusta täytyy aina juhlissa olla, ja se tapahtui minun kohdalle, kuinkas muutenkaan. Kirkon pihalla minun kamerani tippui kivetykselle, kaikkien edessä ja pelkäsin jo sen hajonneen, mutta ilmeisesti säilyi kuitenkin ehjänä.
Voi kuinka paljon olisin halunnut näyttää teille kuvia kirkosta ja juhlista enemmänkin, mutta en ottanut niitä juurikaan, koska morsiusparilla oli oma kuvaaja valjastettuna hommaan, ja minä sain keskittyä tällä kertaa vain nauttimaan juhlista. Saamme varmasti kirkkokuvia ja yhteiskuvia myöhemmin, ja laitan teille sitten niitä lisää katseltavaksi:)

Hääpari on nyt häämatkalla Korfun saarella ja koska en pystynyt kaikessa liikutuksessani pitämään puhetta häissä, niin tahdon sanoa teille, että te täydennätte täydellisesti toisianne, olette rakkaita <3 Ja sinulle Nicolas, sinä päivänä, kun tapasin sinut ensimmäisen kerran olin onnellinen, sillä tiesin että Inka on löytänyt sinusta sielunkumppaninsa. Se voima, lempeys ja rakkaus Inkaa ja perhettä kohtaan mikä sinusta huokuu, on jotain niin upeaa. Tiedän että sinä olet parasta mitä Inkalle on tapahtunut lasten ohella, kiitos että olet osa meidän perhettä <3

Aurinkoinen kesäviikonloppu

 

Jos saisin nyt toivoa jotain, toivoisin, että aika hidastuisi hetkeksi-tähän hetkeen.
Mulla on hyvä mieli viikonlopusta. Perjantaina töiden jälkeen kurvattiin Hämeenlinnaan, koska jääkiekkokausi on alkanut ja Sakella oli kauden eka harkkapeli edessä.

Perheen miehet menivät paikalle joukkueen kanssa, ja minä lastasin oman auton täyteen kannustusjoukkoja ja ajelin pelipaikalle perässä. Hieman huvitti, kun mukaan piti pakata toppavaatteet, kun ulkona mittari näytti +30 astetta. Mutta sisällä hallissa se toppatakki tuli todella tarpeeseen.
Pelit päättyivät tasapeliin ja kotiinpäin lähdimme ajelemaan joskus 21 aikaan illalla. ehdin viedä kannustusjoukot koteihinsa ja sen jälkeen lähdettiin Verbun kanssa, vielä hakemaan poikia kotihallilta himaan.
Kun söimme yöpalaa puolen yön aikaa olohuoneen lattialla, en voinut kuin hymyillä.  Olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Siis vaikka tää kaikki on välillä rankkaakin, niin en vaihtaisi sekuntiakaan pois, on se kaikki myös ehdottomasti sen arvoista.

Lauantaina pojilla oli joukkueen kanssa vuorostaan mökkireissu edessä ja minä jäin Verbun kanssa viettämään tyttöjen viikonloppua.  Oikeasti me ei tehty lauantaina oikeastaan mitään ihmeellistä. Leffoja, safkaa, perushöpinöitä ja löhöilytuokioita pupun kanssa.  Just sellaista ihan parasta toimettomuutta. Niin ja toki me vähän testailtiin uusia meikkejä, jotka olen saanut pr-näytteenä. Nuo Max Factorin huulikiillot ovat suloiset. Niissä on kaunis kiilto ja päivettyneelle iholle, nuo kumpikin sävy käy kauniisti. Rimmelin aurinkopuuteri oikein toimiva, ja tuo aurinko yksityiskohta on kaunis. Molemmat jäävät käyttöön.

Tänään sitten vähän skarpattiin. Ensin aamuteet ja pienet aurinkohetket parvekkeella, jonka jälkeen innostuin siivoamaan vaatekaappini ja heitin pois vaatteita puolentoista Ikean jättikassin verran. Nämä vaatteet siis lähtivät eteenpäin kiertoon ja yksi muovipussillinen roskiin.
Vaikkakin vaatekaappini tyhjenikin reilusti, jäi sinne vaatetta ihan tarpeeksi.
Tällainen reilu vaatekaapien raakkaus on aina välillä tosi hyvä juttu. Nyt jätin itselleni vain ne vaatteet, joista todella tykkään, ja jotka on suht helppo yhdistellä muiden vaatteiden kanssa.
Eipähän tarvitse sitten ihmetellä enää täyden vaatekaapin edessä, ettei ole mitään päällepantavaa:)

Mutta siis tällaista täällä tällä kertaa, mitenkäs teidän viikonloppunne on sujunut?
.

Rento juhannus

Ihanaa juhannusta teille jokaiselle! Toivottavasti kaikki on sujunut hyvin, myrskystä ja sateesta huolimatta.

Meillä on ollut oikein mukava juhannus oman ja vähän siskonkin perheen kesken.
Just sellainen leppoisa, hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa sekä jalkapalloa-tietysti.
Mies intoutui pesemään koko huushollin matotkin ja tunti siitä alkoi tietenkin vesisade.
Ei se mitään, matot on ainakin huuhtoutunut hyvin ja tuoksuvat nyt vienosti mäntysuovalle.

Äitini ja isäpuoleni soitti tänä aamuna naureskellen ja kiitteli myrskystä, joka oli katkaissut mökiltä sähköt vuorokaudeksi. Myrsky on kuulemma saanut saman nimen kuin minä, joten siksi siis kiittelivät vuolaasti minua, meissä on kuulemma jotain muutakin yhteistä kuin nimi ;)

Kyllä se puhuri pyyhkäisi meidänkin yli vaikkakaan ei sähköjä vienyt.  Hetkittäin satoi kaatamalla ja takapihalla kaatui rymisten laho puu. Helsingissä oli rakennustelineet kaatunut rymisten rusentaen pari autoa alleen. Onneksi henkilövahinkoja ei sentään sattunut.

Kokolle emme sitten loppupeleissä päässeetkään hyvistä aikeista huolimatta, koska se oli peruttu tuon nimenomaisen myrskyn vuoksi. Tosin en usko, että kukaan varsinaisesti olisi innosta hihkuen kokkoa katsellutkaan kattosateessa, samalla tuulen yrittäen kiskoa hiuksia päästä. Sen sijaan uppouduttiin jalkapallon vietäviksi, herkkujen kera-ihan taivaallista.

Tänä aamuna sen sijaan saatiin herätä todella kauniiseen päivään. Aurinko paistoi täydellä terällä ja taivaalla ei näy pilvenhattaraakaan. Joimme aamukahvit kotona, napattiin eväät mukaan ja lähdettiin käymään rannalla. Meidän lisäksi siellä oli ehkä viisi ihmistä kävelyllä ja huomattavasti paremmin pukeutuneina kuin minä. Hellemekko ei varsinaisesti ollut se fiksuin valinta merenrannan ja voimakkaan tullen kanssa, mutta koska on kesä se vähän niinkuin kuuluu asiaan.

Syötiin kuitenkin hyvällä ruokahalulla eväät, ihasteltiin maisemia, kuvailtiin ja naurettiin paljon.
Pohdittiin siskon kanssa viljattoman ja maidottoman ruokavalion hyviä ja huonoja puolia. Todettiin hyviä olevan enemmän ja päätettiin toteuttaa tämä tulevaisuudessa, jossain vaiheessa.
Nyt taas himassa jalkapallon, perheen ja pastan parissa, tykkään.

Juhannuksesta jäi siis hyvä fiilis ja huominen vielä nautitaan vapaista ja sitten on paluu arkeen.
Toivottavasti teillä on ollut mukava juhannus ja olette kaikki kunnossa , palataan<3

Viikonloppu maalla

Siitä on noin puolitoista vuotta, kun sanoimme heipat hetkeksi, tälle ihanalle maatilalle, joka on ollut meille kuin toinen koti.

Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon tätä paikkaa on kaivannut, ennen kuin vihdoin viime perjantaina pakkasimme autoon tytöt, Saken jäädessä rippileirille ja saavuimme keskelle kaikkea tätä ihanuutta.

Jos jossain niin täällä tosiaan sielu lepää. Kun saavuimme pihaan, en hetkeen pystynyt kuin huokailla ihastuneena ympärille, kaikki oli niin tuttua ja kaunista, ihan kuin ei oltaisiin oltu laisinkaan poissa.
Mummo laittoi kahvit tulille ja minä kaivoin kameran esiin ja suuntasin askeleet kohti laidunta, jossa odotti 80 lammasta ja pientä karistaa <3
Yksi kesä taatusti suloisimmista äänistä ja näyistä on se, kun pieni kaunis karitsa juoksee innolla sinua kohti ja määkii minkä kerkiää:)

Jos minä olin onnellinen näystä, niin tytöt olivat haljeta riemusta, kun he pääsivät paijaamaan Marttaa ja Tanelia, sekä muita ihania pikku karitsoja. Viikon loppuun mennessä jokainen nelijalkainen oli muuten saanut omat nimet. Tästä en tosin ollut mitenkään yllättynyt, koska Verbulla on tapana keksiä nimiä kaikille ja kaikelle, koko ajan.

Nyt kun päätalon remontti on tehty, tulemme olemaan maalla taas paljon. Verbu todennäköisesti viettää aika lailla koko kesänsä täällä, ja mikä ettei, viihtyisin itsekin täällä koko kesän, pitkälle syksyyn, jos ei tarvitsisi käydä töissä. Meidän tytöt on aina rakastanut tätä paikkaa, on toki Sakkekin, mutta teini ikä on tehnyt tehtävänsä ja hänen mielenkiinnon kohteet ovat jossain ihan muualla, kuin maalaiselämässä. Mutta näinhän se menee.

Minulla on talosta ja kaikesta kuvia varastossa vaikka kuinka, mutta teen niistä ihan oman postauksen myöhemmin. Nyt nämä fiilistelykuvat toi vaan niin hyvän mielen, että halusin jakaa ne kanssanne heti.

Tämä viikonloppu antoi taas puhtia tulevaan viikkoon ja huomenna alkavaan työhön.
Ihan paras loman lopetus ja muilla loman aloitus.

Aurinkoista viikko teille <3