Viikonloppu maalla

Siitä on noin puolitoista vuotta, kun sanoimme heipat hetkeksi, tälle ihanalle maatilalle, joka on ollut meille kuin toinen koti.

Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon tätä paikkaa on kaivannut, ennen kuin vihdoin viime perjantaina pakkasimme autoon tytöt, Saken jäädessä rippileirille ja saavuimme keskelle kaikkea tätä ihanuutta.

Jos jossain niin täällä tosiaan sielu lepää. Kun saavuimme pihaan, en hetkeen pystynyt kuin huokailla ihastuneena ympärille, kaikki oli niin tuttua ja kaunista, ihan kuin ei oltaisiin oltu laisinkaan poissa.
Mummo laittoi kahvit tulille ja minä kaivoin kameran esiin ja suuntasin askeleet kohti laidunta, jossa odotti 80 lammasta ja pientä karistaa <3
Yksi kesä taatusti suloisimmista äänistä ja näyistä on se, kun pieni kaunis karitsa juoksee innolla sinua kohti ja määkii minkä kerkiää:)

Jos minä olin onnellinen näystä, niin tytöt olivat haljeta riemusta, kun he pääsivät paijaamaan Marttaa ja Tanelia, sekä muita ihania pikku karitsoja. Viikon loppuun mennessä jokainen nelijalkainen oli muuten saanut omat nimet. Tästä en tosin ollut mitenkään yllättynyt, koska Verbulla on tapana keksiä nimiä kaikille ja kaikelle, koko ajan.

Nyt kun päätalon remontti on tehty, tulemme olemaan maalla taas paljon. Verbu todennäköisesti viettää aika lailla koko kesänsä täällä, ja mikä ettei, viihtyisin itsekin täällä koko kesän, pitkälle syksyyn, jos ei tarvitsisi käydä töissä. Meidän tytöt on aina rakastanut tätä paikkaa, on toki Sakkekin, mutta teini ikä on tehnyt tehtävänsä ja hänen mielenkiinnon kohteet ovat jossain ihan muualla, kuin maalaiselämässä. Mutta näinhän se menee.

Minulla on talosta ja kaikesta kuvia varastossa vaikka kuinka, mutta teen niistä ihan oman postauksen myöhemmin. Nyt nämä fiilistelykuvat toi vaan niin hyvän mielen, että halusin jakaa ne kanssanne heti.

Tämä viikonloppu antoi taas puhtia tulevaan viikkoon ja huomenna alkavaan työhön.
Ihan paras loman lopetus ja muilla loman aloitus.

Aurinkoista viikko teille <3