Kohta kesälaitumille









Vielä yksi päivä töitä ja sitten minulla alkaa kesäloma. Jaksaa jaksaa vaikka päällä seisten.
Ilmat ei ehkä ole ne parhaat mahdolliset, mutta en anna sen haitata. Eihän koko kesäkuuta voi sataa vai voiko?

Minulta on kysytty monta kertaa mitä aiotaan lomalla tehdä, lähdetäänkö jonnekin reissuun?
Lähtisimme ilomielin jos se olisi mahdollista, mutta palmupuut saavat odottaa meitä ensi vuoteen.
Eli suunnitelmissa ei ole mitään maata mullistavaa, toisaalta tarviiko aina etukäteen tehdä suunnitelmia vai saako vaan olla ja elää hetkessä?

Sen verran kuitenkin tiedän, että Herneen ristiäisiä vietetään tulevana viikonloppuna.
Herne on siis kolmas lapsenlapseni, tuo mummin pieni mustatukkainen peikkopoika, ilmeikäs ja iloinen rakkauspakkaus.

Löysin muuten ristiäisiin täydellisen mekon Zarasta,vaalean kukkamekkon, joka on henkäyksen keveä, joka tuo mieleen tuoksuvat kesäillat, ilon, naurun ja lapsuuden. Sellaisen jonka päälle voit heittää nahkatakin ja istua viilenevässä illassa rannalla tai terassilla ystävien kanssa ja tanssia yöhön asti. Yhteisiin ja yksinäisiin hetkiin, ihan paras <3

 


Tahdon






Yksi päivän koskettavimmista hetkistä <3


Just Married <3
















Pelataanko hääbingoa...










Sanat ei oikein riitä kertomaan sitä ilon onnen ja kyyneltenkin määrää jota eilen oli ilmassa, kun juhlimme ystäviämme purjehtimista avioliiton satamaan, joten kuvat puhukoot puolestaan.

Eilinen oli aivan täydellinen päivä, niinkuin hääparikin, se rakkauden määrä <3

Voiko häiltä enempää toivoa; upea sää, elävää musiikkia, ihania ohjelmanumeroita, loistavaa ruokaa ja puheita joissa ei kyyneleiltä vältetty. Yhdessä oloa, rakkaita ystäviä, naurua ja laulua, uusia tuttavuuksia ja tanssia yömyöhään.
Jopa nuo Espanjan reissulta ostetut seitsemän sentin koroilla varustetut korkokengät olivat täydelliset, aamulla ei tuntunut lainkaan siltä että olisin tanssinut läpi yön.
Viime viikkojen väsymys ja kiireet oli kuin taikaiskusta pois pyyhitty. Olo on onnellinen ja iloinen.

Kiitos galaxin kauneimmalle hääparille upeista ja rennoista juhlista, ja että saimme olla osallisina teidän suuressa päivässä <3
Kaikille yhteisesti, kiitos upeista uusista muistoista, hymyilen vieläkin.

LOVE

Äitienpäivänä





Olen kiitollinen ja onnellinen saadessani olla äiti. Se asia kun ei ole itsensäselvyys.
Vaikka olin saanut esikoiseni 19 vuotiaana, ei seuraavien lasten saanti ollutkaan helppoa.
Olin eronnut esikoisen isästä Inkan ollessa vuoden ikäinen. Muutaman vuoden päästä aloimme seurustella nykyisen mieheni kanssa, tunsimme toisemme jo vuosien takaa.
Jossain vaiheessa aloimme toivoimme perheenlisäystä, mutta sitä ei vaan alkanut kuulua. Ja sitten kun vihdoin tärppäsi, kaikki raskaudet päättyivät keskenmenoon ja niitä oli monta.
Tämä oli todella väsyttävää ja kuluttavaa, enkä todellakaan olisi enää jaksanut kuunnella ihmisten neuvoja ja typeriä kommentteja, kuten Miksi ihmeessä sä haluat tällaisen vatsan, kun mä haluaisin siitä jo eroon, totesi eräs raskaana oleva ystävä.
Loppujen lopuksi kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpikäyneinä, päädyimme kokeilemaan vyöhyketerapiaa, ja jotain apua siitä täytyi olla, koska seuraavat raskaudet kestivät loppuun asti ja saimme Saken ja Verbun <3

Minä olen myös onnellinen, että minulla on ollut upeat ja vahvat naiset esikuvina. Mammani, joka oli työteliäs, vahva ja lempeä ja joka jaksoi hoitaa meitä, kun me kesäisin kirmasimme maalle heidän hoiviin, kun villivarsat kesälaitumella. En muista mamman ikinä edes korottavan ääntä meille. Hän otti meidät mukaansa kaikkeen maatilan töihin, ehkä juuri sen takia, että oltaisiin edes joskus paikoillamme :D Hoivasi kun istuin kusiaispesään piiloleikkejä leikkiessämme ja opetti kuinka matto kudotaan. Ihana mamma, joka on jo valitettavasti nukkunut pois.

Oma äitimme on myös hyvin samantyyppinen kuin mamma, vahva, työteliäs ja kolmen lapsen yksinhuoltajana joutunut tekemään paljon töitä, mutta silti ollut aina läsnä ja tukena.
Olemme todella läheisiä koko perhe, nauramme ja kiusoittelemme toisiamme jatkuvasti. Näemmekin toisiamme usein ja puhelinyhteydessä olemme joka viikko. Koen että minulla/meillä on ollut todella hyvä lapsuus ja olemme saaneet hyvät eväät elämään.
Toivon että pystyn antamaan ne samat eväät omille lapsille, että he olisivat onnellisia ja viisaita. Nauravaisia ja rakastaisivat. Eläisivät elämänsä täysillä ja tietäen,että seison rinnalla aina <3








Ihanaa äitienpäivää, ihan jokaiselle <3
Nauttikaa yhdessäolosta, minä lähden katsomaan toisten äitejä töihin <3

Clarins kevätkokoelma-2017



Clarinsin kevätkokoelma -2017 on sanalla sanottuna hurmaava<3
Helmistä ja hempeää, kuultopunia ja puuterimaisen kepeää kasvojen korostusta. Puhumattakaan ylellisen kullanvärisistä ja punaiseen samettiin käärityistä laadukkaista pakkauksistaan, johon Clarins pukee kaunokaisensa.

Kevään silmämeikkiin tuli sekä single nappeja, että neljän luomivärin pakkaus.

Ombre Iridescente-helmiäsiluomivärit, ovat voidemaisen ja puuterimaisen luomivärin yhdistelmä. Luomivärit sisältävät bambupuuteria, jonka tekee luomiväristä pitkäkestoisen.
Sävyinä Silver White 08, Silver Rose 09 sekä Silver gray 10.
Oma suosikkini näistä on, Silver Rose johon rakastuin oitis, ihan täydellinen pehmeä roosan sävy, joka toimii mielestäni ihan jokaisella.
Nämä kolme kaunista heleää sävyä jäävät pysyvään valikoimaan.

4-Colour Eyeshadow paletti on täydellinen smokey eye- silmämeikkiin, toimii toki täydellisesti myös kevyemmässä arkimeikissäkin. Vaikka tämä onkin kevätmeikki kokoelmassa, niin tämä paletti toimii upeasti ihan ympärivuotiseen meikkiin.





Huulimeikkiin tuli Joli Rouge- punista kolme kaunista uutta sävyä.
Joli Rouge-kiiltopunat ovat kerrassaan ihastuttavia. Niin keveitä ja raikkaita ja kuitenkin pigmenttisiä. Ne kosteuttavat huulia ja antaa niille kauniin kiillon.
Uudet sävyt ovat: Tender Nude 31, Pink Fushia 32 sekä Soft Blum 33.
Muistakaahan, että nämä ovat kausisävyjä ja myynnissä rajoitetun ajan.

Muistatteko kun aikanaan, ainakin minun nuoruudessani, oli koulussa sellaisia monivärikyniä, joista sai vaihdettua värin aina nappia painamalla?
No Clarins teki meille sellaisen meikkikynän!
Tämä näppärä kynä sisältää mustan, ruskean ja sinisen silmänrajausvärin ja yhden neutraalin sävyn huultenrajaukseen. Ihan huippu tuote, kaikki rajaukset samassa paketissa, tykkään paljon :)

Ja viimeisenä vaan ei millään tavalla vähäisempänä on Clarinsin Facial Contouring Palette, joka on kasvojen muotoilupaletti.
Pehmeä puuterimainen kolmen sävyn paletti, jossa vaalein sävy korostaa ja antaa valoa, tumma puuteri puolestaan muotoilee kasvoja ja antaa niille varjoja, sekä raikas poskipuna luo hehkua poskille.
Vaikkakin kyseessä on kasvojen muotoilupaletti, myönnän että olen käyttänyt näitä myös silmämeikkiin:D Tuossa paletissa on vaan niin loistavat värit että toimii myös niin.

*Tuotteet saatu blogiin

Joko olette tutustuneet Clarinsin kevätuutuuksiin?

Diy marmorikuvioitu hiirimatto ja tarjotin












Marmorikuvioidut tuotteet ovat sisustuksessa olleet pinnalla jo jonkin aikaan., itsekin olen niitä kovasti ihastellut ja himoinnut.

Kun näin Lidlissä tätä marmorikuvioitua dc-fixiä, päätin ostaa sen ja tehdä kotiimme muutaman pienen marmori sisustuselementin.

Ensiksi työnalle pääsi hiirimatto. Tähän tarvitset, vaikka vanhan hiirimaton, vanerin palasen tai vaikka vanhan pannun alunen, ihan mikä mukavalta tuntuu ja kaapista löytyy.

Itse käytin Ikean pannunalusta ja tästä tulee oikein hyvän kokoinen hiirimatto.
Leikkaa dc-fixiä ääriviivoja pitkin ja paina pannunalusen päälle ja siinä se. Äärimmäisen nopea ja yksinkertainen, tämän osaa jokainen :)

Seuraavaksi uudistin vanhan pohjasta jo huonon näköisen tarjottimen. Tämän olisi myös voinut päällystää kauttaaltaan, mutta tykkäsin tuosta tarjottimen rosoisuudesta niin paljon, että halusin jättää reunat näkyviin.

Tämä Lidlin dc-fix on ohuempaa materiaalia kuin esim. Bauhausissa myytävät. 
Tässä on myös se hyväpuoli, että tämä lähtee helpommin irti, jos sen haluaa poistaa.

Miten on, tykkäättekö te dc-fixistä, ja mitä ihania projekteja mahdollisesti olette tehneet?







Mies ja uskomaton ääni!













Nyt on ollut niin ihana viikonloppu takana, että on siitä pakko avautua teillekin <3
On ollut ystäviä, polttareita, hyvää ruokaa ja sitten on musiikki!

Pinkit korkokengät blogin Maiju pyysi minua seurakseen Waltteri Torikan konserttiin, joka oli viime sunnuntaina Savoy teatterissa Helsingissä.
Onneksi minulla sattui olemaan vapaapäivä, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun ilmoittauduin ilomielin seuraksi.

Maiju on fanittanut Waltteria jo pidemmän aikaa. Minulle Torikka tuli tutuksi oikeastaan vasta maikkarilla pyörineestä Tähdet Tähdet ohjelmasta.
Muistan silloin ihastelleeni tuota voimakasta ääntään hänen esittäessä Josh Grobanin You Raise Me Up kappaleen. Toki muutkin hänen esityksistään oli erittäin loistavia, mutta tämä kyseinen kappale teki minuun erityisen vaikutuksen.

Ennen konserttia kävimme nauttimassa leivoskahvit Bulevardin kahvisalongissa, josta pidin heti.
Tyylikäs ja rauhallinen kahvila, josta saa suussa sulavia herkkuja myös gluteenittomina.

Sunnuntaisessa konsertissa Waltteri Torikka Trio esitti Tapio Rautavaaran kappaleita, Sininen uni-levyltä.
Puolitoista tuntinen konsertti tempaisin yleisön mukanaan. Oli ihana huomata, kuinka vieressä istuneet varttuneemmatkin rouvat olivat yhtä hymyä ja lauloivat mukana, ja jokaisen kappaleen jälkeen yleisö osoitti suosiotaan raikuvin aplodein.
Levyn nimikkokappale esitettiin viimeisenä ja se toi tunteet pintaan. Isäpuoleni lauloi minulle ja siskolleni kyseistä kappaletta meidän ollessamme pieniä tyttöjä. Se on yksi kauneimmista lauluista ikinä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tämä konsertti. Waltteri Torikka jäi trionsa kanssa vielä jakamaan nimikirjoituksia aulaan ja yhteiskuviin faniensa kanssa.

Minä jouduin valitettavasti poistumaan heti konsertin päätyttyä, en ehtinyt hakemaan nimmari tai yhteiskuvaa, mistä olen kade Maijulle ;) koska korkokenkäni oli repinyt toisen jalan kaikki varpaat verille! En yksinkertaisesti pystynyt seisomaan enää hetkeäkään niillä kengillä ja olisinkin heittänyt ne roskiin jo siellä, jos olisi ollut ihan mitä tahansa muuta laittaa jalkaan. Köpöttelinkin junalle, varpaat veressä ja välillä suurinpiirtein yhdellä jalalla hyppien. Kotiin päästyä ne kengät lensivät roskiin. 
Kipeistä varpaista huolimatta konsertti oli upea ja ikimuistoinen. Kiitos Maiju seurasta ja kiitos Trio elämyksestä <3 

Aurinkoista keskiviikkoa teille jokaiselle <3

Rantamaisemissa











Katsokaapa näitä maisemia, yksi suosikeistani, eikö olekin upeat <3
Vaikka olen asunut Espoossa jo parikymmentä vuotta olen vasta viime vuosina löytänyt tieni Haukilahden ja Matinkylän rantaan. Kummassakin paikassa löytyy aivan ihanat kahvilat, upeat rantareitit ja leppoisa tunnelma.
Voisin istua rantakivillä tai kahvilassa tuntikausia ja katsella ohi lipuvia veneitä, lenkkeileviä ihmisiä, kauniita taloja, ihan kaikkea.

Tällä viikolla olen löytänyt itseni rantareitiltä useampaan otteeseen -ystävän kanssa.
On ollut pakko nauttia tästä upeasta säästä mikä on meitä hellinyt useamman päivän. Minä niin toivoisin, että se vielä jatkuisi, tällaisista päivistä saan paljon energiaa.

Keskiviikkona lenkkireissulle nappasin kameran mukaan ja olinkin riemua täysi, kun näin nuo upeat joutsenet, jotka lipuivat niin ylväinä viereeni. Ihmettelin kuinka kesyjä ne ovat, kun uskaltavat tulla näin lähelle ihmistä. No kesyjä tai ei, toinen niistä kipusi yhtäkkiä rinta rottingilla kohti laituria ja silloin minä sain kirjaimellisesti jalat alle:D
Kaveri nauroi laiturin päässä, kun minä kipitin tukka putkella joutsenta pakoon. Pieni intervalli harjoitus teki terää ;)
Naureskellen jatkoimme lenkkiä Espoon pursiseuralle, jonka luona ihasteltiin lukuisia purjeveneitä, on ne kauniita. Joku sankari oli jo laudan kanssa liikenteessä. Hieman hirvitti ajatus, että kaveri molskahtaa hyiseen veteen, mutta kummasti näytti pystyssä pysyvän.
Meille tuli kävelylenkkiä kaiken kaikkiaan lähemmäs kymmenen kilometriä sen reissun aikana, hitsi kuinka hyvä olo olikin illalla.

Mikä on muuten teidän lempipaikkoja? Viihdyttekö merenrannalla?

Kiitos muuten tuhannesti teille kaikille edelliseen postaukseen, faceen, yksityisviestein kommentoineille, olette todella ihania ja antaneet minulle mielettömästi voimaa <3

Aurinkoista perjantai-iltaa kaikille <3

Kaveruuden pelisäännöt








Puhutaanpa hieman ystävyydestä.
Meillä kaikilla on varmasti hyvin erilaisia ystävyyssuhteita, on niitä joista kannattaa pitää kiinni ja niitä jotka eivät ansaitse ystävyyttäsi. Osa on kulkenut mukana läpi elämän, toiset ovat tulleet mukaan matkan varrella, rakkaita yhtä lailla.

Olen onnekas siinä suhteen, että olen saanut tutustua elämäni aikana upeisiin ihmisiin, niin lapsuuden, työn kuin vapaa- ajan kautta. Osasta heistä on tullut sydänystäviä, joiden puolesta olet valmis tekemään melkein mitä tahansa, ja samoin he ovat valmiita tekemään saman sinun puolestasi. Se on sellaista aitoa, rehellistä ja syvää ystävyyttä. Olen näistä ihmisistä enemmän kuin onnellinen <3

Mutta valitettavasti mukaan mahtuu myös kavereita, jotka ovat naamasi edessä oikein mukavia, sympaattisia ja empaattisia, mutta selän takana ääni muuttuu kellossa.

Totta kai täytyy ajatella sitä, että me jokainen olemme omanlainen persoona eikä toisen kaveruuden taidot välttämättä ole ihan sitä mitä itse odottaisi, mutta onko minun silti pakko niellä kaikki skeida mitä toisen puolelta tulee?
Onko piiloveetuilu pahempi kuin se, että sanotaan suoraan toiselle mikä ärsyttää?
Saako toisen sairastumista käyttää aseena ja mitä se kertoo tällaisestä ihmisestä itsestään?
Missä kulkee raja, kun kaverisuhde on parempi viheltää poikki?

Parhaita asioita ystävyydessä on se, kun saa olla oma itsensä ja se riittää toiselle. Saa sanoa omat mielipiteensä, ne eriävätkin, tietäen ja luottaen että ystävä ymmärtää ja on ystävä huonoillakin hetkillä, eikä minun tarvitse todistella hänelle mitään.
Jokaisen pitäisi saada olla myös heikko silloin kun siltä tuntuu, ilman pelkoa siitä, että asiaa on ruodittu selän takana ja että siitä kuulee taatusti jälkikäteen, ja vielä kolmannen tai neljännen osapuolen kautta.

Itse en ikinä lähtisi arvostelemaan toista ihmistä hänen terveytensä nojalla, harva meistä varmaankaan haluaa tarkoituksella sairas olla, vai mitä luulet?

Minusta se on suorastaan epäreilua ja kertoo todellakin kyseisen henkilön sielunmaisemasta paljon. Sairaus kun harvemmin on oma valinta ja se on tarpeeksi raskasta kantaa ilman nenäkkäitä "kavereitakin".
Ei ole listaa mistä valitset, että kiva minäpä valitsen Menieren taudin koska se kuulostaa kivalta, jes päässä pyörii, olo on, kun Linnanmäellä, sen täytyy siis olla kivaa.
Tai miten olisi dementia, päivän lehden voi lukea, vaikka viisi kertaa päivässä ja aina on uudet uutiset.
Miltä kuulostaisi keliakia, ihan muiden kiusaksihan minä niitä gluteenittomia pullia kahvilassa tilaan ja kärsin vatsakivuista.

Voin sanoa omasta kokemuksestani, että mielelläni antaisin sairauteni pois heti ja eläisin niin täysipainoista elämää, kun mahdollista, mutta valinta ei ole minun, toki pystyn omilla vallinoillani sitä hieman helpottamaan, mutta en poistamaan.
Sitä vastoin, olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja nautin elämästäni täysin rinnoin, vaikka välillä tasapaino heittää.
Olen silti se sama tyyppi kuin ennenkin, ehkä hieman rennommalla otteella elämää kohtaan jopa, joten uskokaa tai älkää teidän ei tarvitse suunnitella elämääni uusiksi, osaan tehdä sen ihan itsekin.

Mutta toisaalta valinta on myös minun, eihän minun ole pakko sietää sellaista käytöstä vaan voin vapaasti valita ystäväni. Miksi tuhlata arvokasta aikaan, sellaiseen joka ei sitä arvosta.
Olen juuri tällainen, hieman höpsö, lojaali, äänekäs, nauravainen, välillä ujo ja todella itsepäinen sekä tulinen luonne, pidät minusta tai sitten et.


Ystävyys on kuin hyvä suklaarasia, se jaksaa aina yllättää iloisesti, paitsi se pahanmakuinen marsipaaninamu;)