Onhan tässä kaikkea... fiksu otsikko...

Vitsi mikä viikko takana. Sellainen mihin mahtuu niin kivoja, kun sitten tylsempiäkin juttuja, niitä elämän perusasioita.
Mutta se mikä ilahdutti tässä viikossa ehkä eniten oli, kun pääsin vihdoin kuvaamaan, silleen ihan oikeasti ja ajatuksella. Olen napsinut viime aikoina lähes ja ainoastaan kännykällä, niin kuin nämä kuvat tai sitten mun Canonin pokkarilla, sillä välin kun minun rakas työjuhtani Canonin järkkäri on jäänyt hyllyn päälle nielemään pölyä vähän liian pitkäksikin aikaa. Oikeastaan ihan sen vuoksi, että nykyään on niin helppo kuvata kännykällä ja nuo pikku pokkarit ovat ihan hyviä, ja mahtuu mukaan vaikka taskuun, toisin kuin neljä kiloa painava järkkäri, eli siis suoraan sanottuna täällä on menty ihan mukavuus edellä.

Mutta siis tällä kertaa kaivelin järeämmän kaluston esille, koska pääsin kuvaamaan ihanaa pientä yksivuotiasta pikkupoikaa <3
Ja voi jestas kuinka paljon nautin kuvaamisesta- pitkästä aikaa!
Ei niin ettenkö rakastaisi kuvaamista muutenkin, mutta olen huomannut tämän kaiken kiireen keskellä ja "pakollisten" kuvaamisten takia, että jokin siitä kuvaamisen intohimosta ja ilosta oli jäänyt valitettavasti hieman taka-alalle, hetkeksi aikaa.
Ymmärrän toki, että kenenkään voimavarat eivät millään riitä kaikkeen jatkuvasti ja joistain asioista on pakko tinkiä tai niitä on himmattava joksikin aikaan. Niin on käynyt kuvaamisen sekä bloggaamisen suhteen, valitettavasti, ne kun ovat asiat jotka ovat tuottaneet minulle suunnatonta iloa.

Voi kuinka turhautunut fiilis on monesti ollut, kun olen miettinyt että blogini päivittyy nyt vain kaksi -kolme kertaa kuussa. Ja kuvat, kierrätän toisinaan vanhempia otoksia ja vaikka olisi uusiakin, niin jotenkin se aikaisempi tunnelma joka niissä oli, on ainakin omasta mielestäni hieman hiipunut.
Olisi niin kiva kertoa teille viikon kuulumiset ja kivoja tarinoita mitä milloinkin on sattunut, koska niitä sattumuksia kuitenkin meillä riittää. Tai kertoa niistä ihanista kosmeuutuuksista, joita olen päässyt testaamaan ja hyväksi havaitsemaan, mutta kun istun koneen ääreen aivot vaan lyö tyhjää, eikä tekstiä tipu vaikka olisin juuri vuodattanu päivän kootut kommellukset jollekin toiselle henkilölle, joko kasvotusten tai puhelimen välityksellä.
Mutta niinhän se on ettei kukkokaan käskien laula ja täytyy vaan hyväksyä ajatus ja toivoa, että tämä menisi jo nopeasti ohi.

Toisaalta tuo kuvausreissu sai taas pienen tutun palon syttymään sydämessä ja erilaisia ideoita alkaa taas tupsahtelemaan mielenpäälle tuon tuosta, että valoa tunnelin päässä taitaa sittenkin olla näkyvissä:)

Niin ja sit yksi poiminta niistä kurjimmista jutuista, jos tossa ei ollut vielä tarpeeksi, niin, mun hammas alkoi pari päivää sitten tietty kipuilemaan silleen että se juilii välillä korvaan saakka, ja oikeasti mulla on jäätävä hammaslääkäripelko, mutta pakkoha se on hoidataa, joten reiluna äitinä tilasin sitten lapsillekin hammaslääkäriajat jotten joudu yksin kärsimään :D

Olen tainnut aiemminkin mainita, että meillä on lapsena ollut sellainen hammaslääkäri pariskunta, joka oli varmasti unohtanut käsitteen inhimillisyys.
Ja voin kertoa, että synnytyskin ilman kivunlievitystä oli kiva muisto verrattuna lapsuuden hammaslääkäri reissuun.

Minua ei pelota se kipu, vaan hammaslääkäriasema noin niin kuin yleensä. En vaan kestä sitä hajua, enkä ääntä mikä noissa paikoissa on. Ajattelinkin, että jos ottaisin vaikka nappikuulokkeet mukaan ja kuuntelisin musiikkia koko toimenpiteen ajan se voisi ehkä auttaa ja nenään tulpat? ;)
Onneksi omat lapseni ovat säästyneet tältä pelolta, vaikka tietävät, että äidille se on kova paikka.
Olen kertonut heille tästä ja haluankin puhua lasten kanssa mahdollisimman avoimesti asioista.
Ei sitten tarvitse ihmetellä, että miksi äiskä on naama valkoisena jo parkkipaikalla.

Mutta palataan sitten vielä kivaan juttuun, nimittäin kaunis puisto ihan kotimme vieressä puisto, joka on mainio retkeily- ja kuvauspaikka.
Joskus ei tosiaankaan tarvitse mitään sen kummempaa, kun päivästä tulee ihan paras.
Yksi mahtava juttu on tuo sisko, jonka kanssa reissut-ne pienetkin menee totaali nauramiseksi ja siitä jää koko päiväksi tai useammaksi sellainen hyvä fiilis, ettei mitää rajaa. Tosin sen saman fiiliksen saa kyllä aikaan myös sekopäinen perheeni, jota kuunnellessa voin vaan todeta synnyttäneeni kolme koomikkoa.

Mutta nyt on jätettävä kirjoitusvirheet ja pilkkujen paikat tarkistamatta ja juostava autolle, jääkiekkopeli alkaa ja nuo ei odottele mua!

Muksaa viikonloppua<3

Arkea

Heippa muruset <3
Mulla on ollut taasen vauhdikas viikko takana. On ollut reissuja ja opiskeluja, mukavia juttuja mutta nyt alkaa hieman tuntua se, että tässä on paahdettu täydellä teholla viime päivät ja viikot, tänä aamuna heräsin pienoiseen päänsärkyyn.
Opiskelu on antoisaa, mutta samalla uuden oppiminen ja asioiden sisäistäminen on aina hieman energiaa vieviä asioita, mutta toisaalta se samalla myös antaa paljon ja meillä on vielä tosi hyvä opiskelu porukka, joten fiilikset ovat kaikin puolin korkealla.

Vielä kun ilmat ovat olleet suhteellisen kauniita, ilma lämmin eikä sadekaan ole haitannut, olen ottanut tavaksi joko kävellä tai pyöräillä koulumatkat. Näin ollen tulee liikuttua suurinpiirtein 10 kilometrin lenkki päivän aikana ja se on jo ihan kivasti.

Olen monena aamuna ihastellut kuinka kaunis syysaamu voikaan olla. Pellot peittyvät upeaan usvaan ja ruska on kauneimmillaan. Pakko se on vaan myöntää, että syksy on kertakaikkisen upeaa aikaa <3

Reissusta puheenollen,  oltiin nimittäin Tiian kanssa Tallinnassa, postausta siitä tulee viikonloppuna ja samalla ideoitiin, että koska me nyt kuitenkin tavataan toisiamme suht paljon ja nähdään yhteisissä tapahtumissakin, niin päätettiin laittaa yhteistä tubekanavaa täydentämään meidän blogejamme.
Eli tuolta löyty meidän yhteisitä jutuista videota ja samalla me kumpikin tullaan tekemään ihan omia juttujamme sinne. Kanavalta löytyy jo kolme videota, joten ei kun lampsis sinne katselemaan meidän tekemisiämme:)

Oikein ihanaa loppuviikkoa teille, nauttikaahan upeasta ruskasta <3

Syysvaatteissa

Kävin alkuviikosta tutustumassa Heidi Klumin Lidlille suunnittelemiin syysvaatteisiin, jotka tulevat kauppoihin myyntiin ensi maanantaina, eli 1.10!.
Olen aikaisemmin ostanut Esmara by Heidi Klumin mallistosta mm paljettimekon, joka on ollut materiaalilta sekä istuvuudelta loistava, joten mielenkiinnolla odotin myös näitä syksyn uutuuksia.

Tämän kertaisesta väripaletista löytyi mustaa, nudea, luumua ja pinkkiä sekä oranssia.
Omat valintani olivat mustaa, luumunvärisiä kenkiä lukuun ottamatta.  Olin etsinyt jo tovin uusia mustia housuja itselleni, joten tämä mallisto tuli juuri oikeaan aikaan. Myyntiin tulee myös upeat mustavalkoiset housut, jotka aion käydä ehdottomasti ostamassa.

*Housujen materiaali on napakka, mutta samalla joustava, ja ne istuvatkin päälle kauniisti. Itse käärin hieman lahkeita rullalle, koska tykkään käyttää housuja niin, ja olen auttamattomasti lyhyt kaikkiin housuihin:) 12,99€
*Musta neuletakki on puuvillaa 70% ja 30% akryyliä. Sellainen pepun yli menevä johon on kiva kääriytyä. Tykkään myös tämän istuvuudesta.19.99€
*Trenssi puolestaan on ihanan napakkaa materiaalia ja pitää tuulen loitolla. Ja pituus tuntuu minullekin oikein passelilta, tulee taatusti olemaan paljon käytössä. 29.99€
*Mokkanilkkurit ovat keinonahkaa ja nilkoissa on joustavat kuminauha kaistaleet, joten sujahtaa jalkaan erittäin helposti. Korkoa löytyy aika reippaasti, mutta silti hyvät kävellä. Ihastuin niin näihin luumunvärisiin nilkkureihin! 29.99€

Käykää ihmeessä maanantaina tsekkaamassa mallisto, sieltä löytyy paljon muutakin kuin nämä!

Miten on, oletteko te ostaneet vaatteita Lidlistä, ja Heidi Klumin mallistosta ja miltä tämä mallisto vaikutti?

* Saatu

Sisustuslehtien inspiraatioita

Istun aamuteellä ja selaan ruotsalaista Sköna Hem lehteä. Ihminen jonka ruotsin kielen sanasto on laskettavissa yhden käden sormilla ja keskittyy lähinnä sairaalasanastoon, pestään kakka pois ja istu tähän, ei luulisi ensimmäisenä hankkivan ruotsinkielistä lukemista kotiin, mutta koska yksi rakkaimmista ystävistäni sattuu olemaan suomenruotsalainen ja hänen kotinsa pursuaa sisustuslehtiä joita hän sitten auliisti kantaa myös sinulle, ei voi kuin kiittää onneaan tälläisestä ystävästä ja alati kasvavasta lehtipinosta. Luulen, että hänellä on taka-ajatuksen myös tartuttaa muutama muukin sana, tähän suppeaan sanavarastooni.

Vaikkakin lukeminen edelleen takkuaa vieraalla kielellä, palavat kuvat verkkokalvolle sitäkin hanakammin.
Yhtään suomalaisia lehtiä väheksymättä, täytyy kuitenkin rehellisyyden nimissä myöntää, että naapurimme vie kyllä voiton tässä sarjassa. Kroonisesta sisustuskuumeesta ja oman talon haaveista omaavalle, nämä lehdet ovat pala taivasta ja samalla muistutus, ettei Eurojacpot osunut edelleenkään kohdilleen, joten jatkan haaveilemista ja lehtien selaamista.

Vaikka tykkäänkin meidän kodista, ei siinä mitään, voisin valehtelematta muuttaa kuitenkin, lähes tulkoot kenen kotiin tahansa, jotka ovat oman himansa ovet näiden lehtien sivuille avanneet.
Yksi unelmakoti löytyi norjalaisesta Vakre Hjem&interiot lehden sivuilta, talo jossa asuu Marit ja Jon, yhdessä kuusivuotiaan poikansa kanssa. Siis jos oikein ymmärsin, kuten varmaan hoksaatte, niin Norja ei taivu sitäkään vähään, kuin ruotti.

Tämän kodin tyyli on ihana. Rento, boheemi, tyylikäs ja harmoninen. Värimaailma on rauhoittava ja kuitenkin pieniä väripilkahduksiakin löytyy.
Tämä koti on yksinkertaisesti hyvällä maulla sisustettu ja sellainen jossa viihtyisi epäilemättä.
Nuo lampaantaljat ja tyynyröykkiöt suorastaan kutsuu uppoutumaan sohvalle ja nauttimaan takkatulen lämmöstä ja hyvästä kirjasta. Ihana koti <3

Laiskotellaan

Hip hei ja laiska on lauantai!

Täällä on vietetty oikein superlaiskaa päivää tänään. Tai siis muu perhe on tuntunut elävän ihan normaalissa syklissä, mutta minä olen ottanut ilon irti vapaa viikonlopusta ja nauttinut elämän kiireettömyydestä.
Ulkoillut hieman kameran kera ja nukkunut kunnon päikkärit. Pikkuisen on flunssa yrittänyt ilmoitella itsestään, mutta olen tehokkaasti sitä yrittänyt hättää matkoihinsa heti alkuunsa.
Sen verran se on veroittanut, että eilen meni osittain ääni ja lämpöä nousi ja eilen sekä tänään olen joutunut tosiaan taipumaan päikkäreille ja olen jättänyt treenaamisen vain ajatuksen tasolle.

Mutta mikäs kiire tässä on, kun on kerrankin vapaa viikonloppu, niin joutaahan tässä laiskotellakin. Tehdä pikku lenkki lähimaastossa ja kömpiä siskon terdelle teelle.
Siellä saa muuten samalla aimo annoksen hännän heilutuksia, märkiä pusuja, hellyyttä ja näin karvanlähtöaikana, verkkarit muuttuvat villapöksyiksi alta aikayksikön ;) On ne ihania.

Nyt jatkan samalla linjalla loppuillan, joten oikein ihanaa lauantai-iltaa teille <3