Mutta mitä teille nyt kuuluu? Täällä on viime päivät nautittu kauniista kevätsäästä ja kannettu kotiin sylikaupalla tulppaaneja, jopa mieskin osti niitä. Vihdoin on oppi mennyt perille, kun tarpeeksi monesti muistuttaa :)
Jos olen nauttinut kukkasista ja auringosta, olen nauttinut myös yhtä paljon lukemisesta. Olenkin viime päivinä uppoutunut kirjojen maailmaan. Rakastan lukemista ja tällä hetkellä on taas menossa rikosdekkareiden aikakausi- minulla siis.
Luin Norjalaisen Jan -Erik Fjellin Anton Brekke-dekkarit Ilmiantaja sekä Vaaran Varjo. Pidin kirjoista niin että luin molemmat peräkanaa.
Ilmiantaja on Jan-Erikin ensimmäinen rikosromaani ja hyvä sellainen.
Kirjan päähenkilö on rikospoliisi Anton Brekke. Hän on hyvin suorasanainen, hieman röyhkeä ja oman arvonsa tunteva mies, välillä ehkä vähän liiankin hyvin, ja minä pidän tästä henkilöhahmosta todella.
Ilmiantaja sijoittuu kahteen eri paikkaan ja aikakauteen 1960-luvun New Yorkiin ja mafiaperheen elämään, sekä samalla nykyaikaan Norjassa, jossa Fredrikstadissa löytyy murhattuna kaupungin rikkain mies. Se miten nämä kaksi paikkaa ja aikakautta nivoutuvat yhteen, on hyvin toimivaa ja sujuvasanaista-, ja lukuista. Tämä kirja on lukijoiden ja kriitikoiden ylistämä-enkä ihmettele. Kirja palkittiinkin norjalaisella Bokhandler-palkinnolla ja se on myynyt jo yli 300 000 kappaletta.
Vaaran Varjo on itseasiassa kirja, jonka luin ensin ja jonka jälkeen minun oli luettava toinen kirja heti perään.
Se kertoo häikäilemättömästä Venäläisestä gangsteripomosta, joka lähettää Norjaan pikkurikollisen Bernandasin, jolla on mukana arvokas lasti, mutta jonka sisällöstä hän ei tiedä. Totta kai matkaan tulee isompia mutkia, ja Bernandas joutuu rikkomaan lupauksen, ja katsomaan mitä hänellä on kuljetettavana. Tämä muuttaa suunnitelmat ja siitä alkaa armoton eloonjäämistaistelu.
Samaan aikaan Norjasta löytyy surmattuna vanha opettaja Viggo Holm, miten nämä sitten liittyvät toisiinsa? No sen selvittää kukapa mu kuin Anton Brekke-vaikka hänellä olisi ollutkin muita suunnittelmia, kuin rämpiä lumen ja pakkasen keskellä.
Kumpikin kirja aiheutti minulle aikamoisen tunneryöpyn, en muista olisinko koskaan ennen tai ainakaan ikuisuuksiin, suorastaan itkenyt kun olen lukenut rikosromaania. No nyt kyyneleet valuivat kummankin kirjan kohdalla ja tunneskaala oli aikamoinen, noin niin kuin muutenkin.
Näitä kirjoja voin suositella jännäreiden ystäville, rakkausromaaniksi nämä eivät todellakaan taivu ;)
