Kesän huikein reissu

Yhteistyössä Tallink ja Live Nation

Rakastan konsertteja, isoja ja pieniä. Hämyisillä klubeilla tai sitten jättiareenoilla, yhtä kaikki musiikki on voimaannuttavaa ja loistava konsertti parhaillaankin ikimuistoinen elämys <3

Voittekin vain uskoa, kuinka meinasin revetä liitoksistani, kun sain jokin aika sitten sähköpostiini viestin, että kiinnostaisiko minua lähteä Tallinnaan Bon Jovin keikalle, joka oli osa This house is not for sale-kiertuetta, ai kiinnostaisikon- pyörryn onnesta!

Olen fanittanut Bon Jovia pikkutytöstä asti. Silloin tuskin oli mitään yhtä jumalaista kuin Jon Bon Jovi hulmuavineen hiuksineen ja tuhannen taalan hymyineen.
No täytyy sanoa, että komea on kaveri edelleenkin, karismaattinen ja ihan yhtä ihana kuin silloin teinivuosinakin:) ja se ääni ja hymy, ne toimivat kyllä vieläkin.

Reissuun lähdettiin sunnuntaina iltapäivästä Silja Europan erikoisristeilyllä, joka oli viimeistä hyttiä myöten täysi. Kuuleman keikalle oli lähtenyt 15 000 suomalaista ja lippuja myyty kaiken kaikkiaan n 45 000. Eli kyseessä olisi tosiaankin mahtava areenakeikka.

Aloitin keikka fiilistelyn jo aamusta. Laitoin Bon Jovin raikumaan kaiuttimista ja tanssin ja lauloin mukana, vispasin lantiota kuin Tarvolta aikanaan ja mieheni siinä aikansa mun fiilistelyä katsellessa, totesi, että oletko varma, ettet haluaisin lähteä satamaan jo vähän aiemmin hän voi kyllä lähteä jo starttaamaan autoa :) Lähdettiin satamaan kuitenkin ihan alkuperäissuunnitelman mukaan, ihan normaali aikaan.

Laivalle päästyämme kipaistiin äkkiä heittämässä laukut hytteihin ja suunnattiin syömään ravintola Tavolataan. Tällä kertaa päädyin alkupaloissa antipastoihin, isoon lautaseen, jonka jaoin Tiian kanssa, ja muutaman muun, koska tämä Keittiömestarin erikoinen oli niin valtavan iso annos, että siitä riittää kyllä useammallekin.  Pääruuaksi valitsin salamipitsan, joka oli ihanan suolaista, juustoista ja mahdottoman hyvää. Yksi parhaista pitsoista, joita olen syönyt, ja jälkkäri, sekin oli taivaallista, niin kuin tiramisu vaan voi olla.
Syötiin pitkään, keskusteltiin keikoista ja reissuista, asioista ja niiden vierestä, kunnes totesimme, että laiva tulee kohta satamaan ja hytistä on haettava tarvittavat tavarat ja suunnattava Laulavalle illan kohokohtaa varten.

Kuten arvata saattaa tunnelma oli katossa, ja mulla oli varmaan kestohymy korvissa koko reissun ajan.
Olin ensimmäistä kertaa Lauluavalla konsertissa- tykkäsin ja niin kuulemma tykkäsi muutkin.
Meille oli varattu pöytä Vip-Dinner teltassa, josta sai syötävää ja juotavaa halutessaan, sekä piste i:n päälle oikeat vessat. Ei siis bajamajoissakaan mitään vikaa ole, mutta jos saa valita niin...

Minulla on tapana ostaa joka keikalta itselleni t-paita muistoksi, tämä tavan olen oppinut rakkaalta veljeltäni, jonka paitakokoelma on jo aika huikea. Mutta siis ei muuta kuin fanipaidat päälle ja kohti konserttilavaa.

Rakastan sitä hetkeä, kun ensimmäiset soinnut kajahtavat ilmoille ja bändi nousee lavalle, se on se hetki kun ihmiset alkavat huutamaan onnesta ja minä suorastaan pomppaan ilmaan 158cm varrellani:)
Ja pompinhan minä, tanssin ja lauloin, varmasti koko konsertin ajan. Se mikä 45 000 ihmismassan keskellä laulaessa on parasta, että kukaan ei kiinnitä huomiota juuri sinun ääneesi, vaan saat antaa mennä antaumuksella, koska niin tekevät vieruskaverisikin, sillä kaikki ovat hurmiossa ja sydän täynnä riemua, juuri siitä hetkestä mitä varten he ovat tänne tulleet.


Kaikki hyvä loppu aikanaan, niin myös tämä konsertti. Puolen yön jälkeen konsertin loputtua palasimme takaisin Silja Europalle, jossa meille oli tarjolla vielä yöpalaa, nälkäisille juhlijoille, jota me tietysti vielä söimme, koska kaiken sen tanssimisen jälkeen oli tullut taas hieman nälkä.
Yöpalan jälkeen ei tarvinnut paljoa unta houkutella minä nukahdin varmasti sekunnissa, Tiian ihmetellessä mun loistavia unenlahjoja. Meillä olisi ollut aamulla mahdollisuus käydä syömässä aamupala vielä, mutta jätettiin se väliin, ja päätettiin nauttia aamupala vasta Tallink Starin business Loungessa, jossa matkaisimme takaisin kotiin.

Niin ja siitä kuvaamisesta, en muistanut ottaa kuin pari kuvaa koko konsertista, koska minä vain tempauduin niin konsertin pyörteisiin, etten muistanut ja ehtinyt kuvata. Mutta toivottavasti nämä tunnelmapalat kuitenkin kertovat teille, että rakastin tuota konserttia ja tätä reissua<3

Konsertti oli mielestäni loistava, se oli setti sopivasti uutta ja vanhaa sekä upeita kitarasooloja, vaikka täytyy myöntää, että jäin kuitenkin hieman kaipaamaan Richie Samboraa. Voi mikä teidän välillenne oikein tuli? Olisiko mitenkään mahdollista, että sopisitte erimielisyytenne samoin kuin Slash ja Axl Rose ja esiintyisitte vielä yhdessä, ihan vaan pieni kaino toive täällä vaan :D

Illan settilista oli tämä: This House, Raise Your Hands, Bad Name, Born To Be My Baby, Whole Lot of Leavin’ Lost, Highway, Runaway, Born To Follow, Have A Nice Day, Keep The Faith, Amen,

Bed Of Roses, It’s My Life, We Don’t Run, These Days, Lay Your Hands, God Bless This Mess,

Blood On Blood, We Got It Goin’ On, Bad Medicine,  In These Arms, Wanted, Prayer

Koko reissusta jäi järjettömän hyvä fiilis ja tuntuu, että elämä on taas ollut erityisen hyvä.
Kiitos tuhannesti reissukavereille ja Tallinkille sekä Live Nationille yhden unelman toteuttamisesta<3
Ja teille kaikille aivan ihanaa kesäkuun viimeistä viikkoa <3