Viikonlopun villaneule ja ajatuksia isänpäivästä

Niin vaan se uusi viikko taas käynnistyy harmaana ja sateisena sekä koulun ja työn täyteisenä, eli kuten huomaatte ei siis mitään uutta tällä rintamalla. Tällä moodilla on menty aika ahkeraan viime ajat, mutta kyllä se tahti tästä himmaantuu hetkeksi, joulukuun alun jälkeen, eli jaksaa jaksaa.

Ei tässä opiskelutyökombossa mitään muuta vikaa ole, kuin vähäiset vapaahetket, jotka on siis oikeasti todella vähäiset- oikeastaan olemattomat, mutta toisaalta kaikkea aikansa. Ja sitä paitsi on tässä paljon hyvääkin. Tänäänkin meillä oli niin hyvä tunti ja maikka aamupäivän, joka antoi paljon eri näkökulmia ja ajattelemisen aihetta omaan työhön ja sen kehittämiseen On aina avartavaa ja itsetutkiskelun paikka nähdä oma tekeminen toisen silmin ja kuulla konkarilta vinkkejä ja viedä ne opit eteenpäin. Iltapäivän opetus ei ehkä sitten uponnut niinkään hyvin, mutta se opiskelusta. tältä erää.

Sunnuntaina minäkin vaihdoin vapaalle ja kiskoin päälleni H&M;ltä ostamaani muhkean neuleen. joka on aavistuksen liian lyhyt makuuni, mutta toisaalta just sellainen neule, jonka sisään on ihana uppoutua kylminä päivinä, eli just se mitä tällä hetkellä kaipaan. Ja kylmähän tuo päivä olikin, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Koska me ei isänpäivää vietelty sen kummemmin muuten, kuin huikattu iloiset onnittelut ukkelille aamulla ja Verbu keitteli siinä kupillisen kahvia iskälle samalla kuin itselleenkin. Siis neitihän normisti keittää kupposen vaan itselleen, ei siis vahingossakaan iskälle, joten ukkeli sit keittelee perässä sen puoli pannua, josta loput laittavat termariin, minkä he sit yhdessä huomaamatta juovat tyhjäksi. Tämä on noiden kahden kahvikissan sisäpiirijuttu, mille he jaksavat heikkopäisinä aina nauraa siis se, että Verbu keittää kahvit vaan itselleen, eikä iskälle, paitsi isäinpäivänä. Outoja <3

Minä jäin miettimään sitä, kun meillä ei ole tapana, ei ole ikinä ollut, viettää mitenkään kummemmin isänpäivää taikka äitienpäivää, että onko tää teidän mielestä kauhean kummallista?
Siis toki toivotetaan hyvät isäin- tai äitienpäivät ja soitetaan vanhemmille/isovanhemmille, mutta ei muuten. Silloin kun lapset olivat pieniä, tekivät he aina päiväkodissa kortit, jotka annettiin heti aamusta, mutta ei meillä osteta lahjoja tai kokoonnuta yhteisille päivällisille tai brunsseille kyseisinä päivinä. Toisaalta se voi johtua toki siitäkin, kun smoni meistä tekee vuorotyötä eikä aina vapaiden järkkääminen onnistu isolla porukalla. Tosin kyllä me synttärit ja muut tärkeät juhlat kokoonnutaan isommallakin väellä. En sitten tiedä miksi juuri kyseinen päivä jää vähemmälle huomiolle, ehkä sitä vaan arjessa huomio toista vanhempana kuitenkin niin, ettei koe tarvetta juhlistaa sitä erikseen tai sitten nätiä pippaloita on vaan muuten ihan tarpeeksi jo, tai kiire vei taas mennessään en tiedä.
Tällaisia pohdintoja päänsärkyisen illan pääteeksi.

Mutta hei ihanaa viikkoa ihan jokaiselle <3