Riippuvainenko?














Viime viikolla puhuttiin koulussa somesta ja nimenomaan kännykkäriippuvuudesta.
Opettaja kysyi suoraan, kuinka moni meistä pystyy olemaan ilman kännykkää kokonaisen päivän saatika ilman somea, vaikka viikon. Meidän luokallamme on n.30 oppilasta eikä yksikään myöntänyt, että pystyisi.

Rupesin miettimään omaa kännykkäriippuvuuttani.
Se on nimittäin samanlainen riippuvuus kuin mikä tahansa muukin, ehkä hieman kärjistetysti mutta kuitenkin.
Tajusin, etten pystynyt olemaan edes luennon aikana vilkaisematta kännykkääni ja siihen tulleita viestejä- mitkä ei todellakaan olleet maailmoja mullistavia, ja olisin pystynyt varsin hyvin elämään ilman niitä tietoja, jotka ruudulle lävähti. Ja silti, joka kerran, kun kännykkä värähti uuden ilmoituksen myötä, käteni hapuili puhelimen pöydältä syliini ja painoin sormenjälkitunnistinta, katselin viestit läpi sen suurempia ajattelematta. Ja niin teki muutkin oppilaat.

Tottakai maailma muuttuu ja olen toki kiitollinen teknologian edistymisestä ja helppoudesta.
Olen kiitollinen, että saan esim.lapseni kiinni välittömästi jos siihen on tarvetta ja moni asia on oikeasti todella paljon helpompaa, kiitos kännykän.

Kännykkä on tänä päivänä myös monella tärkeä työväline, mutta jos se hallistee sinua, etkä sinä sen käyttöä on syytä alkaa tarkastelemaan voisiko asioita jollain tapaa muuttaa.

Kun mietitään aivojen kuormitusta, joka tulee jo ihan tavallisen työpäivän aikana, pitäisi pystyä myös rauhoittamaan päivästä pieni hetki itselle, ilman että mikään ulkopuolinen asia kuormittaa sinua enempää.
Joskus olisi hyvä tylsistyä ja antaa mielen levätä. Myönnän että tämä on itselleni hyvin haasteellista, koska olen aina kaivannut ympärilleni virikettä.
Vaikka olisin yksin kotona, minulla soi musiikki tai on televisio päällä,  jokin joka aiheuttaa jonkinlaista ääntä ja aistimuksia. Vaikka kävisin lepäämään hetkeksi, taustalla soi musiikki, koska koen sen rauhoittavan omaa mieltäni ja saavan minut rentoutumaan, mutta se on samalla myös kuormittavaa, koska vaistomaisesti myös ajatukset alkavat harhailla tai rupeat kuuntelemaan laulun sanoja tai se voi tuoda muistoja mieleen jostain tilanteesta, jota alan käymään läpi mielessäni.

On se jännä kuinka vaikeaa onkaan antaa itselleen täysin rauhallinen hetki, nollata päivä tai ehkä pidempi työrupeama ja kuinka mahdottoman tärkeätä se oikeasti olisi. Kun aivosi käy ylikierroksilla, siitä seuraa helposti väsymystä, ärtyisyyttä, unohduksia, päänsärkyä, univaikeuksia jne. Asioita jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla meidän jokapäiväiseen arkeemme.

Uskon, että kuitenkin pienillä muutoksilla on mahdollista saada merkittäviä tuloksia aikaan,

Mitä jos sen puhelimen voisi kotiin tulessa laittaa vaikka hetkeksi äänettömälle ja toiseen huoneeseen, sillä tuskin meidän täytyy olla tavoitettavissa 24/7?
Telkkarinkin voisi avata vasta hieman myöhemmin, ja katsoa vain ne lemppariohjelmat, eikö?
Eikä blogit, vlogit sekä instakaan karkaa sieltä minnekään, jos et niitä tarkista joka päivä heti töistä tullessasi, tai vielä parempaa/pahempaa sen työpäivän aikana, tai sängyssä, viimeiseksi nukkumaan mentäessä.

Ajatelkaapa, kuinka helppoa onkaan, asettaa lapsille rajat television, pelien ja kännykän käytössä, mutta kuinka vaikeata se onkaan kuin rajat pitäisi asettaa itselleen.



Oikeasti minun piti kirjoittaa teille ihan muusta asiasta, mutta tämä vain ryöpsähti näppäimistöltä.
Ehkä seuraavaksi kepeämpi aihe ;)
Ihanaa alkanutta viikkoa murut <3









19 kommenttia

  1. Minusta tämä on oikeasti hyvä aihe ja olen ainakin itse koettanut tietoisesti vähentää kännykän katsomista. Töissä laitan sen selän taakse olevalle tasolle. Josta siis saan sen oikein hyvin puhelimen soidessa käteeni mutta en jatkuvasti katso sitä (työpuhelimena se soi kohtalaisen usein kuitenkin). Kotona puhelin monesti on eteisen lipaston päällä jossa koetan sen aktiivisesit myös pitää. Edelleen jos minut pitää saada kiinni sen voi tehdä soittamalla, muut viestit voinevat odottaa.

    Tarkistan ne silti, monta kertaa päivässä, mutta edes yritän. Hiljalleen muuttaa tapoja ja karistaa tuota addiktiota pois itsestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sinun käyttämäsi taktiikka laittaa känny toiselle selän takana olevalle pöydälle työpäivän aikana, on muuten erittäin hyvä. Juuri se, että puhelin on kyllä tarvittaessa lähellä, mutta ei koko ajan katsottavissa toimii hyvin.
      Ja nimenomaan, jos on tärkeää asiaa aina voi soittaa ja niihin tulee kyllä vastattua.

      Ihanaa päivää Satu <3

      Poista
  2. Itse olen tätä asiaa miettinyt ja pähkäillyt, että pitäisi joskus pitää ainakin se päivä somelakkoa. Neidin hereillä ollessa pyrin kyllä siihen, että olisin mahdollisimman vähän kännykässä kiinni..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se päivän somelakko tekee kyllä taatusti hyvää itse kullekin <3 Onhan tuokin jo paljon, että neidin ollessa hereillä ei sitä somea tule vilkuiltua niin kovin paljoa.

      Poista
  3. Tää on muuten tärkeä aihe! Mulla itsellä on aikarajoitin instassa, ihan siksi ettei mene ihan överiksi. Nykyään teen niin, että koiran ulkoilutukset on mulla lähes poikkeuksetta sometonta ja puhelitontakin aikaa, harvoin otan kännyä edes lenkille mukaan jotta tulis tyhjennettyä mieli kaikesta sometuksesta edes pari kertaa päivässä.

    Muuten, ihanat kuvat ja tuo sun hame on makee ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siit oi aikarajoitin kuulostaa hyvältä!
      Ja hei koiralenkit päivittäin ilman puhelinta on jo oikeasti todella iso asia, sulla on oikeasti jo asiat ihan hyvällä tolalla Maikku <3

      Poista
    2. Niin ja Kiitos<3 hame on muuten H&M:ltä :)

      Poista
  4. Tosi tärkeästä asiasta kirjoitit. Minä olen vihdoinkin päässyt siihen, että sänkyyn mennessä ei tuijoteta enää puhelinta. Karkkilan reissuilla puhelin on minimikäytössä, mutta tottahan se on, että pienemmälläkin käytöllä pärjäisi. Vielä on siis paljon parannettavaa.
    Leppoisaa uutta viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parannettavaa on itselläkin, paljon:)
      Teidän Karkkilan reissut on niin ihania, ettei juu varmasti ehdi paljon puhelinta miettiä!
      Mukavaa viikkoa Outi <3

      Poista
  5. Tää on vaikea juttu, varsinkin kun se some on meillä työssäkin tärkeä työkalu, joten eipä sitä ilman oikein voi olla. Uskon kyllä, että jos en kirjottaisi blogia, niin en kyllä kännykkää juurikaan käyttäisi. Saatan tosiaan usein unohtaa koko puhelimen läsnäolon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhelin on tosiaankin todella tärkeä monelle työn kautta ja siksi olisikin hienoa, jos sen tosiaan pystyisi unohtamaan päivän aikana edes hetkeksi, samoin on tietokoneiden ja telkunkin kautta. Jo pienikin hetki päivässä ilman mitää näitä vempaimia, antaa aivoille tilaa hengähtää <3

      Poista
  6. Tärkeän asian otit esille.
    Uskon että monilla on parantamisen varaa. Minulla ainakin :)
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti Kaija, samoin on täälläkin paljon parannettavaa vielä :)
      Ihanaa viikkoa sinulle <3

      Poista
  7. Tärkeästä asiasta kirjoitit! Olen pari kertaa ollut viikonlopun pituisella hiljaisuuden retriitillä. Puhelin oli molemmilla kerroilla lentokonetilassa. Otin muutamia valokuvia puhelimella. Tekipä hyvää! Arjessa puhelimen sulkeminen ei ole onnistunut, vaikka hyvää tekisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen retriitti kuulostaa ihanan rentouttavalta ja varmasti teki hyvää, uskon sen<3
      Arjessa siitä puhelimen sulkeminen on toki haasteellisempaa, mutta pikku jutuin eteenäin.
      Itse olen alkanut töissä jättämään puhelimen laukkuun, ja vasta ruokatunnilla kurkkaan josko on tullut viestejä.

      Poista
  8. Hyvä aihe! Olen myös eilen ja tänään miettinyt omaa somekäyttäytymistäni. Hankin uuden kännykän ja ehdin sen saada eilen sellaiseen kuntoon, että siellä oli kaikki apit ja kuvat. En ehtinyt kirjautumaan whatsappiin, en instagramiin jne.kun oli kiirehdittävä muualle. Tänään sain kännykän sitten vihdoin kokonaan kuntoon ja pääsin kirjautumaan kaikkiin tärkeihin appeihin. Olin siis päivän ilman kännykkää ja se taisi tehdä hyvää :)
    Muuten upealta näytät kuvissa <3

    VastaaPoista
  9. Miten kauniita kuvia susta, mutta kuinkas muuten, oot niin superkaunis. <3 Heh juu riippuvaisuutta on ja löytyy eli olen opetellut tavan eli käsken itseni laittamaan kännyn pois. Se kaikki aika pois kännykältä vapauttaa valtavasti energiaa ja kännykän räpeltämiseen voi hukata vaikka kuinka paljon aikaa. Esim. Facebookin scrollaamisen olen jättänyt kokonaan.

    Ihanaa viikkoa rakas kamusein ja toivottavasti nähdään pian. <3

    VastaaPoista
  10. Olen ottanut puhelimesta kaikki äänihälytykset pois tekstiviestejä ja messengeriä lukuunottamatta-niitä saan vain muutamilta ihmisiltä, joiden viestit todella haluan nähdä heti. Puhelimen kaikki sovellukset tuntuvat hälyttävän useita kertoja päivässä jollei ilmoituksia poista. Ihan senkin takia äänettömällä, että saan työhön liittyviä viestejä sähköposteja ja whatsapp-viestejä ympäri vuorokauden enkä muutenkaan halua keskeytyksiä koko ajan. Suoraan sanottuna ärsyynnyn vähän muidenkin viestiäänistä. Töissäkin olen säätänyt sähköposti-ilmoitukset pois päältä. Saatan saada 100 emailia päivässä ja ennen keskittyminen häiriintyi koko ajan kun ruudun kulmaan lävähti ilmoitus uudesta/uusista viesteistä. Nyt sähköpostit latautuvat kolme kertaa tunnissa ja ruudun alalaidassa näkyy vain pieni kirjekuoren kuva joka ei häiritse keskittymistä.

    Henkilökohtaisesta sähköpostistakin olen poistanut kaikki ylimääräiset emailit. Olen joskus kirjautunut kaikenlaisille postituslistoille tarpeen mukaan, mutta jos aihe ei enää kiinnosta, poistun listalta.

    VastaaPoista
  11. Hyvä ja ajankohtainen aihe.
    Itsekin yritän varsinkin ennen nukkumaanmenoa välttää kännykällä surffailua. Sinisen valon vaikutus hermoihin ja unensaantiin vaikeuttavasti on tutkittu.
    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista