Featured Slider

I Love Me -messupäivän saldoa




Täällä se nyt jälleen on, viikonlopun viihdyttävin menovinkki, I Love me-messut nimittäin!
Messut ovat käynnissä Messukeskuksessa 20.-22.10 välisenä aikana.  Täältä voit tutustua messujen tarjontaan. Kannattaa tosiaan tsekata nuo sivut alkuun ja suunnitella hieman messupolkuaan etukäteen.  Osallistujia oli viime vuonna huimat 540142 ja yrityksiä 503. joten hulinaa riittää, ihan koko viikonlopuksi.

Itse suuntasin messuille eilen siskoni kanssa. En ollut tehnyt etukäteen omaa polkuani etukäteen, vaan ajattelin vain vaeltaa päivän ajan pisteeltä toiselle. Olisi varmasti kannattanut, koska nyt jäi muutama ihana tapahtuma katsastamatta.

Koska kaikki tietävät rakkauteni kosmetiikkaa kohtaan, aloitetaan siis sillä.
Ensimmäisenä käykää Natura Siberican pisteellä. Siellä on aivan mielettömät messutarjoukset menossa. Hiustenhoito tuotteita 5€ ja tuo kasvosaippuakin nyt vain 9€
Nyt kannattaa täydentää myös Organic Shopin varastoja, shampoot oli 2,5€ vartalovoiteen 4€ jättipurkit ym

Vieressä löytyy Nyx:n piste, jossa kävi myös mieletön vilinä.



Messujen ihaninta antia on myös bloggaaja kollegat, joita löytyikin kiitettävä määrä. Tässä iloinen 40+ bloggaajajoukko löysi toisensa <3
Kiitos myös teille kaikille ihanille, jotka tunnistitte, nykäsitte hihasta ja tulitte juttelemaan, se tuntui todella hyvältä <3









Hups, kuinkas ollakaan, löydettiin itsemme taas yllättäen kosmetiikka hyllyiltä.
Messuilla löytyy todella laajalla skaalalla kosmetiikkaa, ja tietysti ammattilaisia, jotka löytävät sinulle juuri ne oikeat tuotteet. Joten muistakaa käyttää tilaisuutta hyväksenne.





Urheilua ja hyvinvointia on myös runsaasti tarjolla.
Liikuntakeskuksilla on menossa huikeita messutarjouksia. Lavoilla nähdään energisoivia ja tsemppaavia treenejä-tsekatkaa ehdottomasti TFW, sekä tietysti monenlaisia luentoja, joogaa ja ravintoa, urheilijoita unohtamatta.



Remingtonin pisteellä Outi Broux loihtii kauniita kampauksia ja opastaa laitteiden käyttöön. Kannattaa käydä poimimassa vinkit.
Totta kai myynnissä on myös paljon erilaisia kihartimia, harjoja, föönejä, suoristusrautaa ym. Ihastuin tähän Remingtonin retro fööniin jo silloin kun näin tämän Tätien instagramissa ja pakkohan se oli käydä paikan päälläkin ihastelemassa. On se vaan varmasti kaunein fööni, jonka olen ikinä nähnyt <3





Ihastuttavan reipas Jasmin kertoi meille Herman´S  Amazing hiusväreistä, joita on saatavilla verkkokaupasta ja kampaamoista.
Tällä hetkellä värejä on saatavilla 21 kpl ja lisää on tulossa. Laulaja -sensaatio Alma käyttää Hermansin Daisy sävyä, että vinkiksi vain. Minua puolestaan jäi himoittamaan ne upeat harmaansävyt <3


Mielestäni messut olivat huippu ihanat ja ehdottomasti käymisen arvoiset. Joten jos teillä vaan on suinkin mahdollista, käykää ihmeessä viikonlopun aikana tutustumassa messuihin.
Päivä oli täynnä ihania kohtaamisia, upeita tapahtumia, hyvää ruokaa - uuniperunat oli törkeen hyviä ja tietysti ostoksia.
Minäkään en sieltä tyhjin käsin lähtenyt, vaan täydensin Natura Siberica valikoimaani.

Vaikakin olisin enemmän kuin mielelläni viettänyt messuilla koko viikonlopun, täytyy minun suunnata välillä töihin joten oikein aurinkoista messuviikonloppua teille kaikille <3

Astetta parempi päivä
















Lapsilla on syysloma ja minulla vapaapäivä. Jokainen on heräillyt uuteen päivään vähän, miten sattuu, ottanut univelkoja takaisin- toiset korkojen kera.
Itse heräilin perjantai-lauantai välisenä yönä varmasti kymmenen kertaa, en tiedä vieläkään mikä kumma minua valvotti, muu kuin erään herran kuorsaus, joka kuulostaa siltä, kun taloasi purettaisiin perustuksiltaan. Kuten arvata saattaa lauantain työpäivä oli raskasta raadettavaa. Väsymys oli silloin käsinkosketeltavaa, kotiin tultuani olin ajanut jopa naapurin parkkiruutuun ja jouduin oikeasti hetken miettimään oikein tosissani, että missä meni vikaan. Kotona rojahdin sängyn pohjalle ja huusin yksinkertaisen ohjeistuksen, herättäkää joskus.
Viikonloppuna perhe teki ruoan ja minä vetelinkin tunnin puolentoista päikkäreitä kumpanakin päivänä, joten tänä aamuna oli jo tosi hyvä olo ja aamun sai aloittaa ihan iisisti.

Sakke on aamu-uninen jäbä, joka puolestaan nukkui ja nukkuisi varmasti aina, jos se vain suinkin olisi mahdollista, iltapäivään asti. Verbua ei saa nukkumaan pitkään vaikka mikä olisi, tämä tehopakkaus heräili aamusta ja huikkasi hyvät huomenet, nappasi pupun kainaloon ja tuli aamupalalle kanssani-pupu sekä tyttö. Rakastan tuota tytön ilmettä,se on juuri sellainen-älä puhu muinulle ennen aamukahvia.

Siinä missä Sakke nautti edelleen makoisista unista ja hyvin ansaitusta vapaapäivästään, oli neiti ehtinyt siivota oman huoneensa, viikata vaatteet kaappinsa, syödä ja lähteä kavereiden kanssa ulos. Kadehdittavaa tehokkuutta.

Minä puolestani olen nuttura vinossa paistanut pitsaa ja kuunnellut musiikkia koko päivän, samalla haaveillut vanhasta levysoittimesta ja vinyylilevyistä. Haikeus vanhoihin kunnon vinyyleihin nosti päätään jälleen kerran, kun töissä koko viikonlopun soi Elvis. Miettikääpä vähän, kuinka täydellinen yhdistelmä tuo on.
Veljelläni on mieletön kasa vinyylejä ja huikkasinkin hänelle, että jos satut törmäämään jossain levariin, niin minullekin kelpaisi.
Hänen ensimmäinen kysymys oli, että tuleeko ihan vain sisustuselementiksi, vai ajattelitko kuunnellakin niitä levyjä :D
Yhtään en ymmärrä mitä tuo tarkoitti ;) Taitaa veljeni tuntea minut vähän liian hyvin.
Mutta ei kai se väärin ole, jo se näyttää hyvältä myös sisutuksessa ja kuulostaakin upealta, silloinhan se on ihan täydellistä.

Ai niin se syy miksi Sakesta ei ole yhtään kuvaa tänäänkään, niin hän on kyllä vihdoin hereillä, mutta hengailee kalsareissa, joten käännän kameran häntä kohden joku toinen päivä.
Eli täällä ei ole mitään uutta auringon alla, ihan perus arkipäivä, astetta parempi vain <3





Nyt hiertää









Oi kun olisi taas niin ihana kirjoittaa tänne blogiin jotain positiivista ja hauskaa, mutta nyt on mielessä lähinnä viikon valitusvirsi.

Valokuvatkin on edellisitä postauksista kierrätettyjä, mutta haittaaks se.

Jokaisella meillä on niitä hyviä ja huonoja päiviä. Toisilla ne kestää viikonkin, niin kuin allekirjoittaneella.
No mikä mua nyt sitten hiertää?

Viime viikolla minulla alkoi vatsa kipuilla, mutta ajattelin sen johtuvan jostain mitä olen syönyt, joten en aluksi kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Loppuviikkoa kohden kipu alkoi voimistua ja tuntui kun joku olisi puukolla iskenyt munasarjan irti. Perjantai-iltana makasin sängyssä kippurassa ja naama valkoisena, kuumeen noustessa korkeuksiin. Mieheni totesi, että lähtee viemään minua sairaalaan samantein-kieltäydyin. Olin liian väsynyt liikkumaan, eikä perjantaiyö päivystyksessä, iloisten humalaisten kanssa oikein houkuttanut.
Otin särkylääkettä ja vaivuin vällyjen väliin, jonkinlaiseen horrokseen. Tänä yönä kukaan ei herännyt sateen rummuttaessa ikkunalautoihin, kyllä se oli minun karjahteluni aina siinä kohdin, kun satuin liikahtamaan unissani.

Lauantaina oli selvää, että lääkäriin on lähdettävä. Pojilla oli pelipäivä enkä halunnut, että he joutuvat muuttamaan suunnitelmia, joten siskoni lähti seurakseni istumaan Jorviin. Siis osaan kyllä istua siellä ihan omin nokkinenkin, mutta onhan se mukava, kun on juttuseuraa, varsinkin kun tietää, että nuo tutkimukset kestää aina niin turkasen kauan.

Ilmoittautumistiskillä näytin ehkä aavistuksen kipeältä, koska sairaanhoitaja mainitsi, jotain irvistyksestäni-luulin kylläkin hymyileväni.
Sen että sain peffan penkkiin, tuli entinen kollegani vastaan ja jäi juttelemaan kanssamme toviksi, on se jännä, miten kymmenessä minuutissa tietää kaikki entisen työpaikan kuulumiset kymmeneltä vuodelta ;)
Katselin, että odotusaula näytti lähinnä torilta kiireisempänä aikana, ja ajattelin, että hyvä jos kahden tunnin päästä pääsen sairaanhoitajan pakeille, mutta samantein minun nimeni jo huudettiinkin. Pääsin ensimmäisenä lääkärin vastaanotolle. Aika nopeasti tohtori totesi, että vastasta on otettava tt-kuvat varjoaineella.  

Hoitaja tarjosi minulle petipaikkaa, mutta sanoin, että antakaa se sellaiselle, joka tarvitsee sitä enemmän. Tiedän kokemuksesta, että ne täyttyvät viikonloppuisin alta aikayksikön. Minä pystyin kuitenkin istumaan jo.

Muutaman tunnin päästä pääsin varjoainekuvaukseen ja ihan hieman nauratti ajatus kysyä hoitsulta, että et viitsisi millään napata kuvaa, kun olen tässä pömpelissä, voisin laittaa blogiin, hahaa no en oikeasti.
Terveyskeskuspuolella tätä on oikeasti nähty jo niin paljon, että röntgenin oveen on tullut lappu jossa, kielletään kännykät ja kamerat. Siis oikeasti ihmiset kuvaavat itseään näissä toimenpiteissä, tai yrittävät.

Sillä välin, kun odottelimme uudestaan lääkärille pääsyä ja kaikkia muita tutkimuksia, niin siskoni ehti neuloa Lucalle, kolmannelle lapsenlapselleni ihanan pipon sekä kaulahuivin. Miten niin siellä meni aikaa?
Menihän siellä, mutta sen lisäksi Ellu on vaan mahdottoman nopea neuloja.

No muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsin jälleen tohtorin pakeille, joka kertoi löydöksistä, soitti parille asiantuntialle kysyäkseen neuvoa ja laittoi lähetteen jatkotutkimuksiin.
Antibioottikuurin, kipulääkkeiden ja sairasloman kera kotiin lepäämään.

Täytyy sanoa, että vaikka sairaalassa meni kuusi tuntia, oli hoito hyvää, ei valittamista-tällä kertaa.
Ainut mikä ärsyttää, on väsymys ja pahoinvointi, mutta hei elämään kuuluu ylä - ja alamäet ja tämä on vaan hetkellistä kipuilua ja kiukuttelua.

Jotenkin tässä viikon varrella on mieleeni muistunut, kun yksi lääkäri kerran töissä totesi, että kun 40+ tulee mittariin niin, jos heräät joku päivä niin, ettei minnekään koske...olet kuollut.
Voin sanoa, että olen hiton elossa.


Ja vielä pisteeksi i:n päälle, aamulla taloyhtiön Facebook ryhmässä naapuri katsoi aiheelliseksi valittaa, kun jonkun lapsen pölkupyörä ei ollut telineessä vaan ihan kauniisti seinää vasten nojaamassa, toki rappuun menevän katoksen alla, mutta ohi pääsi ihan normaalsiti, eikä taatusti haitannut kenenkään eloa.
Oli oikein valokuvan napannut tämän vääryyden kohdattuaan.
Kuinkahan hän nyt selviää tästä koettelemuksesta.....



Mikä fiilis...







Olen ollut vapailla jopa kokonaista neljä ihanaa päivää.
Pohdin tuossa, josko olisin oikein tehnyt meidän päivä- postauksen.  Alkaen siitä, kun avaan simmut aamulla, siihen kun menen nukkumaan, mutta kun rupesin tarkemmin miettimään näitä neljää päivää, ei niistä nyt ihan ihmeitä olisi ollut tarinoitavaksi.

Viikonloppu tuli vietettyä perinteisesti jäähalleilla Saken peleissä, kaupoissa, hellan ääressä tai siskon kanssa puistossa kuvausreissulla.
Kuvausreissut siskoni kanssa on aika lailla parasta, terapiaa-jos sellaista tarvitsee, ja yleensä ilmaistakin, eikä näillä reisuilla ikinä tule tylsää hetkeä, jos sattuu olemana sellainen sisko kuin  minulla-tai no perhe yleensäkin.

Tämä on asia josta, voisin lyödä vetoa ja voittaisin joka kerta, hän nimittäin flippaa jossain vaiheessa kuvauksia ihan taatusti.  Joko hän kipeää puuhun, tai työntää naamansa kameran linssiin kiinni ja irvistää juuri kun olet sommitellut kaiken täydellisesti ja olet painamassa laukaisin nappulaa kamerassasi. Tai sitten ruudussa voi näkyä puoliksi syöty nektariini, joka oli kylläkin tarkoitettu kuvauksiin, mutta hätä ei lue lakia, jos assarille tulee nälkä kesken kaiken.
Seuraavaassa hetkessä hän muuttuu Shrekin aasiksi, joka alkaa toisteleman mantraa pissähätä-palelee-nälkä. Jep se persikka ei riittänyt, eikä muutakaan eväät jotka sulla oli mukana.











Maanantaina ja tiistaina lököttelin pitkään sängyssä, kun lapset lähtivät kouluun ja Sakke aamujäiden kautta. Oli hna maata paksun peiton alla ja kuunnella sateen rauhoittavaa ropinaa ja iloita, ettei tarvinnut kiirehtiä minnekkään.
Ajattelin päästää itseni helpolla ja keitin aamupuron mikrossa, mitä en yleensä ikinä tee- se oli virhe! Tietysti puuro kiehui yli ja arvatkaa vaan miltä se mikro näytti. Vihje tulivuoren purkaus....

No ei se iltapuuro mennyt yhtään sen paremmin, vaikka ihan kattilassa keittelin. Sekin kiehui yli. Heti kun yrittää syödä vähän terveellisemmin niin tässä on tulos ;) Tosin saattaahan se olla, että helpommalla pääsis, jos vaan malttaisi keskittyä siihen puuron keittoon, eikä miljoonaan muuhun asiaan siinä samalla.

No mitäs muuta, ai niin, olen haudannut Verbun lemmikihiiiren Minnin, joka odotti mökissään ketarat ojossa iltaruoan aikana.
Huomannut, ettei teinien musiikkimaku mene täysin yksiin minun musiikkimaun kanssa, vaikka moniruokainen sen suhteen olenkin. Tykkään paljon räp-musiikista, mutta tämä kyseinen artisti mitä Sakke tykittää niin ei ehkä ihan avaudu minulle niin kuin sen pitäisi.

Valuttanut Niagaran putouksen verran kyyneleitä, Las Vegasin uhrien vuoksi ja sankareiden, jotka auttoivat toisia oman henkensä kaupalla.

Delegoinut kaikki läksy ja koeasiat suoraan isännälle, kertoen lapsille, että äiti ei todellakaan tiedä kaikkia Afrikan maiden pääkaupunkeja, tai fysiikan lakeja.

Ollut hullun onnellinen ystävästä, joka toi Lontoon matkaltaan tuliaisiksi käsittämättömän kauniita joulupalloja. Nyt siis saa aloittaa jo joulun hehkutuksen!


No kun  tarkemmin ajattelee ,niin tulihan tästä jonkinlainen turina aikaiseksi.