Keittiön uusi tapetti ja punainen mekko

Olen niin ihastunut tuohon meidän keittiömme uuteen ilmeeseen. Olin tilannut Elloksen alepuolelta kaksi rullaa tuota sinipohjaista kukkatapettia. Hinnaksi jäi yhteensä 30€, joka on mielestäni enemmän kuin kohtuullista, noin kauniista tapetista. Mies ei ehkä rakastunut siihen ensisilmäyksellä, koska totesi ensin tapetit nähtyään, että katsoitko ollenkaan mitä tilasit:) Mutta kun olin saanut nämä seinään hänkin totesi, että ne näyttävätkin ihan eriltä kuin siinä rullassa, ja keittiö muuttu täysin ja tuo näyttää sittenkin hyvälle.

Itse en lakkaa hymyilemästä käydessäni keittiössä ja aamutee maistui tänään jotenkin erityisen hyvälle. Eilen tosin hymy oli ajoittain hyvinkin kateissa, kun roikun tuolla katorajassa liisteröimässä ja kohdistamassa tapettivuotia kohdilleen. 

Mulla kun on ihan omintakeinen tyyli tapetoida, ei todellakaan se helpoin ja fiksuin vaan ihan mahdoton, mutta samapa tuo, kunhan tapetti pysyy seinässä ja liisteriä on korvassa enemmän kuin seinässä.

Niin ja mullahan ei ollut tietenkään kotona mattoveistä,  jolla olisin saanut siistittyä ja siististi leikattua nuo rajat, mutta koska halusin tapetin heti seinään laitoin sen pikku viritelmin. No tänään sain sen kaivatun mattoveitsen ja arvatkaapa, onko nyt helppoa siistiä sitä kun liisterit on jo kuivunut:D

Niin ja ostin Ikeasta uuden maidonvaahdottimen, kokonaista kaksi euroa taisi olla. Koska meillä ei ole mitään ihanaa kahviautomaattia tai espressokeitintä millä saisi kuuman vaahdotetun maidon tehtyä, veivaan sen patterikäyttöisellä vispilällä. Tämä on sellaista pientä arjen luksusta, se vaahto kahvin tai teen kanssa, pieni yksinkertainen iloa tuottava asia.

Ellokselta löytyi myös tuo mun punainen mekko. Mietin ensin punaisen ja mustan välillä, päädyin punaiseen, koska sellaista minulla ei vielä ole ja tiedättekö, se oli hyvä päätös. Tykkään tästä materiaalista todella paljon, se on keveä ja vilpoinen. Ainut huono puoli, että se vaatii silityksen, mutta se on pieni paha, kun mekko on muuten mukava ja kerrankin just passelin mittainenkin mun varteeni.

Yksi mitä olen kaivannut ihan hirveästi viime viikkojen sairastamisen aikana, on luonto ja treenaaminen. En ole voinut treenata kokonaiseen kolmeen viikkoon ja se alkaa näkyä. Myöskin lenkkihetken merenrannalla on jääneet nollaan. Pipoa alkaa kieltämättä pikkuisen kiristämään, mutta en uskalla ottaa riskiä liikunnan suhteen, kun tiedän mitä jälkitauteja voisi olla luvassa ja yksikään niistä ei houkuta.

Mutta onneksi on sentään jääkiekko ja pojan pelit, jonne tänäänkin suunnataan. Pientä lohtua urheilun saralla;)

Mukavaa viikonloppua ja kuullaan taas <3