Viime päivinä

Viikonloppu oli työntäyteinen ja samalla suloinen. Aurinkoa, tuulisia rantoja, monia räpsyjä yhteisistä hetkistä ja viimeistä paikkaa asti varattu rantakahvila. Naurua, vieraita sekä miehen kokkaamia pihvejä uuniperunoiden kera.

Eilen ei sitten mennyt niin vahvasti. Aamu oli harmaa ja pilvinen, ei huvitanut juuri mikään, vaikka oli kauan odotettu vapaapäivä. Olin odottanut ja suunnitellut vaikka ja mitä, piti tavata ystäväkin, mutta loppujen lopuksi makasin päänsäryssä ja oksennus kurkussa koko päivän sohvalla. Tai no nousin sen verran, että päästin sähkömiehen korjaamaan olohuoneen pistorasian ja hänen lähdettyänsä tajusin, että se viereinen jäi korjaamatta. 

Hedarin iskiessä päälle entistä vakuuttavammin, olin jo valmis sortumaan tilaamaan pikaruokaa perheelle, mutta mies ajoi työpäivän jälkeen kaupan kautta. Loihti koko pesueelle makoisat safkat, joka yksi toisensa jälkeen kotiutui koulusta kera ystäviensä. Keitti potilaalle teet, kävi postissa ja tilasi Sakelle vielä uudet treenikengätkin, jotka sai nettikaupasta 40% halvemmalla kuin kaupan hyllystä. Muistakaa siis vertailla, säästö voi olla huomattava. 

Ihanaa tehokkuutta toiselta, ja leppoisaa laiskuutta toiselta. Ilta meni samalla teemalla- peiton alla-valoja vältellen. 

Aamulla heräilin varovasti, kuulostelin oloani. Särky oli edelleen läsnä, mutta vaimeampana kuitenkin. Hyvä niin olisi paljon tehtävää, jota ei voinut enää siirtää, vältellä tai perua. Päivästä tulikin ihan ok, ei niin tehokas kuin toivoin, mutta ihan passeli kuitenkin.