Tyhjä kortti

Tiedättekö tunteen, kun pää on samalla aikaa täynnä ja tyhjä. Tyhjä väsymyksestä, siis hyvällä tavalla. Sillä, että olet saanut tehdä ja osallistua johonkin ihanaan juttuun ja nyt kun se on takana, olen vaan yksinkertaisesti onnellisen väsynyt, niin mieleltään kuin kropaltaankin.
Ja täynnä sen vuoksi, että pääsi pursuaa ideoita ja asioita, jotka haluaisit jakaa ja toteuttaa-mieluiten heti.

Vähän samalla tavalla on käynyt kamerani muistikortille. Se on täynnä kuvia Tartton reissulta, mutta tyhjä edellisestä viikosta, jota olin taltioinut ruutukaupalla, mutta jostain kumman syystä kaikki muut kuvat olivat kadonneet paitsi tämä yksi.

Ihmetellään siinä sitten elämän yllättäviä käänteitä, tai tietokoneeni omaa sensuuria.