Postikortteja Turusta

Yhteistyössä Solo Sokos Hotel Turku/ Pieni Ideapuoti

Terkkuja kuukauden takaiselta Turun reissulta! Kävimme tosiaan jo noin kuukausi sitten tutustumassa Turun Seurahuoneeseen, mutta nyt vasta minulla on vihdoin aikaa istahtaa koneelle ja poimia teille kuvasaldoa ja fiiliksiä kyseisestä reissusta.

Huhtikuun alussa avautunut Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone on eläväinen boutiquehotelli
keskellä kaupunkia - modernisti 1920-luvulta tähän päivään tuotu yllätyksellinen klassikko.
Hotellin seinien sisään kätkeytyy pala turkulaista historiaa, sillä Turun Seurahuoneella on kestitty vieraita jo lähes vuosisadan ajan. Yllätetty laivanrakentajia, liikemiehiä ja kaupungin kermaa, saatu juhlivat suvut ja maailmaa matkanneet kummitädit ihastumaan hotellin ainutlaatuiseen tunnelmaan.

Tähän ainutlaatuiseen tunnelmaan ihastuimme myös me, viimeistä sydämen sopukkaa myöten- se tunnelma täytyy ehdottomasti itse kokea<3

Kun sisustusarkkitehti Jaakko Puro lähti suunnittelemaan turkulaisen Solo Sokos Hotel Turun Seurahuoneen uudistusta, yksi oli varmaa. Hän ei halunnut tehdä museota. Työn alle laitettiin Turun hotellitarjontaa täydentävä ylellinen, moderni ja hauska hotelli täynnä raikkautta, valoisuutta ja elämyksiä.
Rakennus ja sen suojellut yksityiskohdat kertovat jo itsessään talon värikästä tarinaa. Siksi Puro poimikin työnsä innoittajaksi 1920-luvulta upeat, pitkiä pitsihansikkaita käyttävät daamit sekä elämän iloisen kepeyden.

Erik Bryggmanin ja Ilmari Ahosen suunnittelema Hotelli Seurahuone valmistui alkuvuodesta 1928. Sisustuksen estetiikkaa innoittivat 20-luvulla muun muassa antiikin seinämaalaukset, eksotiikka ja kaukomaat. Pinnat olivat usein tummia, jopa mustia.
Väreinä suosittuja olivat violetti, kulta ja erilaiset sinisen sävyt. Näitä teemoja ei uudistuksessa ole sivuutettu. ”Pyrin siihen, että astuttaessa sisään Solo Sokos Hotel Turun Seurahuoneelle, vastassa on runsaasti aistittavaa”, Puro summaa. Viihtymistilan valaistut ikkunat toimivat myös paikallisille kutsuna viihtymään.

Meidän huoneemme sijaitsi hotellin kuudennessa kerroksessa, jonka ikkunasta oli kauniit näkymät keväiseen Turkuun.

Hotellihuone itsessään oli kertakaikkisen hurmaava. Tuo tummanpuhuva tyyli on just niin minua, että en voinut lakata ihastelemasta sen kauniita yksityiskohtia, lattiaa myöten. Ja kuten moni jo tietääkin, minulla on hassu suhde kylpyhuoneisiin. Tarkistan hotelleissa ensin sen, miltä kylpyhuone näyttää, ja oli taas haljeta riemusta, kun huomasin, että huoneessani löytyy kylpyamme! Ja kyllä, tälläkin reissulla nautin pitkän vaahtokylvyn yön hiljaisina tunteina.

Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone on aistikas ja eläväinen boutiquehotelli keskellä Turkua. Modernisti 1920-luvulta tähän päivään tuotu yllätyksellinen klassikko.

Hotellimme seinien sisälle kätkeytyy pala turkulaista historiaa, onhan Turun Seurahuoneella kestitty vieraita jo lähes vuosisadan ajan. Yllätetty laivanrakentajia, liikemiehiä ja kaupungin kermaa, saatu juhlivat suvut ja maailmaa matkanneet kummitädit ihastumaan hotellin ainutlaatuiseen tunnelmaan. Täynnä koskettavia ystävyyden hetkiä ja unohtumattomia rakkaustarinoita. Meillä sinä elät osana eläväisen Turun tarinaa

Illallista nautimme tunnelmallisessa Gunnar  Eatery& Bar- ravintolassa, jonka tunnelmaa voin kehua täydestä sydämestä.
Yhteisöllisyys näkyy sosiaaliseen ruokailuun kannustavassa ”sharing”-tarjoilutavassa. Ruoka
tarjoillaan tarjoiluastioista, joilta jokainen saa koota itselleen sopivan annoksen. Pöytään tuotiin makuhermoja hiveleviä annoksia, joissa oli käytetty paljon Turun pientuottajien herkkuja.

Lähituottajien puhtaista raaka-aineista valmistettuja annoksia nautitaan muun
muassa turkulaisen Terraviivan helmikoristeellisilta keramiikkalautasilta, jotka ovat käsityönä tehtyjä ja uskomattoman kauniita. Täällä on todellakin panostettu kokonaisuuteen viimeistä piirtoa myöten.

Oman tunnelmansa iltaan toi toki myös ihana seura. Oli kiinnostavaa ja kiehtovaa tutustua taas uusiin ihmisiin ja heidän tarinoihinsa. Olisin voinut istua pöydän ääressä juomassa viiniä ja keskustelemassa läpi yön. No oikeastaan jatkettiinhan me jutustelua ja muutaman lasillisen verran vielä Wiklundin kattoterassilla. Käykää ihmeessä, jos mahdollista, siellä on kerrassaan upeat näkymät sekä tunnelma.

Jos illallinen oli mieleenpainuva, oli sitä myös aamiainen. Aamupala oli upea, herkullinen ja erittäin runsas! Kahvit ja teet tuotiin pöytiin valmiiksi pienissä kannuissa, huomaavaista ettenkö sanoisi.

Tarjolla on niin suolaista kuin makeaa ja hedelmiä vatsan täydeltä. Aamiaisella oli mahdollista saada myös vastavalmistettuja lämpöisiä bageleita tai suolaisia piirakoitakin. Tällä aamupalalla jaksaa taatusti iltaan asti <3

 Katutaide-rakastan sitä <3

Pääsimme tutustumaan samalla reissulla myös kahteen hurmaavaan yrittäjään ja käsityöläiseen korutaiteilija Katri Juvaan Nikko Takko Jewrlyn, sekä Terraviiva keramiikkapajan  Minna Komulaiseen.

Heidän työtilansa ovat pienen kävelymatkan päässä hotellilta, ja aivan hurmaavia sekä kiehtovia tiloja kumpikin. Oli myös mukava päästä kuulemaan tarinaa näiden yritysten synnystä ja samalla näkemään, kuinka esimerkiksi tuollainen pitsikoristeltu lautanen syntyy.

Kuten arvata saattaa, jokainen koru ja keramiikkatyö on uniikki ja näin ollen erityinen.
Kotiin viemisiksi lähti Katri Juvan tekemä kaunis käsikoru ja Terraviivan musta pitsilautanen.

Ennen kotiinpaluuta käväisimme vielä syömässä Ravintola Venn:issä, ihanaa ruokaa täälläkin! Tilasin itselleni moktailin, ihan vaan sen nimen perusteella, kuka muka voi vastustaa drinksua nimeltä Kieli Mattotelineessä. Täpäkkää ja hyvää!


No niin nyt on ihan pakko jo lopetella, koska tarinaahan olisi, mutta aika loppuu taas kesken. Joten kiitos asianosaisille, reissu oli yksi parhaista ja olen kiitollinen kutsusta <3

Ihanaa viikkoa jokaiselle!

Ruma mekko ja omenapuut

Tänä aamuna heräsin ajoissa, ihan liian ajoissa siihen nähden, että menen töihin vasta iltavuoroon ja olisin saanut nukkua, vaikka puolille päivin jos olisin niin tahtonut. Mutta tämä kesä ja nämä aamut!
Makuuhuoneen ikkunasta tulvia valo ja käen kukunta, siis oikeasti aamulla heräsin siihen, että täällä kukkui käki! Se saa jotenkin hymyn huulille, ihmeellisen onnen tunteen, kun kuulee aamulla liikenteenmelun sijaan, jotain noin kaunista, eihän siinä malta nukkua, ei niin millään.

Minä niin rakastan kesää ja tunnen eläväni oikein tosissani, herääväni vihdoin jostain horroksesta, jossa olen ollut mielestäni ikuisuuden.Valo on voimaannuttavaa ja luonto on kaunista. Mielesi tekee vain nauttia auringosta, kesästä ja tuoksuista. Tarttua kameraan ja ikuistaa ne hetket, kuten nuo omenapuut, jotka ovat kyllä kertakaikkisen kauniita. 

Samaa ei voi sanoa minun mekostani, jonka ostin alennusmyynnistä alkukeväästä. Se on oikeasti ruma, mutta siis sillä tavalla, että se tekee tuosta mekosta jopa ihanan, hassua eikö?
Siskoni totesi, että mekko muistuttaa mammavainaa verhoja, no ehkä vähän ;)
Laitan teille myöhemmin kuvan koko koltusta, niin saatte sanoa oman mielipiteenne, mutta päällä se on silti mulla ollut, ruma tai ei, mutta se on mukava.

Nyt on pakko napata teekuppi käteen, pupu odottaa seuraani, samoin auringonsäteet.
Ja koulukirjat, joidenka pariin pitäisi uppoutua vielä hetkeksi, ennen töitä. Kuulostaa ihan elämältä eikö.

Auringonsäteitä sinne, nautitaan hetkestä <3

 

Suloisia solmuja

Huomenta! Tuntuu vaikealta kirjoittaa juuri nyt. Tuntuu että olisi niin paljon teille sanottavaa, mutta samalla ei saa sanottua juuri mitään. Ajatukset tuntuvat karkaavan, niin ettei oikeastaan mistään saa kiinni juuri nyt-kuuppa on ylikuormittunut-luulisin.

Kuten tiedätte tämä, kevät on ollut minulle vauhdikasta.  Työ, koulu, perhe ja no elämä noin niinkuin yleensäkin on ollut aikaa- ja voimia vievää, mutta se on ollut samalla hyvin kiinnostavaa, uteliasta ja antoisaa, sekä hetkittäin ihan hanurista.
On kiehtovaa oppia uusia asioita, vaikka se samalla väsyttää. Olen äärimmäisen kriittinen itseäni kohtaan, ja vaadin itseltäni paljon, vaikka toisaalta, joissain tilanteissa on hemmetin höveli ja boheemi. Mutta sekin uuvuttaa-se itsekriittisyys. Olen yrittänyt opetella olemaan itselleni lempeämpi, se on edelleen työnalla, koska olen huono opettaja.

Minulla olisi eilen ollut useampi tapahtuma mihin mennä, mutta peruin ne kaikki. Valitsin vapaapäivän ja kodin. Ja ulkoilun.
Sekin on tärkeää, se ettei tee mitään muuta kuin relaa ja juttelee ystävien kanssa puhelimessa ja tajuaa, kuinka ihania tyyppejä sun elämässä on.

Ja se että kaapista löytyy teetä ja kauramaitoa, koska ilman niitä päivästä tulee katastrofi.
Tai se, kun lapset on lähteneet kouluun, niin kotiin jäi vielä pupu, joka sekin haluaa hengata sun kanssa,  hypäten kainaloosi kerälle vaatien rapsutuksia, kun olet ottamassa aurinkoa, ja minähän rapsutan, koska en henno häätää häntä poiskaan.

Niin ja instagram on ihana. Löysin sieltä sellaisen tilin, sellaisen kuin sulkia & solmuja. Upea nainen, joka tekee upeita Macrametöitä. Laitoin hänelle viesti ja tilasin meille yhden, mutta tilaan ehkä vielä toisenkin, sitten kun meidän pieni pintaremonttimme on olohuoneessa ohi.
Tykkään ihan mielettömästi, suorastaan rakastan tuota leijonankeltaista kaunokaista.

Kuten huomasitte, ei tänäänkään ehkä mitään sen suurempaa sanottavaa, mutta täällä kuitenkin ollaan:)

Aurinkoista päivää murut<3