Flunssan viemää

Muistatteko sen fiiliksen, kun muksut ovat pieniä ja jokainen valuttaa nokastaa vuorollaan Niagaran verran eritteitä, ja olet hoivaamassa heitä enemmän himassa kuin ehdit töissä käydä. No ehkä "pikkaisen" kärjistettynä mutta ymmärtänette pointtini :)

Odotat lasten teini-ikää kuin kuuta nousevaa, et kolttosten takia vaan siksi, että toivot ja kuvittelet heidän kasvattaneen sen verran hyvän vastustuskyvyn, jottei heihin kylän jokainen kulkutauti iskisi.
Sori olen ilonpilaaja mutta tiedättekö mitä, se on harhaa!  Kyllä ne iskee edelleenkin, yhtä tehokkaasti kun olisit syönyt jälleen kerran hiekkalaatikolla samaa lapiota naapurin Eevertin kanssa.

Juuri kun aloin iloita ja ajatella, että josko tämä flunssa meidän perheessä olisi ohi, niin eiköhän Sakke taas ole maannut sängyn pohjalla tekemäässä nessupyramidin uutta ennästystä.
Tällä kertaa onneksi antibiootit päästiin aloittamaan heti, joten toivo nopeasta toipumisesta on suuri.
Jokohan se lekuri nyt pikku hiljaa suostuisi riistämään tuon jannun kita- ja nielurisat? No toivossa on hyvä elää sanoi lapamato.

Onneksi nämä teinien toipumiset on kuitenkin suht koht rivakkaampaa kuin taaperoiden, eivätkä he odota äidin päivystävän vuoteen vierellä, vaan ovat varsin onnellisia, jos jääkaappi on täynnä jotain hyvää ja Netflix pelaa, mutta risoohan se silti. Tässä alkaa kehitellä mielessä kaikkia syitä homekoulusta tai kodista lähtien, tälle flunssaputkelle, mutta todennäköisesti tää on vaan ihan perus räkätauti, joka aina tähän aikaan tuppaa jylläämään niin työyhteisössä, kuin koulut ja päiväkodit läpeensä.

Vitsi kuinka odotankaan kesää, entistä enemmän☀️