Koen olevani varsin rohkea monessa asiassa, mutta kun kyse on hammaslääkärin penkkiin joutumisesta, alkaa oma pulssini nousta pilviin ja olen mestari keksimään tekosyitä, joilla välttää tuo kaamea kidutuksen hetki.
Ja kuten arvata saattaa tänään on just se päivä, kun enää pystynyt välttelemään asiaa.
Oma kammoni hammasääkäriä kohtaa juontaa juurensa ihan lapsuudesta. Kouluvuosien hammaslääkäriä kun ei voinut parhaalla tahdollakaan väittää empaattiseksi, sympaattiseksi tai inhimilliseksi, noin niinkuin minkään mittapuun mukaan.
Muistan edelleen matkat hammashoitolaan ja sen kuinka jännitys valtasi mielen mitä lähemmäs tuon kauhukabinetin ovi kävi.
Tottakai ajat ovat niistä ajoista muttuneet ja nykyään löytyy jo ihan miellyttäviäkin alan ammattilaisia, mutta kun on traumat niin ne on ja pysyy, tiukassa.
Hassuintahan tässä on se että en pelkää kipua, vaikkakin ei se miellyttävää ikinä olekkaan, vaan minua kammoksuttaa ehkä eniten se haju sekä ne vempeitten äänet!
Onneksi omat lapseni sentään ovat saaneet aina hyvää kohtelua hammaslääkärissä, enkä ole saanut heihin tartutettua omaa pelkoani, vaikka yksi onkin joutunut oikomishoidossa ravaamaan ja yhdeltä on kiskottu maitohampaitakin aikanaan irti, kun muuten ei suostunut irtoamaan.
Mutta siis millaisia kokemuksia teillä on hammaslääkäristä ja onko teillä pelkoja, jotka järjellä ajateltunaon naurettavia, mutta tunteille ei voi minkään?
Pleace kerrokaan nyt muutkin, että mieluummin kestäisitte murtuneet varpaat kuin hammaslääkärin menon😁
Tsemppiä! <3
VastaaPoistaItse olen sanonut, että mieluummin synnytän kuin menen hammaslääkäriin. ;)
Terv, Toinen vellihousu
Nykyään ei enää ihmeempää pelkoa ole hammaslääkärikäyntejä kohtaan. Suurempaa pelkoa aiheuttaa laskun suuruus, täällä meillä päin kun ei tuota kunnallisen hammaslääkärin vaihtoehtoa ole kuin kunnallisissa hoitolaitoksissa asuvilla ja vähävaraisilla, niin ja maahanmuuttajilla tietysti.
VastaaPoistaSitävastoin suuhygienistin luona käynti kammoksuttaa kun vihloo niin vietävästi.
Nuorempana muistan että kammoksuin hammaslääkärikäyntiä niin paljon että olisin mieluummin mennyt synnyttämään kuin hammaslääkäriin!
En nyt suorastaan nauti hammaslääkäriin menosta, mutta nykyään otan joka kerta, pienimpäänkin paikkaukseen, puudutuksen. Se maksaa vähän ja piikkikin sattuu, mutta sen jälkeen ei yhtään.
VastaaPoistaPelkään veneessä, jos vähänkin tuulee; korkeita paikkoja, jos on 'tyhjää' alla ja monia muitakin.. ;)
Tsemppiä ja huomenna nähdään!
Hammaslääkäriä en ole koskaan pelännyt, en edes miltei vuoden juurihoitokierteen jälkeen. Nekin on menty ilman puudutusta kun lääkäri on todennut, että hermo on kuollut. Viime keväänä -kolme kuukautta edellisestä tarkastuksesta, jossa kaikki oli hyvin- tuli patti ikeneen, ikivanhan paikan alla olikin muhimassa tulehdus. Sen jälkeen juurta on hoidettu jo kahdesta hampaasta, josta toinen oli paikkaamatonkin. Hammaslääkäri on ollut onneksi todella ihana, mutta saisi tämä rumba jo loppua. Olen aina aiemmin ajatellut juurihoitoa tarvitsevan niiden jotka eivät hoida hampaitaan ja käy tarkastuksissa, mutta taisin olla väärässä.
VastaaPoistaTavalliselle lääkärille sen sijaan menen aina vähän hermostuneena. Etenkin verikokeet ja pistokset suorastaan kammottavat, niissä inhoan jo pakettien rapsahduksiakin eikä minulle saa kertoa mitä tehdään, itse katselen muualle. Riittää kun kerrotaan toienpiteen olevan ohi. Eivät ne satu, tuskin tuntuvatkaan, mutta pelkään pyörtyväni. Ja olen pyörtynytkin, lukemattomia kertoja. Onneksi en enää viime vuosina. Isommat toimenpiteet ovat jostain syystä menneet paremmin.
Tsemppiä, toivottavsti kaikki menee hyvin.
Olen aina vähän kammoksunut hammaslääkäri. Poraamisen ääni on hyvin epämiellyttävä. Kun asuin Japanissa, sain siellä paikallista hammashoitoa. Ensin meni hyvin, mutta sillä kerralla kun reikään piti laittaa lopullinen paikkasementti, se aine aiheutti järkyttävän kivun. Ei auttanut muu kuin porata pois ja vaihtaa paikka-aine. Välillä pidettiin tauko, jotta asiakas voi kuivata kyyneleitään. Tämän keikan jälkeen mulla valuu märkä hiki ihan vaan tuolissa istumisesta. Jos nyt jotain hyötyä tuosta oli, niin nykyisin motivaatio langata on törkeän korkealla.
VastaaPoistaMiksi meidän nuoruuden hammaslääkärit oli sellaisia kuin oli. Porasi ja ei laittanut puudutusta, kun näki, että olin jännittynyt ja tuskissani tokaisi "onpa sinulla alhainen kipukynnys." Tämä aiheutti sen, että oli sama hommeli kuin sulla ja vuosia, kunnes tapasin oman hammaskuiskaajan, joka jaksoi tutkia ja sommitella kiskoja ym. miljoona kertaa. Täällä ei ole reikiä, maitohampaissa oli monta, mutta rautahampaissa yksi paikka, joten en tiedä sattuuko hammaslääkärissä enää, mutta ymmärtääkseni tarkoitus on, ettei potilaan tarvitse enää tuntea kipua. Eli näillä huoletta hammaslääkäriin. <3
VastaaPoistaPus ja zemppiä. <3
No eipä herunut sympatiaa sen enempää kuin hellää käsittelyä meidänkään kansakouluaikaiselta hammaslääkäriltä, joka sai kunnian päästä mukaan "Tiedän paikan armahan.."- uudelleensovitukseen, joka kuului näin: "Tiedän paikan kamalan, hammaslääkäri Salmelan. Siellä hampaat revitään, ikenet vain suuhun jää" :D.
VastaaPoistaSehän tosta hammaslääkäripelosta seuraa, että sitä pitkittää niitä käyntejä viimeiseen asti ja mitä pidemmäksi välit käy, sitä enemmän yleensä riittää käynnillä hommaa ja sitä myötä jännitettävää. Mua ei enää pelota (paitsi se lasku niinkuin Kristiinaakin), koska täällä on tosi pehmeäkätisiä ja ymmärtäväisiä lääkäreitä, mutta sitä olen miettinyt, että kun nykyään pystytään lähettämään ihmisiä avaruuteen ja ties minne, niin eikö mitenkään saisi niihin poriin kehitettyä vähän inhimillisempiä ääniä.. Varsinkin se vinkuva on kamalaa kuunneltavaa odotushuoneen puolella. (Toivottavasti jo kävit siellä vastaanotolla, ettei tästä nyt tule lisätraumoja :))
Tsemppiä kovasti, kyllä sä pärjäät💖! Äläkä huoli, mäkin pelkään hampilääkäreitä, ne on ihan yökyök.
VastaaPoistaHammaslääkäriin meno on minunkin mielestä yksi kamalampia juttuja, mihin voi ihminen joutua. Mulla tulee aina kauhea pakokauhu, kun joutuu hammaslääkärin tuolissa istumaan pää ylös alaisin suu täynnä kaikenmaailman letkuja, härpäkkeitä ja sormia, minkä lisäksi vettä tursotetaan suuhun tukehtumisen tunteen lisäämiseksi, niin siitä kammosta on vähän vaikea päästä, vaikka kuinka järkeilisi. Ja sitten vielä pelko kivusta tekee oman "lisämausteensa" asiaan. Otan aina puudutuksen tehtiinpä melkein mitä vaan. Tosin kun olin vähän aika sitten ensimmäistä kertaa elämässäni juurihoidossa, niin hämmästyin, kun se ei tuntunutkaan niin pahalta kuin oli etukäteen pelännyt. Olin kuvitellut, että se vasta kamalaa onkin;)
VastaaPoistaOnneksi hammaslääkärit hyvin ymmärtävät ihmisten pelot ja puudutus on melkein vakiojuttu.
Et siis ole ainoa "vellihousu", kyllä meitä on ihan legioona.
Tsemppiä<3
Tiedän niin tuon pelon!
VastaaPoistaItselläni aivan sama juttu. Olen aina hoitanut hampaitani ja nyt välillä vihlaisee, kun puraisen. Viime käynnistä on 10 vuotta ja kauhulla ajattelen hammaslääkärin tuoliin istumista.
Itse jännitän kipua, vihlontaa ja...
Kerrohan, kuinka kävi!
Täällä ollaan, liityn vellihousujen pataljoonaan! Vaikka mulla on monta hyvää kokemusta aikuisvuosien hammaslääkärikeikoista, niin aina se kouluajan kamala lääkäri sieltä jostakin kurkkii... Hammaslääkäristä on se hyöty, että sinä aamuna suoliston totaalijännitystyhjennys on taattu :-D
VastaaPoistaJep, sama täällä! :/
VastaaPoistaTuttu pelko minullakin.
VastaaPoistaTunnen niin monta hammaslääkärikammoista, että voisi perustaa vaikka yhdistyksen tähän yhdistysten luvattuun maahan.
Mentävähän sinne kumminkin on.
Toivottavasti se on sinulta jo ohi ja selvisit kunnialla :)
Hyvää viikon jatkoa!
Mulla on kammot! Mulla ei toimi puudutteet kuin hetken ja olen ollut hampaan poistossa ja puudutus katosi ja lääkäri vaan repi hammasta ja minä huusin samalla. Kun homma oli loppu tokaisi lääkäri, että eihän se nyt paljon sattunut. Sanoin vaan, että ei varmaan sua kun oli minun suu josta hammasta poistit.
VastaaPoistaMuistan myös kauhulla niitä kouluajan hammaslääkäreitä. Mutta kammo on kadonnut näitten nykyisten hammaslääkäreitten myötä. Lasku sitten herättääkin enemmänkin kauhua. Käyn yksityisellä hammaslääkärillä. Ja suuhygienistin penkillä nautin, taidan olla vähän masokisti :) Mutta murtuneita varpaita en kestäisi.
VastaaPoistaValoisaa viikkoa Pauliina <3