Rippijuhlat

Tämä kesä tuntuu hyvältä ja viime viikon lauantai erityisen upealta. Se oli päivä, jolloin juhlittiin meidän keskimmäisen lapsemme, Saken rippijuhlia.

Jollain tavalla ei voi kuin hämmästellä kuinka nopeasti tämä aika menee. Nyt jo ripille, vastahan hän oli pieni poika, tai no johan hän on ollut minua pidempi jo monta vuotta eli ei niin pieni, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan;)

Aamu alkoi auringon paisteella, äidin kurvatessa meille jo seitsemän aikaan aamulla voileipäkakut mukanaan. Kohta paikalle saapui siskoni ja veljeni. Meillä oli jo valmiina lasten ystäviä yökylässä, yksi tuli Tampereelta, toinen naapurustosta ja he joka jäivät siis koko viikonlopuksi meille. Vaikka oltiin koko porukka hyvissä ajoin ylhäällä ja valmiina juhlapäivään meinasi silti tulla pikkuinen kiire, kun oli muka kaikkea tekemistä vielä ja kuinka ja kirkossa piti olla jo 9.30

En voi sanoin kuvailla kuinka kiitollinen ja onnellinen olen perheestäni, joka todellakin on aina valmiina auttamaan, eikä isojenkaan juhlien järjestäminen jää pelkästään yhden ihmisen hoidettavaksi. Minä olin nimittäin koko viikon töissä- juhlapäivää lukuun ottamatta, joten yksin näiden juhlien järkkääminen olisi ollut sula mahdottomuus-juhlia rakastavallekin.

Talkoohenki toimii aina, niin tälläkin kertaa. Äitini toi siis tullessaan voileipäkakut, siskoni leipoi gluteenittomat kakut ja esikoiseni valmisti suklaatäytekakut ja minä puolestani hankin kaiken muun rekvisiitasta ruokaan ja juomaan. Tapani mukaan liioitellen, meillä on vieläkin kaapit täynnä herkkuja ja kolme pulloa kuohuvaa! Ja rääppiäisiäkin on jo pidetty niin kotona kuin töissä ja silti evästä riittää.

Konfirmaatio vietettiin kauniissa Espoon Tuomiokirkossa. Kirkko oli ääriään myöten täynnä, kun rippilasten läheiset olivat kerääntyneet sankoin joukoin juhlistamaan tätä ainutlaatuista päivää.
Tilaisuus oli kaunis ja pienen orkesterin soittama musiikki erityisen tunteikasta.
Kirkonmenojen jälkeen kotimme täyttyi ystävistä ja sukulaisista, iloisista tunnelmista ja tosiaan mahdottomasta määrästä syötävää.
Valokuvia muistettiin ottaa muutama kirkolla, mutta ei sitten kotona oikeastaan laisinkaan, paitsi ne muutama ikimuistoinen, jossa yksi pelmahtaa kuvaan mopokypärä päässä, tai sitten se isosisko-pikkuveli-et osaa leikata kakkua-kuva.
Koska minä halusin vain nauttia päivästä enkä olla sidottuna kameranjatkeeksi, en tuona päivänä, niin ei oikeastaan edes harmittanut, ettei ehditty tai muistettu kuvata juurikaan, ei edes kaikkia vieraita, sori tästä. Mutta muistot tuosta päivästä pysyvät kuitenkin mielessä ja sydämessä ja se on tärkeintä<3

Minun mekkoni on Braezin mallistosta ja saatu juhlaa varten. Rakastan tuossa mekossa kaikkea, sen väriä, keveyttä ja kuinka kauniisti se laskeutuu. Se on päällä kuin silkkiä.  Parasta, että mekko taipuu niin arkeen kuin juhlaan sekä joka vartalonmallille ja on ajaton.  Mietin alkuun, annanko mekon olla ihan tuollaisenaan, mutta päädyin kuitenkin lisäämään siihen mustan ohuen vyön. Toimii kummin vain.
On ihana ajatella, että nyt minulla on yksi luottomekko, johon turvautua oli kyseessä sitten rippijuhlat, valmistujaiset, häät tai vaikka 50- kymppiset. Tämä on tosin ihan täydellinen myös sinne etelänmatkalle, jonne mieli halajaa edelleen kovasti.
Joten iso kiitos mekosta Braez ja Trendeal, teitte omalta osaltanne päivästä erityisen<3

Juhlat olivat onnistuneet ja niin meidän näköiset, täynnä naurua, ihania ihmisiä ympärillämme, loputonta puheensorinaa, halauksia, onnellisia hetkiä ja upeita muistoja.
Kiitos kaikille rakkaille vieraillemme jotka teitte Saken ja meidän päivästä ikimuistoisen <3