Viuhahtajan päiväkirja






Okei. Voisin oikeasti alkaa pitämään kyseistä päiväkirjaa, viime päivien touhujeni valossa.
Ja ei, mulla ei ole aikomustakaan muistella sattumuksia vuosien takaa, koska olen tehokkaasti yrittänyt unohtaa edes osan munauksistani.  Joskin perheeni ja ystäväni eivät ole jostain syystä katsoneet tarpeelliseksi unohtaa parhaita paloja. Joten odotan sitä hetkeä, kun heille iskee dementia-kaikella rakkaudella.

Kaikki läheiseni tietävät, että minulle sattuu ja tapahtuu kaiken aikaan jotain. En tiedä onko se geeneihin rakennettu vai jokin muu valuvika. Onneksi nykyään otan asiat lähinnä olan kohautuksella, kun tarpeeksi sattuu, niin siihen tottuu.


Tapahtui tiistaina:
Herään aikaisin aamulla, (siis jotain seiskan aikaan ja se on lomalaiselle aikaisin),
en pysty nukkumaan pidempään, koska asuntomme muistuttaa lähinnä saunan ja helvetin välimaastoa, elohopean kivutessa yli kahdenkymmenen asteen. Takavuosien remontti ei tainnut mennä ihan putkeen.
Keitän kupillisen aamuteetä, kiskaisen bikinit ylleni ja siirryn parvekkeelle kirja kädessä, nauttimaan jälleen yhdestä leppoisesta loma-aamusta.
En tiedä kauanko olen nauttinut hiljaisuudesta ja uskomattoman viihdyttävästä kirjasta, jolle hekotan hysteerisesti vedet silmissäni, kunnes huomaan, että kuumuus on kasvanut entisestään-hellerajat paukkuu rikki ja vartaloani pitkin valuu hikipisaroita kuin purossa.
Vilkaisen nopeasti ympärilleni, ketään ei näy missään, ja koska asuntomme on ylimmässä kerroksessa ei meidän parvekkeelle voi nähdä mistään muualta, kuin naapuritalon katolta.
Avaan siis bikinien yläosan ja viskaan ne parvekkeen lattialle. Uppoudun takaisin kirjan pariin. Välillä kääntyilen aurinkotuolissa kuin grillikana, jotta päivetys olisi mahdollisimman tasaista- turhamaista tiedän.


Jonkin ajan kuluttua jokin ääni havahduttaa minut. Kiskon ajatukseni irti kirjasta ja vilkaisen ympärilleni. Enkö muuten maininnut jotain siitä naapuritalon katosta. Siitä paikasta josta oli ainoa näköyhteys meidän parvekkeelle. Jos siellä ei ole kukaan käynyt koko vuonna, niin eikös siellä ole taatusti remonttireiskat ja talonmies työntouhussa juuri sillä hetkellä, kun olen lähes nakkena parveketuolissa-he vastapäätä minua ja paljaita tissejäni.

Katson silmät pyöreinä talkkaria ja läväytän kirjan rintojeni peitoksi- kiitokset pienistä rinnoista, ehkä hän ei nähnyt mitään, tai no ainankaan kovin paljoa;)
Raapaisen biksuni lattialta ja kipitän sisälle, hieman nolottaa ja hitosti naurattaa. 
Ei niin, etteikö hän olisi nähnyt mitään sellaista mitä ei ole jo ennen nähnyt-tosin ei mun tissejä.

Kaivoin välittömästi kännykän esiin ja kirjoitin Tiialle seuraavan viestin;



Unohtakaa kirjoitusvirheet, olin hieman hysteerisessä tilassa...
Ihan parasta näissä tilanteissa on saada ystävän tukea, naurusta ei meinannut tulla loppua :D
Tämän jälkeen tietysti infosin asiasta kaikkia läheisiä, jotta he saavat taatusti henkisen hermoromahduksen kanssani.

Ette kai vaan kuvitellut, että ne mokailut loppuivat tähän, no ei tietenkään loppunut, yllätys yllätys!
Torstaina puolestaan lähdin käymään ruokakaupassa kävellen, kun ei tarvinnut ostaa kuin muutama tarvike, esimerkiksi jauheliha jonka olin laittanut makaronilaatikkoon, ja jonka mies oli luvannut lasten tortilloihin.
Okei jäätelökin oli lopussa.

Torstai oli tosiaan tuulisempi ja viileämpi päivä, mutta ei niin viileä, etteikö mekolla voisi olla liikenteessä Olen vakaasti päättänyt, etten housuja laita ennen elokuuta, ellen nyt satu löytämään ihanan keveitä kukkahousuja, joidenka lahkeita ei tarvitse lyhentää kahtakymmentä senttiä ollakseen minulle sopivat.

Mutta asiaan. Kävelin kaupasta kotiin kassi kainalossa ja mekon helmat liehuen. Huomasin tien varteen pysäköidyn auton, jonka sisällä istui keski-ikäinen mies. Jatkan matkaa kohti autoa tarkemmin sen ohi, en kyytiin. Pääsen auton etukulman kohdalle, kun mies käynnistää autonsa ja samaan aikaan tuulenpuuska iskee. En tiedä olenko minä kirottu vai viikkoni vaan, mutta kuin salamana hameen helmani pöllähtää ylöspäin- perskannikat vilkkuen. Miettikää Marilyn Monroen legendaarista kohtausta, jossa tuulenvire nosti mekonhelman korviin, silleen kauniisti. Tämä ei näyttänyt yhtään siltä.
Keski-ikäinen nainen ruokakassi kainalossa, nuttura keskellä päätä ja se raitamekko paljastaa, ei niin treenatut pakarat.
Olen varma että näky on palanut kuskin verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi, ja hän tulee tarvitsemaan terapiaa-olen äärettömän pahoillani:D

Haluatteko arvata, kenelle lähti taas salamana tekstiviesti, arvaa mitä nyt kävi ja .....selostus.
Vastaus: oliko sulla kalsareita jalassa?
Luojan kiitos oli ja ihan sievätkin vielä.



Vielä olisi viikkoa jäljellä ja kaikkea ei ole näytetty-ihan pelottaa itseänikin, ulos aattelin kuitenkin mennä.




28 kommenttia

  1. Ei vissiin pitäisi nauraa mut....
    Mulle kävi viuhahdus joskus aikoja sitten kun oltiin Tukholmassa. Yövyttiin ihan kävelykadun hotellissa (en muista enää nimeä) ja olin valmsitautumassa illalliselle perheeni ja ystäväperheen kanssa ja koikkelehdin omassa huoneessa ilkosillani kun avonaisesta ikkunasta aloin kuulla vihellyksiä ja huutoja...Vatapäisellä talon katolla oli myös joitain ukkoja töissä ja huomasivat mun koikkelehtimisen...Voi sitä fiilistä...Meni äkkiä ikkunaverhot ikkunan eteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, voi ei mä niin nään sieluni silmin tuon tapahtuman :D Siinä tulee eka vielä totaalinen jäätyminen, kun tajuaa että joku/jotkut on nähnyt sut.
      Ja saa vähän nauraa hehe...

      Poista
  2. Juu, noita sattuu!

    Viime sunnuntain koko päivän tepastelin ympäri naapurustoa ja kävin kaksi kertaa kaupassa väärinpäin olevassa paidassa. Parhaiten mileen on jäänyt kun kävelin pakkasessa Tennispalatsin ympäri hakemaan sisään jäänyttä takkia mustat vaatteet aivan kaulahuivista irronneessa valkoisessa nöyhdässä ja taidemuseon punavalkoinen maalitaulua muistuttava tarra housun sepaluksessa... Ihmettelin kun ihmiset niin hymyilivät minulle, kotona peiliin vilkaistessa asia selvisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, siis vitsi näitä tapahtumia. Ei saisi tietty nauraa, mutta on jotenkin hauska kuulla, että kaikille muillekin sattuu ja tapahtuu <3

      Poista
  3. Luultavasti piristit remppamiesten ja autokuskin päivää mukavasti :D

    Mun pahin vilautus tapahtui, kun esikoinen syntymän jälkeen lähdin ekaa kertaa yksin ruokakauppaan. Ulkona huomasin vastaantulijoiden katseista, että jotain nyt ehkä ei ole kohdillaan - paitapuseron napit olivat imetyksen jäljiltä kokonaan auki, eikä siellä alla ollut yhtikäs mitään :D :D Ai kiesus että hävetti... Ja joskus olen klassisesti kävellyt baarissa pakarat vilkkkuen, kun hameenhelma jäi pikkareiden alle :D Ajattelin vaan blondina, että kappas kun kaikki katsoo, olenpa varmaan tosi vetävän näköinen :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä sinullekin sattuu ja tapahtuu. No synnytyksen jälkeen sitä on niin huuruissa pitkän aikaan, että ei sitä nyt huomaa jos paita jää auki:D
      Ja tuo pikkarijutt, hih, no hei oota taatusti ollut joka tapauksessa vetävän näköinen :)
      Siis sattuuhan näitä ja onneksi niille pystyy nauramaan jälkikäteen, vaikka juuri sillä hetkellä ei naurattaisikaan.

      Poista
  4. Oi voi, kuulostaa kyllä mahdottoman huonolta tuurilta :D Tuo on varmaan juuri se syy, miksi ostan aina sellaisia ei-tuulessa-lepattavia -hameita ja muutenkin käytän hameita kovin harvoin :D Kotonakin suljen yleensä verhot ennen kuin menen suihkuun, koska muuten talsisin kotoisasti suihkusta vaatekaapille ja kaikki naapurit voisivat (etenkin talvella, kun ulkona on pimeää) seurata toilailujani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy varmaan itsekin hieman miettiä kuinka pitkän hameen sitä ensi kerralla päällensä pukee;)
      Toisaalta, en usko että he näkivät mitään sellaista mitä ei ole ennen nähnyt, heh.

      Verhojen sulkeminen on varmasti myös toimiva idea:D

      Poista
  5. Hih :) Tekevällä sattuu ja kuinka tylsää elämä ois jos ei koskaan mitään sattuis.
    Mä todistin just yks päivä samaa Marilyn efektiä kun edessä käveli nuori tyttö lyhyessä hameessa ja tuulenpuuska teki tepposet.Mä olin lähinnä kauhuissani tytön puolesta mutta hän ei ollut moksiskaan. Jep, olen vanha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, elämä ois todella paljon tylsempää ilman kaikkia kommelluksia. Tosin minusta tuntuu, että meidän perheessä niitä taitaa sattua normia enemmän;)

      Nuorissa on se ihana että he eivät ihan helposta hätkähdä <3

      Poista
  6. Sattuuhan tuota!!! Elämä olis paljon tylsempää ilman näitä kommelluksia. Itse kävelin töissä yliopistolla tässä yks päivä mekko sukkahousujen vyötäröllä. Kollega lohdutti. Onneksi on kuulemma hyvä perä mitä esitellä. 😂 -Katta /Arki(paska)ruokaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, siis sattuuhan näitä ja tosiaan elämä olisi tylsää ilman kommelluksia. Toi oli ihanasti todettu, hyvä perä mitä esitellä :)

      Poista
  7. Hymyilytti lukiessa. Kaikkea sattuu. Jos, olisin sinun näköinen, en ainakaan harmitteli näitä sattumuksia..
    Mikähän siinä on, että nämä viuhahtelut tuntuvat kaikkein noloimmilta, vaikka oikeasti paljon nolompiakin juttua sattuu. Esimerkiksi suusta tulee varsinainen sammakko.
    Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tottahan se on , että ei nää vilauttelut, oo niin paha juttu oikeasti. Satuu niitä kurjempiakin juttuja ja mutta se on vaan se hetki kun nolottaa. No onneksi osaan kyllä nauraa itselleni-oikein tosissaan :D

      Kiitos ihana Kirsti <3

      Poista
  8. Ai hitsi kun naurattaa ja tietää, kun on saanut kuulla nämä herkullisuudet aina tapahtumahetkellä, hei sä ole ehdottomasti mun sekoilujen sielunsisko ja kun on aina niin kova vauhti päällä, niin johan sattuu. Sinähän se olit todistamassa, kun meikäläisellä roikkui se monen metrin laahus vessapaperia takapuolesta siellä pr-tilaisuudessa, hihi voi meitä ja juu oon jo unohtanut sun vastauksen, että oliko kalsongit päällä vai ei.

    Ihanaa viikonloppua rakas ystäväin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on niin pakko soittaa tai viestiä aina ekana sulle, koska todellakin sekoilun sielunsisko <3
      Hahaa se vessapaperi, hitsi se oli hyvä keissi *nauran vedet silmissä edelleen*

      Ja se vastaus; oli kalsongit, mutta stringit :D

      Ihanaa loppuviikkoa rakas ystävä <3

      Poista
  9. 😂 Tekevälle sattuu ja tapahtuu!
    Uskon, että olet ollut kesäisen päivän piristys ja ilo silmälle sekä talonmiehelle, että tuolle autossa istuvalle miehelle!
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, siis kyllähän nää mun toilailut naurattaa itseänikin koko ajan. Ja siellä katolla häärii edelleen porukkaa, nyt tosin hengailen vaatteet päällä :D

      Poista
  10. Sullahan on ihan loistava loma😂😂Aurinkoisia tapahtumarikkaita kesäkuun päiviä Souliina😊❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jep ainankin ikimuistoisia hetkiä kerännyt :D

      Poista
  11. Tuollaisiahan välillä sattuu :) Ei se ole niin vakavaa :)

    Voin myös taata, että et ikinä pysty voittamaan mun paljastelua. Se on todella dramaattista luokkaa. Olin nimittäin neuvolassa synnyntyksen jälkeisessä lääkärintarkastuksessa. Kesken tarkastuksen tajusin, että ikkunan takana on rakennustelineellä remppamiehiä ja kaihtimet ovat auki. Siinä sitä sitten olin haarat levälläni miljoonan watin lampulla valaistuna. Ainoa lohtu oli se, että kundeille ei varmasti jäänyt naama mieleen :D :D Lääkäri sulki kaihtimet todella nopeasti ja otti suivaantuneen soiton talohuoltoon. Onnihan tilanteessa oli kuitenkin se, että tämä homma kävi minulle eikä esim. vaikka somalinaiselle, jolle tapahtuma olisi voinut aiheuttaa ties vaikka minkälaiset traumat. Olisin toki mielelläni jättänyt itsekin kokemuksen väliin. Neuvola oli silloin kauppakeskuksessa. Ihan vaan varmuuden vuoksi asioin toisessa kauppakeskuksessa jonkin aikaa.

    PS. Rakennusmiehet eivät onneksi pudonneet telineiltä järkytyksestä
    PPS. Mun viestit oli aika legendaariset "Näytin tänään genitaalihin 1000W lampulla valaistuna remppamiehille"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kestä, anteeksi mutta repesin, siis tuo kyllä voittaa mun palajstelut mennen tullen!
      Ja tuo viesti *reps*
      Joo ja hyvä ettei sattunut esim sille somalinaiselle.

      Poista
  12. Apua :D Onneks et ota näitä liian vakavasti joten uskaltaa hiukan täälläkin hekotella asialle! Parasta että raportoit aina kaverille asiasta :D

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nauraa just niin paljon kuin jaksaa, mä en todellakaan ota näitä niin vakavasti, koska koko ajan sattuu jotain ;D
      Ja kaveri on ehdottomasti pidettävää ajan tasalla, hih

      Poista
  13. Voi apua näitä sun toilailujasi :D:D:D sulle sattuu ja tapahtuu aina, hihii.

    VastaaPoista