Lääkäri määräsi miekkailua!

Kävin alkuviikosta työpaikkani lääkärissä, minua pitkään vaivanneen lavanseudun kivun vuoksi.
Tämä vaiva on tullut jo noin viisi kuukautta sitten työssäni joten, minusta oli ihan järkeenkäypää hoidattaa asiaa myös työterveyshuollon puolella. Tosin tiistaisen lääkärikäynnin jälkeen, en ole ihan varma enää asiasta.

Lavan seudun on tässä välissä tsekannut parikin lääkäriä, ja yleisin hoitokeino on ollut määrätä lisää kipulääkkeitä sekä lihaksia rentouttavia lääkkeitä. Ei siinä mitään, otan lääkkeen silloin kun tilanne sen vaatii, mutta muuten vältän ylimääräisten pillereiden syömistä.
Olen käynyt myös fysioterapiassa, kuntosalilla, hierojalla, kiropraktikolla ja röntgenissä, jossa kuvattiin jotain ihan muuta kuin se lapa ja viimeisenä keinona ostanut jopa uuden sängynkin. Mutta kunnossa se selkä ei silti vielä ole.

Tiistaina minulla oli aika lääkärille, tosin tällä kerralla minut tutkisi tohtori, jota en ollut aiemmin vielä tavannut.

Ajat olivat reilu puoli tuntia myöhässä, ei se mitään minulla oli vapaapäivä ja aikaa odotella.
Viimein pääsin vastaanotolle ja tohtori alkoi kyselemään mikä minua vaivasi.
Kerroin, että lavan seudun kipu on valitettavasti pahentunut, olisiko mahdollista saada siihen jotain apua?
Koska lääkäri oli vieras kerroin hänelle toki Meniere taustani ja, että sydämeni on operoitu jo 10 vuotta sitten.

Lääkäri: Ai no hyvä kun on operoitu, oisit kuollut muuten!
Minä: öö ok, sanaton.

L: Mitä jos menisit käymään yksityisellä kardiologilla. Jos tarvitset vaikka toiset lääkkeet sydäntä varten ja jos otettaisiin holter tutkimus.
M: Olen käynyt ja kaikki kunnossa, kiitos vain.
L: Kirjoittaa koneelle, että potilas menee yksityiselle kardiologille tutkimuksiin
M: ???

Seuraavaksi tulee selostus hänen vaimonsa lääkäristä ja  nitroreseptistä.
Tohtori myös kertoo kuinka hän on valmistunut lääkäriksi vasta hieman aikuisemmalla iällä 50+, ja kuinka innoissaan hän on työstään. Myös Helsingin keskustan rajat tulee minulle selväksi tämän keskustelun aikana. Minä Espoolaisena kun pidän keskustaa hieman laajempana kuin hän.
Huomaan että hänellä on myös erittäin hyvä huumorintaju, nauraa nimittäin koko ajan omille jutuilleen.

Keskustelu siirtyy takaisin minun käyntiini ja hetken mietittyä lääkäri toteaa,

L: Jos aloittaist jumppamaan?
M: Käyn jumpassa/ salilla, kävelen työmatkat, olen käynyt myös joogassa ja fysikaalisessa.
Tohtorin ilme kirkastuu ja hän hymyilee kuin hangon keksi
L: Suosittelen sinulle MIEKKAILUA!
M: Anteeksi? Miekkailua?

Tässä vaiheessa hän on innoissaan kuin pieni lapsi ja demostroi minulle miekkailun salat.
Minä todella yritin pitää naamani peruslukemilla, mutta se ei todellakaan onnistunut vaan pokkani petti, lääkäri katsoi hieman loukkaantuneen näköisenä, kun minua hymyilytti ja yritin vakavoitua parhaani mukaan. Kerroin hänelle, että eihän sitä koskaan tiedä, kun en ole lajia kokeillut.

Tosin ihminen jonka tasapainoaisti ei ole ihan parhaasta päästä ja selässäkin on lievästi sanottuna liikerajoittuneisuutta juuri nyt, ei ole ehkä se miekkailun ihmelapsi.
Lääkäri palasi takaisin koneen ääreen kirjoittamaan suosituksiaan. Välillä hän kertoi mihin kaikkiin hoitoihin yksityiselle puolelle minun pitäisi mennä: Naprapaatti, fysikaalinen, kiropraktikko jne..
Samalla hän määräsi lääkkeet, joihin kuitenkin totesi, etteivät ne auta ennenkuin on saatu selkä kuntoon jollain muulla edellä mainituilla keinoin. Jonka jälkeen hän totesi, ettei siihen selkäkipuun auta jumpat, jos ei oo saatu lääkkeillä kuriin kipua?
Eli hän määräsi lääkkeet vaivaan johon ei auta kuin fysikaalinen ja toisinpäin? Edelleen ulalla.


Vielä viimeinen ohjeistus oli, ja sekin varsin mielenkiintoinen, että voisit pyöritellä kahvakuulaa pääsi yläpuolella päivittäin.
Kipeä selkä ja viiden kilon kahvakuula onkin toimiva yhdistelmä.....

Ja jotta käynti olisi täydellinen, sairaslomaa kirjoitti kolme päivää, unettomuuteen?? Tässä vaiheessa heräsi kysymys, että oliko tämä piilokamera?

Jos näette minut kahvakuula kainalossa miekkailemassa, se on lääkärin määräys, 

en ole tullut hulluksi ;)

Mukavaa torstaipäivää ihanat <3