Viime viikolla puhuttiin koulussa somesta ja nimenomaan kännykkäriippuvuudesta.
Opettaja kysyi suoraan, kuinka moni meistä pystyy olemaan ilman kännykkää kokonaisen päivän saatika ilman somea, vaikka viikon. Meidän luokallamme on n.30 oppilasta eikä yksikään myöntänyt, että pystyisi.
Rupesin miettimään omaa kännykkäriippuvuuttani.
Se on nimittäin samanlainen riippuvuus kuin mikä tahansa muukin, ehkä hieman kärjistetysti mutta kuitenkin.
Tajusin, etten pystynyt olemaan edes luennon aikana vilkaisematta kännykkääni ja siihen tulleita viestejä- mitkä ei todellakaan olleet maailmoja mullistavia, ja olisin pystynyt varsin hyvin elämään ilman niitä tietoja, jotka ruudulle lävähti. Ja silti, joka kerran, kun kännykkä värähti uuden ilmoituksen myötä, käteni hapuili puhelimen pöydältä syliini ja painoin sormenjälkitunnistinta, katselin viestit läpi sen suurempia ajattelematta. Ja niin teki muutkin oppilaat.
Tottakai maailma muuttuu ja olen toki kiitollinen teknologian edistymisestä ja helppoudesta.
Olen kiitollinen, että saan esim.lapseni kiinni välittömästi jos siihen on tarvetta ja moni asia on oikeasti todella paljon helpompaa, kiitos kännykän.
Kännykkä on tänä päivänä myös monella tärkeä työväline, mutta jos se hallistee sinua, etkä sinä sen käyttöä on syytä alkaa tarkastelemaan voisiko asioita jollain tapaa muuttaa.
Kun mietitään aivojen kuormitusta, joka tulee jo ihan tavallisen työpäivän aikana, pitäisi pystyä myös rauhoittamaan päivästä pieni hetki itselle, ilman että mikään ulkopuolinen asia kuormittaa sinua enempää.
Joskus olisi hyvä tylsistyä ja antaa mielen levätä. Myönnän että tämä on itselleni hyvin haasteellista, koska olen aina kaivannut ympärilleni virikettä.
Vaikka olisin yksin kotona, minulla soi musiikki tai on televisio päällä, jokin joka aiheuttaa jonkinlaista ääntä ja aistimuksia. Vaikka kävisin lepäämään hetkeksi, taustalla soi musiikki, koska koen sen rauhoittavan omaa mieltäni ja saavan minut rentoutumaan, mutta se on samalla myös kuormittavaa, koska vaistomaisesti myös ajatukset alkavat harhailla tai rupeat kuuntelemaan laulun sanoja tai se voi tuoda muistoja mieleen jostain tilanteesta, jota alan käymään läpi mielessäni.
On se jännä kuinka vaikeaa onkaan antaa itselleen täysin rauhallinen hetki, nollata päivä tai ehkä pidempi työrupeama ja kuinka mahdottoman tärkeätä se oikeasti olisi. Kun aivosi käy ylikierroksilla, siitä seuraa helposti väsymystä, ärtyisyyttä, unohduksia, päänsärkyä, univaikeuksia jne. Asioita jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla meidän jokapäiväiseen arkeemme.
Uskon, että kuitenkin pienillä muutoksilla on mahdollista saada merkittäviä tuloksia aikaan,
Mitä jos sen puhelimen voisi kotiin tulessa laittaa vaikka hetkeksi äänettömälle ja toiseen huoneeseen, sillä tuskin meidän täytyy olla tavoitettavissa 24/7?
Telkkarinkin voisi avata vasta hieman myöhemmin, ja katsoa vain ne lemppariohjelmat, eikö?
Eikä blogit, vlogit sekä instakaan karkaa sieltä minnekään, jos et niitä tarkista joka päivä heti töistä tullessasi, tai vielä parempaa/pahempaa sen työpäivän aikana, tai sängyssä, viimeiseksi nukkumaan mentäessä.
Ajatelkaapa, kuinka helppoa onkaan, asettaa lapsille rajat television, pelien ja kännykän käytössä, mutta kuinka vaikeata se onkaan kuin rajat pitäisi asettaa itselleen.
Oikeasti minun piti kirjoittaa teille ihan muusta asiasta, mutta tämä vain ryöpsähti näppäimistöltä.
Ehkä seuraavaksi kepeämpi aihe ;)
Ihanaa alkanutta viikkoa murut <3
