Heissan murut! Ensinnäkin, kiitokset edellisen postaukseen kommentoijille, ja pahoittelut, että niihin vastaaminen on jäänyt. Sain nimittäin vasta eilen vihdoin ja viimein mun läppärin takaisin huollosta. En tosin tiedä itkeä vaiko nauraa, nimittäin konehan oli huoltoreissulla noin 2-3 viikkoa, ja perhana se lähtee ens viikolla takaisin samaan paikkaan. En voi käsittää, kuinka he voivat väittää korjanneensa koneen, vaikka se tulee saman vian kanssa takaisin- siis uskomatonta! Mitä ne on tehnyt sille viimeiset kolme viikkoa, hautonut pöytälaatikossa?
Alkaa oikeasti ottaa pataan oikein tosissaan, koska ilman läppäriä en pysty tekemään osaa työjutuista, kouluasioita, en tenttejä enkä myöskään blogata. En käsitellä kuvia, monesta muusta asiasta nyt puhumattakaan. Vaikka myönnän, että tauko kaikesta somesta tekee välillä ihan terää, ja on hyvä katsoa asioita muultakin kantilta, niin rajansa kaikella, jopa sillä tauolla.
Kaiken tämän lisäksi, mun kumpikin sähköpostitili oli tyhjentynyt totaalisesti- viimeisintä sähköpostia myöten.
Tämä kaikki oli jo niin piste I:n päälle, etten voinut kuin nauraa hervottomasti, vaikka oikeasti asia on varsin ikävä, koska siellä oli todella tärkeitä juttuja, mitä ei ole tallessa missään muualla.
Totesinkin tuossa, että ehkä universumi yrittää sanoa mulle jotain, ehkäpä tai sitten ei.
No mutta se näistä ikävistä asioista, sillä on täällä ollut monia ihaniakin hetkiä.
On istuttu erinäköisin kokoonpanoin meren äärellä, sekä kahviloissa ja ravintoloissa, sekä nautittu lämpöisistä kesäilloista terassilla ja tanssittu ystävien kanssa yön pikkutunneille asti.
Naurettu ja laulettu, käyty livekeikoilla ja ajeltu ex-tempore toiseen kaupunkiin ystävän luokse.
Syöty yöpalaksi lasten tekemää suklaakakkua ja oltu kiitollisia kaikesta tästä, hajonneista läppäreistä huolimatta <3
Se täältä tällä erää, kertokaahan nyt mitä teille kuuluu?