Riippuvainenko?














Viime viikolla puhuttiin koulussa somesta ja nimenomaan kännykkäriippuvuudesta.
Opettaja kysyi suoraan, kuinka moni meistä pystyy olemaan ilman kännykkää kokonaisen päivän saatika ilman somea, vaikka viikon. Meidän luokallamme on n.30 oppilasta eikä yksikään myöntänyt, että pystyisi.

Rupesin miettimään omaa kännykkäriippuvuuttani.
Se on nimittäin samanlainen riippuvuus kuin mikä tahansa muukin, ehkä hieman kärjistetysti mutta kuitenkin.
Tajusin, etten pystynyt olemaan edes luennon aikana vilkaisematta kännykkääni ja siihen tulleita viestejä- mitkä ei todellakaan olleet maailmoja mullistavia, ja olisin pystynyt varsin hyvin elämään ilman niitä tietoja, jotka ruudulle lävähti. Ja silti, joka kerran, kun kännykkä värähti uuden ilmoituksen myötä, käteni hapuili puhelimen pöydältä syliini ja painoin sormenjälkitunnistinta, katselin viestit läpi sen suurempia ajattelematta. Ja niin teki muutkin oppilaat.

Tottakai maailma muuttuu ja olen toki kiitollinen teknologian edistymisestä ja helppoudesta.
Olen kiitollinen, että saan esim.lapseni kiinni välittömästi jos siihen on tarvetta ja moni asia on oikeasti todella paljon helpompaa, kiitos kännykän.

Kännykkä on tänä päivänä myös monella tärkeä työväline, mutta jos se hallistee sinua, etkä sinä sen käyttöä on syytä alkaa tarkastelemaan voisiko asioita jollain tapaa muuttaa.

Kun mietitään aivojen kuormitusta, joka tulee jo ihan tavallisen työpäivän aikana, pitäisi pystyä myös rauhoittamaan päivästä pieni hetki itselle, ilman että mikään ulkopuolinen asia kuormittaa sinua enempää.
Joskus olisi hyvä tylsistyä ja antaa mielen levätä. Myönnän että tämä on itselleni hyvin haasteellista, koska olen aina kaivannut ympärilleni virikettä.
Vaikka olisin yksin kotona, minulla soi musiikki tai on televisio päällä,  jokin joka aiheuttaa jonkinlaista ääntä ja aistimuksia. Vaikka kävisin lepäämään hetkeksi, taustalla soi musiikki, koska koen sen rauhoittavan omaa mieltäni ja saavan minut rentoutumaan, mutta se on samalla myös kuormittavaa, koska vaistomaisesti myös ajatukset alkavat harhailla tai rupeat kuuntelemaan laulun sanoja tai se voi tuoda muistoja mieleen jostain tilanteesta, jota alan käymään läpi mielessäni.

On se jännä kuinka vaikeaa onkaan antaa itselleen täysin rauhallinen hetki, nollata päivä tai ehkä pidempi työrupeama ja kuinka mahdottoman tärkeätä se oikeasti olisi. Kun aivosi käy ylikierroksilla, siitä seuraa helposti väsymystä, ärtyisyyttä, unohduksia, päänsärkyä, univaikeuksia jne. Asioita jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla meidän jokapäiväiseen arkeemme.

Uskon, että kuitenkin pienillä muutoksilla on mahdollista saada merkittäviä tuloksia aikaan,

Mitä jos sen puhelimen voisi kotiin tulessa laittaa vaikka hetkeksi äänettömälle ja toiseen huoneeseen, sillä tuskin meidän täytyy olla tavoitettavissa 24/7?
Telkkarinkin voisi avata vasta hieman myöhemmin, ja katsoa vain ne lemppariohjelmat, eikö?
Eikä blogit, vlogit sekä instakaan karkaa sieltä minnekään, jos et niitä tarkista joka päivä heti töistä tullessasi, tai vielä parempaa/pahempaa sen työpäivän aikana, tai sängyssä, viimeiseksi nukkumaan mentäessä.

Ajatelkaapa, kuinka helppoa onkaan, asettaa lapsille rajat television, pelien ja kännykän käytössä, mutta kuinka vaikeata se onkaan kuin rajat pitäisi asettaa itselleen.



Oikeasti minun piti kirjoittaa teille ihan muusta asiasta, mutta tämä vain ryöpsähti näppäimistöltä.
Ehkä seuraavaksi kepeämpi aihe ;)
Ihanaa alkanutta viikkoa murut <3









Helsingin kuumimmat pikkujoulut!

Yhteistyössä Raflaamo







Se on marraskuu ja pikkujoulukausi kuumimmillaan.
Joko teillä muuten on pikkujoulusuunnitemat jo valmiina? Juhlitko pikkujouluja?
Jos paikka on vielä hakusessa voin lämmöllä suositella Helsingin ytimessä legendaarista Virgin Oilia, jossa avasin oman pikkujoulukauteni toissa viikolla pääkaupunkiseudun kuumimpien rytmien mukana, Insomnia Show&Dinnerin merkeissä!

Insomnia -show on täynnä kuumia rytmejä, upeaa tulkintaa ja tanssin huumaa.
Musikaalitähdet Lauri Mikkoja ja Eveliina Mattila vievät sinut kuumien rytmien pyörteisiin Roomasta Puerto Ricoon, yhdessä upeiden tanssijoiden Matti Puron, Katri Mäkinen, Kia Lehmuskosksi ja Juha Pykäläinen kanssa.

Itselleni tanssi ja musiikki on aina ollut tärkeä osa elämää. Ne ovat antaneet hienoja hetkiä ja muistoja, ne ovat myös iso osa omaa hyvinvointia ja voimaantumista, joten voinkin sanoa käsi sydämellä, että tämä kolmituntinen show on todellakin elämys, joka kantaa taas pitkälle.

Esitys itsessään oli tasapainoinen ja mukaansatempaava. Esitys soljuu mukavasti ja se on jaksotettu oikein onnistuneesti, niin että välissä voit nauttia herkullista illallista ja seurustella samalla ystävien kanssa. Kiitokset myös siitä kuinka yleisö oli otettu huomioon osana esitystä, sillä oli ihan ok nousta välillä tanssimaan yhdessä esiintyjien kanssa, ja jokunen meistä uskaltautui tanssinpyörteissä kipuamaan jopa lavalle asti, hatun nosto heille!






Kuten aiemmin mainitsinkin, iltaan kuului aivan mielettömän herkullinen buffet-ilallinen, joka sisälsi seuraavanlaisen Italialaisen Menun.

ALKURUOAT

Ciabattaa, yrttivoita ja hernehummusta
Insalata Verde
Scampi Caesar, caesarsalaatti jättikatkaravun pyrstöllä
Leipätikkuja
Mousse di Fragola; mansikkamoussea


Antipasto di Terra: Prosciuttoa, coppakinkkua, Spianata Romana -salamia, marinoituja herkkusieniä, melonia ja kaprista
Antipasto di Formaggi: Gorgonzola-, Talleggio- ja luomumozzarella di mucca -juustoa, viikunaa ja viinirypäleitä
Antipasto di Verdura: Timjamioliiveja, paprikaa, artisokkaa, tuoretomaattisalsaa ja rucolaa
Salciccia penne; piccante -tuoremakkaraa, marinoitua punasipulia, aurinkokuivattua tomaattia, basilikaa ja pennepastaa

PÄÄRUOKA
Yön yli haudutettua porsaan potkaa kolmella kastikkeella: salsaverde, punaviinikastike ja  pippurikastike
Salviaperunoita, yrttijuureksia

JÄLKIRUOKA
Suklaa-aprikoosileivos
Amarettovaahtoa





Kiitos kovasti, että sain avata pikkujoulukauden näin kivoissa tunnelmissa <3
Instan puolella jo ehdin tätä hehkuttaakin illan aikana ja  totesinkin, että lähdetään tyttöjen kanssa tuonne vielä varmasti uudelleenkin tanssahtelemaan.

Jos sinä haluat nähdä tämän ainutlaatuisen shown, pääset Virgin Oilin sivuilta, tästä katsomaan show`n aikataulun ja lippujen hinnat.
Sellainen vinkki vielä, että vielä, perjantaisin illan päättää bilebändi ja lauantaisin puolestaan Tähtiartistit tanssittavat teitä loppuillan, joten ei kun korkkarit kattoon ja baanalle <3
 








Pelastettaisiinko sarvikuonot?




















Tiesittekö, että tänään vietetään maailman vegaanipäivää.
Vegaanipäivän ajatuksena on nostaa, esille asioita ja hyötyjä, joita veganismista on niin ihmisille, ympäristölle samoin kuin eläimillekin- tietysti.

Vaikka itse en ole vegaani, on muuttuva maailma, hyvinvointi ja sen tuomat mahdollisuudet laittaneet myös omaa ajatusmaailmaani hieman uudelle tasolle. Tämänkaltaiset päivät saavat edes hetkeksi miettimään omia valintoja hieman tarkemmin. En tarkoita, että jokaisen olisi tehtävä radikaaleja muutoksia heti, vaan pienillä asioilla askel kerrallaan voi tehdä jotain paremmin ja merkityksellisiäkin arjen tekoja.

Kun sain pressitoimistolta sähköpostia, jossa tiedusteltiin halukkuutta osallistua omalla tavallani tärkeään asiaan, kuten sarvikuonojen suojelemiseen sukupuuttoon kuolemiselta, vastaukseni oli välittömästi, kyllä.

Toki maailmassa on paljon asioita, jonka puolesta taistella ja toimia, mutta jotenkin minua liikutti tämä asia. Sydämessä ailahti, kun ajattelin sarvikuonoja, jotka ovat kuolemassa sukupuuttoon, koska salametsästyksen takia vain hyvin harva yksilö selviää kansallispuistojen sekä suojeltujen alueiden ulkopuolella. On jotenkin surullista ajatella, kuinka me tuhoamme kokonaisia lajeja maapallolta ja minkä vuoksi?

Yhdessä villieläinten suojelua edistävän The Perfect World Foundation-järjestön kanssa Maria Nila auttaa orvoksi jääneitä sarvikuonoja pelastavaa Care for Wild Rhino Sanctuary-rahoitusaluetta. Nuo sarvikuonovauvat, kun on pelastettava 24h sisällä orvoksi jäätyään, jotta heillä on mahdollisuus selvitä. Kun he ovat tarpeeksi vahvoja heidät vapautetaan suojellulle alueelle, takaisin luontoon.

Jos sydämesi ailahti tämän asian hyväksi sinulla, on mahdollisuus tilata Maria Nilan verkkokaupasta  1-11.11 välisenä aikana koodilla Rhino tuotteita -25% alennuksella. Maria ohjaa kampanjan ajan tuoton sarvikuonojen suojelun hyväksi ❤️

Tuotteet itsessään ovat tietysti 100% vegaanisia, sekä parabeenittomia ja sulfaatittomia.
Minä olen käyttänyt Marian tuotteita jo aiemminkin ja tykännyt kovasti. Tuotteet ovat hinta-laatusuhteeltaan loistavia ja tekevät hiukset uskomattoman pehmeiksi.  nyt voisi sanoakin, että samassa paketissa yhdistyy monta hienoa asiaa.

Ihanaa viikonloppua sinulle ja hyvää vegaanipäivää!!

Viikonlopun vibat









Kello on kuusi aamulla ja hörpin teetä tukka pystyssä ja tuijotan tietokoneen ruutua. Se on siirretty keittiöön-tietsikka siis, koska meillä remontoidaan-taas.

Penkoessani aamutuimaan alati kasvavaa teevalikoimaani, käteeni osui Viisasten tee. Nappaan se käteeni, tiputan teepussin jättimäisen teemuki pohjalle, joka muistuttaa enemmän kattilaa kuin kuppia ja kaadan kuumaa vettä ja kauramaitoa perään niin paljon, että kupin kantaminen pöytään asti vaatii harvinaisen vakaata kättä ja toki pientä sadattelua, se auttaa kummasti käden vakauteen testatkaa vaikka, sillä en millään nyt ehtisi mopata tätä aamun elixiiriä parketilta.

Suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn, seuratessani tuota pikkuruista lappua, joka heiluu edestakaisin teepussin jatkeena. Viisasten tee.  Se tulisi tarpeeseen-se viisaus, sillä tänään pitäisi lukea isoon tenttiin töiden ohella-ratkoa muutama matemaattinen pulma, sekä aloittaa lukemaan erästä opintoihin liittyvää opusta. Puhumattakaan remonttihärdellista, joka odottaa kotona.
Siis ihan perus maanantai.

Kaikista uhkakuvista huolimatta oloni on ihan mielettömän energinen ja hyvä, samaan aikaan  rauhallinen, luottavainen ja usko kaikkien onnistumiseen on kova.
Se voi tosin johtua siitä, että en ole vielä aloittanut urakkaa tai sitten yksinkertaisuudessaan viikonlopusta, joka oli hyvä.

Minulla sattui olemaan viikonloppu vapaata ja ajattelin ensin, että käyttäisin vapaat hyödyksi, olisin reipas ja tekisin kaikki rästihommat ja tulevatkin jutut pois alta, mutta kun perjantai koitti idea ei tuntunutkaan enää houkuttelevalta miltään kantilta katsottuna, joten vaihdoin suunnitelmaa. Pitäisinkin koko weekendin vapaata kaikista velvotteista ja vaan nauttisin. Ihminenhän saa tunnetusti itsestään paljon enemmän irti levänneenä ja kun tajuaa että kahden päivän päästä on iso tentti ja et ole vielä aloittanut lukemaan;)


Treffasin lauantaina yhden rakkaimmista ystävistäni sen, jonka kanssa näemme aivan liian harvoin, ja jonka kanssa parkkeeraamme hanurimme aina meidän keittiön pöydän ääreen penkeille, jotka olen vaihtanut miellyttävimpiin, juuri meidän maratonkeskusteluidemme takia.

Meidän tapaamisemme ovat joka kerta hyvin pitkiä, keskustelumme rönsyileviä ja voisi sanoa terapeuttisia.
Ei ole aihetta jota emme perkaisi läpi.
Miehenikin käy täyttämässä kahvimukiaan naureskellen ja heittää väliin jonkin nasevan kommentin, yleensä minusta tai Satusta, joka yleensä siivittää keskustelun miesten ja naisten ajatusmaailman eroihin, ja päättää sen hervottoman naurunpuuskaan.
Joka kerta olen yhtä onnellinen, että juuri hänen kanssaan ovat tiemme kohdanneet aikanaan.

Koska lauantaista tuli ihan viikon helmi, halusin jatkaa sunnuntaita samalla tavalla. Peffat parkkeerattiin saman pöydän ääreen sunnuntainakin, hieman erillä kokopanolla tosin, kun treffasin puolestaan siskoni ja veljeni.
Koska tekstistäni saa ilmeisimmin kuvan, että en ole koko viikonlopun aikana liikkunut ruokapöydän äärestä minnekkään, korjaan asian heti, että olen kyllä poistunut-hetkittäin.
Kävimme siskoni kanssa jopa kuvaamassa, koska ensin näytti, että tästä tulisi ihan kivan oloinen päivä.  Eipä tullu. Heti kun saatiin kannettua kamat autoon alkoi sataa vettä. Totesin, että pikku sadekuuro ei meitä haittaa. No se ei varmaan olisikaan haitannut, mutta kun rantaan päästyä vettä alkoi viuhtoa lähes joka ilmansuunnista mitä vaan löytyy, alkoi huumori olla koetuksella.
Kävely rantakivillä muistutti lähinnä jonkinlaista extrem radan suorittamista ja mielessä välähti kivuliaan lonkkamurtuman mahdollisuus.

Selvisimme kuitenkin takaisin himaan ehjin nahoin, mikä sinänsä oli ihan mukava vaihtoehto, sillä olin luvannut leikata veljeni vallattomat luonnonkiharat astetta lyhyemmiksi.

Olen hieman ylpeä ja onnellinen, että hän luottaa kutrinsa juuri minun käsittelyyni. Hän kun ei anna kenenkään muun leikata suortuviaan. Ei sen jälkeen, kun aikanaan lähdin opiskelemaan alaa, ja vaikkakaan en enää sitä työkseni teekkään ja vaikka oma kuontaloni näyttää monesti lähinnä siltä, kun olisin juuri saanut sähköiskun tai noussut juuri vuoteesta. Niin silti luotto tekemiseen on tallella:)
Ja hyvät niistä tuli tälläkin kertaa, vaikka itse sanonkin. Onneksi hänen hiuksensa kasvavat hurjaa vauhtia, en ymmärrä mitä hän syö, joten kohta hänen on tultava takaisin.
Illan pyhitin Netflixille ja katsoin kaksi leffaa, joista ei välttämättä voi sanoa, että ne olisivat olleet mitään juonellisesti mestariteoksia, mutta koska toista leffaa tähditti  Jason Momoa, niin juonella ei varsinaisesti ole väliä.

Niin ja sitten vielä juniori, hän oli pelimatkalla Oulussa viikonlopun ja sain niin hykerryttävän hauskan puhelun kotiin samoin videon, jolle olen nauranut koko viikonlopun ja tämän aamun.
Ei voi kun todeta, että tästä on ihan huippua aloittaa uusi viikko.









Onhan tässä kaikkea... fiksu otsikko...








Vitsi mikä viikko takana. Sellainen mihin mahtuu niin kivoja, kun sitten tylsempiäkin juttuja, niitä elämän perusasioita.
Mutta se mikä ilahdutti tässä viikossa ehkä eniten oli, kun pääsin vihdoin kuvaamaan, silleen ihan oikeasti ja ajatuksella. Olen napsinut viime aikoina lähes ja ainoastaan kännykällä, niin kuin nämä kuvat tai sitten mun Canonin pokkarilla, sillä välin kun minun rakas työjuhtani Canonin järkkäri on jäänyt hyllyn päälle nielemään pölyä vähän liian pitkäksikin aikaa. Oikeastaan ihan sen vuoksi, että nykyään on niin helppo kuvata kännykällä ja nuo pikku pokkarit ovat ihan hyviä, ja mahtuu mukaan vaikka taskuun, toisin kuin neljä kiloa painava järkkäri, eli siis suoraan sanottuna täällä on menty ihan mukavuus edellä.

Mutta siis tällä kertaa kaivelin järeämmän kaluston esille, koska pääsin kuvaamaan ihanaa pientä yksivuotiasta pikkupoikaa <3
Ja voi jestas kuinka paljon nautin kuvaamisesta- pitkästä aikaa!
Ei niin ettenkö rakastaisi kuvaamista muutenkin, mutta olen huomannut tämän kaiken kiireen keskellä ja "pakollisten" kuvaamisten takia, että jokin siitä kuvaamisen intohimosta ja ilosta oli jäänyt valitettavasti hieman taka-alalle, hetkeksi aikaa.
Ymmärrän toki, että kenenkään voimavarat eivät millään riitä kaikkeen jatkuvasti ja joistain asioista on pakko tinkiä tai niitä on himmattava joksikin aikaan. Niin on käynyt kuvaamisen sekä bloggaamisen suhteen, valitettavasti, ne kun ovat asiat jotka ovat tuottaneet minulle suunnatonta iloa.

Voi kuinka turhautunut fiilis on monesti ollut, kun olen miettinyt että blogini päivittyy nyt vain kaksi -kolme kertaa kuussa. Ja kuvat, kierrätän toisinaan vanhempia otoksia ja vaikka olisi uusiakin, niin jotenkin se aikaisempi tunnelma joka niissä oli, on ainakin omasta mielestäni hieman hiipunut.
Olisi niin kiva kertoa teille viikon kuulumiset ja kivoja tarinoita mitä milloinkin on sattunut, koska niitä sattumuksia kuitenkin meillä riittää. Tai kertoa niistä ihanista kosmeuutuuksista, joita olen päässyt testaamaan ja hyväksi havaitsemaan, mutta kun istun koneen ääreen aivot vaan lyö tyhjää, eikä tekstiä tipu vaikka olisin juuri vuodattanu päivän kootut kommellukset jollekin toiselle henkilölle, joko kasvotusten tai puhelimen välityksellä.
Mutta niinhän se on ettei kukkokaan käskien laula ja täytyy vaan hyväksyä ajatus ja toivoa, että tämä menisi jo nopeasti ohi.

Toisaalta tuo kuvausreissu sai taas pienen tutun palon syttymään sydämessä ja erilaisia ideoita alkaa taas tupsahtelemaan mielenpäälle tuon tuosta, että valoa tunnelin päässä taitaa sittenkin olla näkyvissä:)



Niin ja sit yksi poiminta niistä kurjimmista jutuista, jos tossa ei ollut vielä tarpeeksi, niin, mun hammas alkoi pari päivää sitten tietty kipuilemaan silleen että se juilii välillä korvaan saakka, ja oikeasti mulla on jäätävä hammaslääkäripelko, mutta pakkoha se on hoidataa, joten reiluna äitinä tilasin sitten lapsillekin hammaslääkäriajat jotten joudu yksin kärsimään :D

Olen tainnut aiemminkin mainita, että meillä on lapsena ollut sellainen hammaslääkäri pariskunta, joka oli varmasti unohtanut käsitteen inhimillisyys.
Ja voin kertoa, että synnytyskin ilman kivunlievitystä oli kiva muisto verrattuna lapsuuden hammaslääkäri reissuun.

Minua ei pelota se kipu, vaan hammaslääkäriasema noin niin kuin yleensä. En vaan kestä sitä hajua, enkä ääntä mikä noissa paikoissa on. Ajattelinkin, että jos ottaisin vaikka nappikuulokkeet mukaan ja kuuntelisin musiikkia koko toimenpiteen ajan se voisi ehkä auttaa ja nenään tulpat? ;)
Onneksi omat lapseni ovat säästyneet tältä pelolta, vaikka tietävät, että äidille se on kova paikka.
Olen kertonut heille tästä ja haluankin puhua lasten kanssa mahdollisimman avoimesti asioista.
Ei sitten tarvitse ihmetellä, että miksi äiskä on naama valkoisena jo parkkipaikalla.



Mutta palataan sitten vielä kivaan juttuun, nimittäin kaunis puisto ihan kotimme vieressä puisto, joka on mainio retkeily- ja kuvauspaikka.
Joskus ei tosiaankaan tarvitse mitään sen kummempaa, kun päivästä tulee ihan paras.
Yksi mahtava juttu on tuo sisko, jonka kanssa reissut-ne pienetkin menee totaali nauramiseksi ja siitä jää koko päiväksi tai useammaksi sellainen hyvä fiilis, ettei mitää rajaa. Tosin sen saman fiiliksen saa kyllä aikaan myös sekopäinen perheeni, jota kuunnellessa voin vaan todeta synnyttäneeni kolme koomikkoa.

Mutta nyt on jätettävä kirjoitusvirheet ja pilkkujen paikat tarkistamatta ja juostava autolle, jääkiekkopeli alkaa ja nuo ei odottele mua!
Muksaa viikonloppua<3



Miniloma Kööpenhaminassa







Ihanaa uutta viikkoa ja terkut Köpiksestä! Käytiin tosiaan jo viikko sitten frendin kanssa Tanskassa, mutta arki lähti rullaamaan sellaista vauhtia saman tein, kun palasimme suomen kamaralle, että vasta nyt ehdin istahtamaan koneen ääreen naputtamaan pientä juttua reissustamme.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin Kööpenhamissa, mutta voin käsi sydämellä sanoa, ettei varmasti viimeinen. Ihastuin kaupunkiin ja sen sykkeeseen heti. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, ruoka on mielettömän hyvää, joskin hintataso on mielestäni korkeahko, niin ruoan kuin ostostenkin suhteen.
Tällä kertaa tuliaiset jäivätkin pieniin ostoksiin, sen sijaan panostettiin elämyksiin kuten, nähtävyyksiin, ruokaan, sekä vietettiin upea päivä tuossa uskomattoman kauniissa Tivolissa!





Tivoli on ehdottomasti pakko kokea, jos on Köpikseen asti päässyt.
Se sijaitsee rautatieasemaa vastapäätä ja on maailma toiseksi vanhin huvipuisto. Se on rakennettu jo1843.
Jos sinulla on aikaa, suosittelen käymän siellä vasta illalla sillä silloin valaistus ja tunnelma on ihan omaa luokkaansa suorastaan huikea!
Tosin samaa mieltä on myös paikalliset ja moni turisti ja illasta on myös eniten porukkaa liikenteessä, joten jos haluat hieman rauhallisempaa menoa, käy Tivolissa päivällä upea se on silloinkin. Pelkkä sisäänpääsy maksoi n 20€ laiteliput tulee vielä tuon summan päälle. Eli ihan ilmaista lystiä ei tämäkään huvitus ole.




Ystäväni totesi reissun alussa, että on ihana eksyä joka reissulla ja löytää tällä tavalla kyseisestä kaupungista jotain uutta. Ja näin me teimmekin. Eksyttiin pienille sivukujille, mistä löytyi söpöimmät pienet kahvilat sekä pienet puodit. Sellaisia, joiden ikkunat olivat jalkakäytävän tasolla, joihin piti pujahtaa pieniä portaita pitkin alas puotiin, ja jossa tervehti aina ystävällinen myyjä hymy huulilla. Näistä paikoista löytyi myös ne suloisimmat matkamuistot mukaan.

Ja ne kukkakaupat, niitä oli monessa kadunkulmassa, täynnä toinen toistaan kauniimpia kimppuja.
Olisin halunnut tuoda kotiin sylintäydeltä kukkia, mutta nyt täytyi vaan tyytyä ihastelemaan ja jättää ne ilahduttamaan jonkun toisen kotia.

Tuntuu, että reissusta olisi kerrottavaa, vaikka ja kuinka paljon, joten teen vielä toisen pienen postauksen, johon laitan ne omat suosikkipaikat, jossa syötiin ja käytiin.

Mutta vinkiksi, että kannattaa silmäillä noita matka ja lentotarjouksia, koska joskus Kööpenhaminaan voi saada lennot ihan muutamalla kympillä ja sinne ei ole edes pakko jäädä yöksi, vaan voi lähteä aamu seiskan lennolla, niin kuin mekin teimme, näin jää koko päivä aikaa tutustua kohteeseen, käydä shoppailemassa ja syömässä ja illalla takaisin kotiin :) Me tosin jäimme pariksi yöksi, mutta suunnitelmissa olisi palata tälläiselle päivän reissulle vielä.

Nyt kuitenkin on taas mentävä. Ihanaa viikkoa ja syyskuun viimeistä<3