Miten se onkin niin, että kun jotain ihanaa on odotettavissa niin tunnit tuntuvat kuluvan astetta hitaammin, niin myös kyseisenä aamuna. Vihdoin kello näyttää hieman yli yhtätoista, joten starttaan auton ja olen matkalla kohti, tuota Suomen suurinta viihdekauppakeskusta.
Kyseinen viihdekeskus on minulle monilta osin tuttu, käyn siellä useasti ostoksilla, kahvilassa tai syömässä, mutta tällä kertaa katsoisin sitä uusin silmin, hotelliasukkaan näkökulmasta ja pyjamat päällä kokonaisen vuorokauden ajan.
Tapaamme Tiian kanssa Jumbon puolella, josta kiiruhdamme hotellin respaan. Kirjautuessamme hotelliin sisälle vilkaisen vaivihkaa muita vieraita, kuten arvata saattaa kaikilla muilla matkaajilla oli fiksusti mukana perästä vedettävät matkalaukut, minä puolestani roikotan olallani rottinkista kesäkassia, sillä olinhan tullut lomalle ja yhtä yötä varten ei tarvitsisi paljoa pakata, joten kassin koko olisi oikein kompakti. Tuo kassi idea ei seuraavana päivänä sitten tuntunutkaan enää niin loistavalta, kun olimme ehtineet käydä ostoksilla.
Hotellissa on neljä erilaista huonekerrosteemaa: valoisa Energy, värikäs Joy, rauhoittava Harmony sekä inspiroiva Flow.
Meidän huoneemme sijaitsi seitsemännessä kerroksessa, rauhoittavat Harmony-huoneet, jotka ovat tarkoitettu aikuisille yöpyjille. Niin ja autoileva yöpyjä, parkkeeraus on ilmaista samoin lentokenttäkuljetus.
Tiedättehän, tässä vuosien varrella on tullut yövyttyä yhdessä sun toisessa hotellissa, ja jo käytävän sisustus antaa yleensä aika hyvin viitettä, millaista fiilistä voisi huoneesta odottaa. Siksi olinkin innoissani kuin pieni lapsi, kun sovitin avainkorttia oveen, sen täytyisi olla jotain todella hyvää, koska jo käytävät näyttivät hämmentävän seesteiseltä, valaistusta myöten. Enkä todellakaan pettynyt vaan päin vastoin. Harmony-huoneet ovat nimensä mukaisesti hyvin harmonisia, kauniita, ja hiljaisia.
Yritin parhaani mukaan kuvilla kertoa tuosta huoneiden tunnelmasta, koska sanoin se tuntuu olevan vaikeaa, eikä se tunnu tekevän oikeutta näille huoneille, ne kuvatkaan
Koko huone ja vuode olivat äärimmäisen houkuttelevia, ja olisin voinut valehtelematta viettää koko päivän siinä. Lukea, syödä ja nukkua-olisin ollut onnellinen niinkin.
Nukkumisesta puheenollen, tiedättehän te, kuinka hyvä uni on todella tärkeää jaksamisen kannalta. Meistä jokainen on erilainen nukkuja, joku toinen selviää muutamalla tunnilla ja voi nukkua missä vaan, kun toinen taas tarvitsee sen oman sängyn ja tuhottomasti unta. Oma mieheni selviää hyvinkin lyhyillä yöunilla, hän kuorsaa ja nukkuu kuin tukki. Olenkin todennutkin hänelle, että vaikka talo sortuisi alta, hän ei heräisi, tosin todennäköisempää on, että talo sortuu ihan siihen hänen kuorsaamiseensa.
Minä puolestani tarvitsen paljon unta, vähintään sen kahdeksan tuntia, jotta voin sanoa nukkuneeni hyvin. Herään herkästi erilaisiin ääniin ja olenkin todennut miehelleni, että sen täytyy olla jokin äitigeeni, joka havahduttaa unenkin läpi. Eikä sillä ole enää mitään tekemistä, onko lapset pieniä vai isoja, se on ja pysyy. Omasta nukkumisesta voi yrittää kuitenkin tehdä niin hyvää kuin mahdollista.
Minulle se on hyvä sänky, tyyny ja peitto. Voi juoda, vaikka ämpärillisen teetä ennen unia, eikä sillä ole mitään vaikutusta, mutta hiljaisuudella on. Ja sillä että ympäristö on kaunis. On se sitten hotellissa tai kotona, sen pitää olla sellainen, että tunnet olosi turvalliseksi ja rauhalliseksi, minulla ainakin.
Ympäristön kauneudesta ja inspiraatiosta vielä. Tuijottelin tuota sängyn päätyseinää ja haaveilin tekeväni kotiimme samanlaisen, se sopisi mielestäni meille ihan täydellisesti, ensin täytyy vaan saada tekniikka haltuun.
Tätä ei nyt varsinaisesti tarvitse erikseen kertoa, kun kuvakin sen kertoo, mutta täydet pojot vastaanotolle. Meitä odotti huoneissamme kuohuvaa ja pientä naposteltavaa, voisiko päivä enää täydellisemmin alkaa? Pujahdimme pikaisesti pyjamiimme, korkkasimme kuohuvat, pistelimme poskiimme herkut ja lähdimme nauttimaan pyjamabileistä viihdekeskuksen puolelle.
Ensin käytiin tsekkaamassa Familonin piste, josta löytyy videota edelleen sieltä instastoriesin puolelta!
Meidän ajatuksemme ostosreissusta meni sulavasti yksiin sen suurempia suunnittelematta. Ensin ostoksille Tammer Outlettiin, joka löytyy Flamingon puolelta.
Tämä on sisustuskauppa, jossa käyn joka kerta, ja ihan yhtä monta kertaa löydän jotain kaunista kotiin. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus, sillä löysin sieltä maton, lampunvarjostimen ja koristekallon. Muistelkaapa tässä vaiheessa kesäkassia mikä mulla oli tullessa!
Seuraavaksi hipsittiin kahville Caffi kahvipaahtimolle, joka löytyy ihan muutaman oven päästä Outletista. Tämä on sinulle, joka kaipaat jotain ekstraherkkua, jotain spessua makujen maailmaan. Caffista löytyy niin erikoiskahvit, kuin teet ja käsintehdyt konvehditkin.
Puodin palvelussakaan ei ole moittimista. Maistoin muuten ensimmäistä kertaa elämässäni teetä, joka maistuu navetalle! En tiedä kuulostaako tämä oudolta, mutta se oli hyvää, kokeilkaa ihmeessä.
Saatiin katseita ja paljon. Toiset hymyilivät vähän salaa, toiset suoremmin, hyväntahtoisesti kaikki kuitenkin, ymmärrettävää kyllä harvoin sitä näkee rouvia pyjamassa shoppailemassa, mutta se on vapauttavaa oikeasti.
Pyörähdettiin Jumbossakin lempparikaupat läpi H&M, Mango, Zara ja The Athlete`s Foot. Korikassi alkoi tuntua kokoa ajan huonommalta vaihtoehdolta, löydettiin nimittäin kotiin viemisiä, tuliasia voisiko sanoa.
Meidät otti vastaa miellyttävä ja ammattitaitoinen kosmetologi, jonka näpeissä täytyy olla taikavoimia, koska olen varma, että torkahdin lopussa. Sopertelinkin siinä anteeksipyynnöt ja kiitin käsittelystä, mutta hän ei ollut milläskään, silloinhan hieronta on onnistunut lähes täydellisesti, jos asiakas pystyy rentoutumaan unen rajamaille.
Seuraavaksi viiletimme kylpytakin nauhat suorina hohtokeilaamaan Bowl Circus Flamingossa. Hieman siellä henkilökunta yritti meitä opastaa span puolelle, mutta vakuuttelimme leveä virne kasvoilla, että kyllä me ollaan ihan oikeasti tulossa keilaamaan pyjamissa ja aamutakeissa. Oli pokassa pitelemistä, heillä sekä ajoittain meillä tai ainakin mulla. Kun pääsimme omalle radalle, yritin siinä hieman varoitella Tiia sekä vierusratalaisia, silleen kovaan ääneen kertomalla, etten ollut ennen keilaillut ja todennäköisesti kaato osuu naapuriradan kaveriin ennemmin kuin omaa keilarivistöön. En ole varma, mutta näytti siltä, että joku pyöräytti silmät lähinnä katon kautta ympäri;)
Keilaaminen oli joka tapauksessa todella hauskaa, vaikka en osunut keiloihin kuin kerran, Tiia sitä vastoin oli oikein Pro.
Päivän rientojen jälkeen siirrymme Amarilloon syömään. Vilkaisen ruokalistan pikaisesti läpi, olenhan syönyt täällä ennenkin ja tiedän mitä haluan. Kanaa, vuohenjuustoa ja paholaisen kastiketta-syntisen hyvää.
Siemailen viileää fresitaa, sen makeus on miellyttävää, se peittää alleen paholaisen kastikkeen tuoman tulisuuden. Kuuntelen mielenkiinnolla Tiian ja Veeran tarinoita, vähän väliä intoudun itsekin keskusteluihin reissuista, elämästä sen iloista ja karikoista, välillä taasen uppoutuen sujuvasti takaisin kuuntelijan rooliin. Havahdun tunteeseen, kuinka iloinen olen, että olen tälläkin reissulla saanut tutustua uuteen mielenkiintoiseen ihmiseen, koen olevani onnekas.
Tarjoilija palaa luoksemme ja puhe taukoaa hetkeksi hänen kantaessaan meille jälkiruoaksi tilaamiamme Brownieita vaniljajäätelön kera- tämä on yksi ehdoton ja herkullinen paheeni. Toisaalta paheeni tuntuvat juuri nyt olevan verrattaen pieniä, joten sallittakoot ne tällä kertaa.
Vatsat täynnä herkkuja ja sydän täynnä onnea päädymme vielä Tiian kanssa Finnkino Flamingossa leffaan. Valitsimme penkkimme ensimmäisestä rivistä, ihan vain siksi, että siellä sattui olemaan jalkarahit, mitä ylellisyyttä! Elokuva oli Liam Neesonin tähdittämä Kylmä kosto, se oli hmm..hieman erikoinen, hämmentävä, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.
Huoneeseen päästyäni, täytän vielä kylpyammeen lämpimällä vedellä ja sujahdan sen lämpimään syleilyyn. Pieni hymynkare karkaa kasvoilleni, en voi oikeastaan uskoa, että minä istun hotellin ammeessa vaahtokylvyssä yksin keskellä yötä, elämä on joskus ihmeellistä.
Nukun aamulla pidempään kuin normaalisti. En muista koska olisin nukkunut näin hyvin. Pehmeä vuode ja pimennysverhot takaavat sen, ettei aamuaurinko herättele minua liian aikaisin, vaan nautin jokaisesta viipyilevästä hetkestä tuossa vuoteessa, josta ei vain yksinkertaisesti haluaisi nousta ylös.
Nappaan viimein puhelimeni yöpöydältä ja laitan Tiialle viesti, Hereillä ja hengissä:)
Tuo siis tarkoittaa samaa kuin, Hereillä ja nälkä, mentäisiinkö syömään, nyt!
Hetken kuluttua Tiia koputtaa huoneeni ovelle ja suuntaamme askeleet kohti hotellin aamiaissalia ja iloista puheensorinaa. Puikkelehdimme täpötäydessä salissa kohti perimmäistä ovea huomataksemme, että Eventin puolella on vain kourallinen ihmisiä syömässä, joten päätämme nauttia aamiaisemme siellä. Sujahdan nopeasti istumaan isojen ikkunoiden äärelle, konjakinruskealle sohvalle, josta aamunsarastus ja vesipisaroiden tanssi ikkunaruudulla luovat ainutlaatuisen hetken.
Napsin lautaselle karjalanpiirakoita, croissanteja sekä lettuja, ja tietysti monta mukia vihreää teetä. Viereisen pöydän pieni tyttö saparoissaan tuijottaa meidän kuvausessiota uteliaasti tai ehkä vain meitä, kahta naista, jotka ovat sujahtaneet muiden seuraan pyjamat päällä, ihan tuosta vain, ihan kuin he olisivat tulleet väärään paikkaan väärään aikaan. Hymyilen tytölle takaisin ja hän kääntää ujosti hymyillen päänsä takaisin kohti äitiään ja upottaa sormensa ahnaasti oman aamupalansa kimppuun.
Aamiaisen jälkeen kipaisemme huoneissamme vaihtamassa yllemme uimapuvut ja suuntaamme vielä Flamingo Spa:n.
Aamupäivästä jono kylpylään mutkittelee pienten innokkaiden vieraiden ansiosta kuin karnevaaleissa konsanaan. Vaikka tulijoita on runsaasti, jono liikkuu reippaasti eikä henkilökunnalta hymy hyydy, vaan he palvelevat reippaalla otteella, ihan jokaista.
Me päätämme tutustua tällä kertaa ihan vain aikuisten puoleen, vesiliukumäet saavat jäädä toiseen kertaan, vaikka uskon, että sekin olisi ollut kokemisen arvoista. Kylpylä on kaunis ja yllättävän rauhallinen. Kaikki tuntuvat nauttivan sen ainutlaatuisesta tunnelmasta ja rauhasta. Ohitamme ensimmäisen allasalueen sekä suolahuoneen ja pujahdamme seuraavista lasiovista sisään huoneeseen, joka on kuin pieni keidas. Laskeudumme mineraalivesialtaaseen, jossa on vain kourallinen ihmisiä meidän lisäksi. Ajantaju katoaa aika nopeasti, en tiedä viivyimmekö altaassa puolituntia vai tunnin, joka tapauksessa rentoutuksen määrä oli täydellinen.
Vilkaistiin vielä toisiamme, viimeiset porekylvyt vielä ja sitten olisi aika sanoa heipat ja kiitokset tälle viikonlopulle.
Kiitos viikonlopusta Break Sokos Hotel Flamingolle ja kaikille teille, jotka mahdollistivat tämän kokemuksen. Ihmiselle, jolla ei ole ollut vuoteen oikeaa lomaa, tuli tämä viikonloppu juuri täydelliseen aikaan, se antoi voimaa, iloa ja onnellisuutta sekä rutkasti uusia muistoja-kiitos<3
