Flunssan viemää






Muistatteko sen fiiliksen, kun muksut ovat pieniä ja jokainen valuttaa nokastaa vuorollaan Niagaran verran eritteitä, ja olet hoivaamassa heitä enemmän himassa kuin ehdit töissä käydä. No ehkä "pikkaisen" kärjistettynä mutta ymmärtänette pointtini :)

Odotat lasten teini-ikää kuin kuuta nousevaa, et kolttosten takia vaan siksi, että toivot ja kuvittelet heidän kasvattaneen sen verran hyvän vastustuskyvyn, jottei heihin kylän jokainen kulkutauti iskisi.
Sori olen ilonpilaaja mutta tiedättekö mitä, se on harhaa!  Kyllä ne iskee edelleenkin, yhtä tehokkaasti kun olisit syönyt jälleen kerran hiekkalaatikolla samaa lapiota naapurin Eevertin kanssa.

Juuri kun aloin iloita ja ajatella, että josko tämä flunssa meidän perheessä olisi ohi, niin eiköhän Sakke taas ole maannut sängyn pohjalla tekemäässä nessupyramidin uutta ennästystä.
Tällä kertaa onneksi antibiootit päästiin aloittamaan heti, joten toivo nopeasta toipumisesta on suuri.
Jokohan se lekuri nyt pikku hiljaa suostuisi riistämään tuon jannun kita- ja nielurisat? No toivossa on hyvä elää sanoi lapamato.



Onneksi nämä teinien toipumiset on kuitenkin suht koht rivakkaampaa kuin taaperoiden, eivätkä he odota äidin päivystävän vuoteen vierellä, vaan ovat varsin onnellisia, jos jääkaappi on täynnä jotain hyvää ja Netflix pelaa, mutta risoohan se silti. Tässä alkaa kehitellä mielessä kaikkia syitä homekoulusta tai kodista lähtien, tälle flunssaputkelle, mutta todennäköisesti tää on vaan ihan perus räkätauti, joka aina tähän aikaan tuppaa jylläämään niin työyhteisössä, kuin koulut ja päiväkodit läpeensä.

Vitsi kuinka odotankaan kesää, entistä enemmän☀️

Yhteiset hetket












Vitsi että heräsinkin tänä aamuna ajoissa ja niin täynnä energiaa. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet jälleen aika kiireisiä, mutta samalla mielenkiintoisia, innostavia, arkisia, juhlavia ja täynnä hyviä kohtaamisia. Sellaisia, joista kaiken keskellä päällimmäisenä fiiliksenä on jäänyt onnellisuuden tunne.

Olen saanut ujutettua liikunnan tämän kaiken hullunmyllyn keskelle ja voin kertoa, että jaksaminen on ihan uudella tasolla.
En tiedä teistä, mutta itselleni varsinkin ryhmäliikuntatunnit ovat tuoneet kaivattua tsemppiä treenaamisen suhteen, joka eittämättä näkyy arjessa jaksamisessa.
Tällekin päivälle riittää puuhaa; ensin koulu, sitten uusi treenitunti, joka on tanssipainotteinen ja sitten vielä pari koulu- ja työtehtävää, sekä pojan treenit ja mä olen ihan fiiliksissä.


Kamerakin on alkanut eksyä viime päivinä käsiini useammin kuin koko alkuvuonna yhteensä. Auton keula on osoittanut useasti kohti merenrantareittiä ja postilaatikosta tupsahtavat meikkilähetykset saavat sydämen pomppimaan riemusta.
Tuo essencen vadelmapunainen lakka on yksi kauneimmista ikinä ja se tuoksuu päärynälle<3
Luomiväri- ja poskipunapaletista tuskin tarvitsee enempää mainita mitä kuvat kertovat, ne ovat kauniita joka tavalla. Nämä ovat jälleen kerran ajautuneet neidin kampauspöydälle, jonka ääressä me yhdessä niitä testailemme.
Mielestäni yhdessä koetut hetket ovat niitä parhaita. On rikkaus kokea ja jakaa asioita toisen kanssa. Ovat ne sitten tuntemattomien kanssa ryhmäliikunnassa, perheen kanssa arjessa, tai vaikka ystävien kanssa syömässä-kuitenkin se, että saat kokea ja jakaa jotain pientä tai suurta jonkin toisen kanssa, on ainakin itselleni ajatus onnellisuudesta.
Vaikka mielläni olisin jatkanut aihetta pidempäänkin, ei tämä aamu enää anna minulle aikaa siihen, vaan nyt on jo juostava dösäpysäkille ja kouluun.

Mutta sellaisia mietteitä tähän aamuun, voikaa hyvin <3







Kevään sisustusinspiraatiota


Yhteistyössä Tokmanni/Kotikulta







On ehkä viikon timanttisin hetki. Työvuoro päätöksessä, päivän tapahtumat pulkassa ja huomenna on vapaapäivä. On siis lupa ottaa rennosti ja nauttia oman kodin rauhasta ja hullunkurisesta perheestä.
Minulle koti on turvasatama, se paikka jossa saa olla juuri sellainen ja juuri niin kuin parhaalta tuntuu, tämän tosin allekirjoittaa varmasti koko perhe ja hyvä niin.
Minusta tuntuu, että kotimme on solahtanut sopivasti uomiinsa, sillä on oma rytminsä ja jokaisella oma lempipaikkansa. Olohuoneen iso sohva kerää säännöllisesti syleilyynsä puheripulin omaavat teinit (oikeasti siis äidin) ja urheiluhullun perheen ja majoittaa se yövieraitakin.

Koska koti on tärkeä paikka ja vietämme siellä paljon aikaa, on siitä ajan mukaan muokkautunut juuri meidän näköisemme, rento ja leppoisa paikka. Sisustusta tulee päivitettyä aika ajoin pienillä annoksilla, kuten verhoilla, koreilla, koreilla ja vielä kerran koreilla, taljoilla jne.-kyllä te tiedätte.

Kevät on kriittistä aikaa, koska kasvava valon määrä aiheuttaa Verbulle ja minulle vastustamatonta halua pistää kotia uusiksi sisustusrintamalla. Se ei tosiaan tarvitse olla mitään suurta ja maailmoja mullistavaa, vaan pientä piristystä talven jäljiltä.

Suurin piirtein viikko sitten, tuo sisustuskuume kävi aika lailla ylitsepääsemättömäksi ja lähdimmekin käymään Variston Tokmannilla, olin nähnyt kuvastossa Kotikullan ihanat rottinkikorit, jotka oli ihan pakko saada, jos ette vielä huomannut niin rakastan koreja ja niitä hivuttautuu kaikkialle kotiimme vaivihkaa, joku maltillisempi olisi ostanut ehkä korin tai kaksi, minä hankin kerralla neljä. Verbu halusi huoneeseensa uudet petivaatteet, nuo pilkulliset pussilakanat, jotka ovatkin aivan ihanat ja vaaleanpunaisen taljan riipukeinua kaunistamaan. Nyt kun olen noita pussilakanoita hetken ihastellut ja todennut, etten saa niitä varmasti lainattua neidiltä aion käydä ostamassa meidänkin sänkyymme samalaiset. Miten unikin tuntuu paremmalta kauniissa petivaatteissa?  Pilkut näköjään toimivat niin petivaatteissa kuin mekossakin<3



Olen alkanut hivuttamaan kotiimme enevissä määrin myös viherkasveja ja makuuhuoneemme ikkunassa roikkuu nyt amppeli, jossa kasvaa aloevera. Se tuntuu viihtyvän siinä, aamuauringon säteissä. Tykkään jotenkin hurjasti tuosta, se näyttää kuuluvan juuri siihen.





Minä rakastan sisustaa mutta en ole kaksinen kokki. Olen kiitollinen, että tuo mies tuntuu nauttivan ruoanlaitosta, joten luvassa on siis astetta maistuvampi dinneri ja lapset kiittää, niinkuin minäkin.  Tälläkin hetkellä mies häärää keittiössä ja kokkaa kanaa, uusi paistinpannu on kuulemma loistava, jopa niin hyvä, että minä en saa koskea siihen, etten vain pilaa sitä, yhtään en ymmärrä mistä tuo taaskin puhuu.
Ruoasta puheenollen pöytä on katettu, joten toivotan sinulle ihanat illat ja siirryn nauttimaan illallista jääkiekon pariin.

💗Pilkku pussilakanat
💗Kori iso
💗Kori pieni
💗Paistinpannu
💗Rottinkilyhty
💗Patalappu
💗Patakinnas

Valitettavasti en löytänyt taljan ja amppelin suoraa linkkiä, mutta käykää ihmeessä tsekkaamassa liikkeessä, siellä on kaikkea kaunista tarjolla<3

Alla on muuten video meidän ostosreissustamme, ostosten esittelystä ja stailauksesta, jos haluat, kurkkaa myös sen!





Kun kaikki pätkii







Naapurin koira huutaa eroahdistustaan ja minä huudan tyhjän sivun ahdistusta. Viikonloppuna, kun olisi ollut paljon asiaa niin netti pätki-nyt kun netti toimii niin minä pätkin, joten tyrkkään teille vaan tuijoteltavaksi kuvia minusta viikonlopun metsäretkeltä ja videon äänekkäistä terriereistä, tosin en nyt mene vannomaan, kuka tässä loppupeleissä se äänekkäin oli, terrierit vai minä:D

Mikä kumma siinä muuten on, että koirallekin pitää lässyttää? Ymmärtääkö ne muka paremmin`-tuskin.
Niin ja vielä viikonlopusta, se oli hyvä. Oli joogaa, pilatesta, jääkiekkoa, lapsia, lasten ystäviä, sisko ja äiti <3 Kaikki sulassa sovussa ja onnellisia. Liian vähän unta ja mahdottomasti naurua. Just sitä mitä aina välillä tarvitaan.

Sen suurempia selittelemättä, survon taasen jumppatrikooni kassinpohjalle ja suunnistan joogatunnille, olen hurahtanut <3





Tuoksuja kevääseen ja arvonnan voittaja!






Tässä sitä ollaan, aurinko paistaa ja koti on täynnä tulppaanikimppuja, niin että seuraavien päivien kuvat ovat kyllästettyjä vaaleanpunaisin kukkasin, koittakaa kestää. Ei tähän yltäkylläiseen kukkailotteluun mitään sen syvällisempää syytä ole kuin aurinko, joka saa sydämen sykkimään ja energiaa tuntuu pursuavan pitkästä aikaa, kuin pienestä kylästä. Siskoni nauroikin, että ai olet vihdoin herännyt talviunilta.

Hymynkareita huulille tuo myös Ted Bakerin Sweet Treats tuoksukokoelma, joka on lanseerattu nyt helmikuussa ja löytyy Sokoksilta ja Stockalta. Käykää ihmeessä tuoksuttamassa, nämä ovat suloisia ja tyylikkäitä, pulloja ja paketteja myöten.  Niin ja muista sipaista tuoksua ranteeseesi, eikä siihen paperilapulle, koska tuoksu muuttuu ihollasi kuitenkin.


Ella on tuoksu, itsevarmalle ja nokkelalle Ellalle, jossa on säteilevää voimaa, joka varmasti huomataan.
Ellan raikas latvatuoksu yhdistää bergamontin, sitruunan ja mustaherukan. Sydäntuoksussa pirskahtelee ruusu, jasmiini ja appelsiininkukka. Pohjatuoksun myski, vetiver, santelipuu sekä vanilja tekee tuoksusta kypsän uskaliaan.


Tyttömäisen kupliva Polly on lumoavan naisellinen ja rohkea, tuoksu, joka jättää jälkensä.
Leikkisä Polly on kuin naapurintyttö ja toivoton romantikko<3

Latvatuoksun mehukkaat hedelmät, mandariini, punaiset marjat ja persikka sekoittuvat sydäntuoksun jasmiinin, kuusaman ja pionin kukkaisiin sävyihin. Pohjatuoksun vanilja, meripihka, valkoinen myski sekä patsuli tuovat täyteläistä pehmeyttä ja syvyyttä tuoksuun.


Pirteän tyylikäs ja hienostunut Mia on vastustamaton yhdistelmä lämpöä, vetovoimaa ja viehkeyttä.
Mia yhdistää latvatuoksun kirpeän sitruunan, vadelman ja mustaviinimarjan, sydäntuoksun romanttisiin kukkiin, ruusuun, kieloon ja freesiaan. Pohjatuoksussa viettelee patsuli ja lämmin meripihka.

Tuoksuja on saatavissa 30ml/33,90€ sekä 50ml/48,90€
Nämä ovat pr näytteitä, jotka olen saanut blogiin. kiitos näistä <3


Viimeiseksi se kuva, mitä nämä minun kuvaukset oikeasti on. Appelsiinit ja tuoksut siinä sulassa sovussa.
Kuvissa on muuten mun yksi lempimekko, joka on ostettu H&M:n alesta viidellä eurolla.
Se on mun "silkkimekko", vaikkei sitä oikeasti olekaan, mutta tuntuu taivaallisen hyvältä päällä ja laskeutuu kauniisti. Odotan niitä lämpöisiä kevät ja kesäpäiviä, kun voin käyttää sitä sellaisenaan, ilman neuletta, vaikka toimii niinkin ihan täydellisesti- neuleen kanssa nimittäin.
Laukku, josta näkyy vain hieman, on puolestaan Mangosta. Olin katsellut sitä pitkään ja kun sekin päätyi aleen, nappasin sen itselleni, tykkään siitä jotenkin ihan mahdottoman paljon<3



Niin ja vielä se arvonnan voittaja...piti paljastaa se jo monta päivää aiemmin, anteeksi että olette joutuneet odottamaan, mutta siis arvonnan voittaja, se on Merikapteenin vaimo, onneksi olkoon <3
Ollaan yhteyksissä niin saan postitettua sulle paketin!

Ja nyt kaikille, aurinkoista sunnuntaita!

Hyvät ja huonot uutiset













Jep jep, siis oikeasti aloitetaanko suoraan huonoista uutisista? Dodii, meillä on menossa vuorostaan vesivahinko, hitto vie!
Olohuoneen kattorakenteista on valunut vedet sisään tämän talven lumien ansiosta, yllätys yllätys. Just kun ehdin hehkuttamaan, että tykkään nykyään talvesta, saako vaihtaa mielipidettä? Inhoan sitä juuri nyt.

Tässä kun tuijotan seinää, josta vesivanat ovat pyyhkineet maalitkin irti ja katto näyttää siltä, kun joku olisi kaatanut pottansa väärään paikkaan, aion kaikesta huolimatta nähdä jotain positiivistakin, nimittäin sen, että syy on taloyhtiön, joten korjauksen kustantaa siis joku muu kuin me.

Olen aina, kaikella rakkaudella, nimittänyt esikoistani käveleväksi katastrofiksi, jolle sattuu ja tapahtuu, mutta tämäkin ominaisuus on, lienen periytyvää, koska niin sattuu täälläkin ja ihan tarpeeksi.

Luulen, että kohta sattuu talonmiestäkin, joka on päättänyt kolata tämän talven lumet kertaheitolla talon katolta ja äänistä päätellen, se ukko tulee kohta vesien kanssa meidän kattomme läpi.
Pitäisiköhän tässä laittaa kahvit tippumaan vai soittaa lanssi valmiiksi?

Sitten hyvän mielen fiilikset. Antibiootit alkoivat puremaan Saken angiinaan tehokkaasti ja hän on saanut äänensä takaisina ja alkaa olemana oma vekkuli itsensä.  Kaiken lisäksi Postissa minua odotti ihana Ystävänpäivän yllätyspaketti, joka lämmitti mieltä suunnattomasti-kiitos tuhannesti <3
Palaan näihin tuotteisiin vielä, kun olen ehtinyt niitä testata.

Vaikka olo ei ole kauhean zen, niin siitä huolimatta leppoisaa keskiviikkoa, minä suuntaan illaksi töihin ja yritän olla aiheuttamatta katastrofeja <3


Migreeniarkea ja arvonta!












Jes, täälläpä viikko hurahti aika lailla migreenin merkeissä. Oikeasti siis koko viikko, olenko mä joku luonnon oikku vai kärsiikö muutkin päänsärystä pidempää kuin päivän tai kaksi?
Viikkoa päänsäryssä en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään, on se sen verran uuvuttava juttu, yksikin päivä tuntuu olevan liikaa.
Hei jos sinulla on joku loistava vinkki, jolla tästä pääsee eroon, saa jakaa!


No nyt kun minä olen tolpillani, iski Sakelle joku hiivatin flunssa. Keskiviikkona kaikki oli vielä ok ja jäbä liiti luistimilla elämänsä innolla, mutta kun torstaiaamu koitti, oli kainalossa kuumemittari, oksuämpäri ja Burana paketti. Tänä aamuna kurkku oli yhtä punainen kuin tomaatti ja vedenkin juominen tuntui ylivoimaiselta haasteelta, joten viikonlopun pelireissut vaihtuivat terveysasema keikkaan junnun osalta ja minulla peruuntui koko viikon kaikki työt blogitapahtumia myöten, mutta hei tällaista tämä elämä välillä on. Toivotaan vain, että tällä kertaa tuo poikanen saisi antibiootit ilman taistelua ja pääsisi toipumaan niin kuin hetkessä, eikä tarttisi tahkoa kolmea viikkoa flunssassa niin kuin edellisellä kerralla.

Mutta se meidän tän kertaisista sairaskertomuksista, siirrytään vauhdikkaimpien asioiden pariin, eli Tiian ja minun tubekanava sai nyt kunnon nimen Vauhtimimmit! Mun mielestä toi sopii meille kuin nenä päähän, koska meille sattuu ja tapahtuu, niin yhdessä kuin erikseen.
Itse olen innoissani näistä videoiden tekemisestä, ja odotan paljon sitä, kuinka me tullaan kehittymään ajan kanssa, koska itselläni on tuo kameran edessä esiintyminen aina ollut hieman hankalaa, eikä se missään tapauksessa ole helppoa vieläkään, mutta jos ei ikinä haasta itseään ja hyppää oman mukavuusalueen ulkopuolelle niin ei voi kehittyäkään.
Aiheita on plakkarissa jo vaikka ja kuinka paljon, joten jos haluatte pysyä meidän metkuissamme mukana, niin pistäkää kanava tilaukseen, linkki löytyy blogin oikealla olevasta palkista tai postauksen alla olevasta videosta, jossa on meidän tammikuun kosmesuosikit.

Laitan nyt pienen arvonnan vain tubekanavan tilanneiden/ tilaajien kesken.
Eli jos olet jo tilannut tai tilaat kanavan, kommentoi tähän ja olet mukana huulituotteiden arvonnassa, joka päättyy ystävänpäivänä  klo:12.00<3













Mitä tapahtui?











Hei pitkästä aikaa, mitä kuuluu?
Olette olleet mielessä kovasti ja olen lukenut teidän ihanat kommenttinne noihin aikaisempiin postauksiini-ihan jokaisen, mutta olen pahoillani vastaamattomuudestani. Kyse ei ole siitä etteikö olisi ollut aikaa, vaan siitä, etten yksinkertaisesti ole saanut läppäriä avattua. Ja ei, läppäri ei ole rikki, vaan minä olin hieman loppu.
Ajatukset ovat toki pyörineet ajoittain myös somessa ja olen Tiian kanssa saanut muutaman videonkin tehtyä samalla kun olemme nähneet, mutta paukut eivät ole oikein riittänyt muuhun.
Työ, koulu ja kaikki muu tekeminen verotti vaan omia voimavaroja hieman enemmän kuin ajattelin ja pieni tauko teki hyvää, oli aikaa ajatella, miten jatkan.

Ensimmäiset päivät, kun en jaksanut avata konetta tuntui pahalta. Tunsin jopa syyllisyyttä, etten saanut tuotettua mitään, en jaksanut käydä lukemassakaan kenenkään blogeja ja varsinkin siitä, kuinka en pystynyt vastaamaan teidän kommentteihinne.
Koska onhan se epäkohteliasta ja joku voisia ajatella, että itsekkyyttä, jos en vastaa välittömästi tai saatika moneen päivään, mutta uskokaa tai älkää olette jokainen minulle tärkeitä, välitän oikeasti ja olen kiitollinen ihan jokaisesta ajatuksesta ja kommentista, jonka teiltä saan joko omaan blogiini tai lukemalla teidän blogejanne tai mikä muun tahansa kanavan kautta<3

Muutamat päivät venyivät melkein kolmen viikon taukoon. Instassa kävin muutaman kuvan heittämässä, mutta siinä se oikeastaan olikin. Sieltäkin toki lähti muutama pitkäaikainen seuraaja kävelemään, eikä heitä siitä voi moittia, jokainen seuraa sitä ketä haluaa. Mitä sitten tuon reilun parin viikon tauon aikana sitten tapahtui ja muuttuiko mikään?  Tästä saisi kilometrin pituisen tarinan, joten kerron sen teille ihan lyhyesti tällä kertaa;)

Kävin töissä ja koulussa ihan niin kuin ennenkin, mutta kotona läppäri oli lähinnä Verbun huoneessa, enkä sitä kaivannutkaan. Oli päiviä, etten avannut edes telkkaria, kuuntelin musiikkia ja keräsin ympärilleni perheeni ja/tai ystäviä ja tiedättekö, se oli just se mitä tarvitsin ja mikä teki minut taas niin hemmetin onnelliseksi<3
Hetket, kun olen istunut perheen kanssa pulisemassa kaikkea päätöntä ja nauranut vedet silmissä ja suurin piirtein pissat housussa ja ne, kun olen treffannut ystäviäni enemmän kuin aikoihin, ilman kameraa ja somettamista, on olleet varsin voimaannuttavia. Olen löytänyt uudestaan rakkaan ystäväni, vuosien takaan ja uuden harrastuksen ja imenyt sitä energiaa, jota näistä kaikista yhdessä ja erikseen saa ja todennut, että tästä on hyvä jatkaa.

Suunta mihin nyt pyrin tulee toivottavasti näkymään myös täällä.
Haluan antaa teille enemmän itsestäni, kertoa ja näyttää millainen minä noin niin kuin oikeasti olen, eikä vain blogin täydeltä nättejä kuvia-tosin niihin pyrin edelleenki ;D  haluan antaa enemmän aikaa myös läheisilleni ja olenkin päättänyt, että ne ihmiset elämässäni, jotka eivät osaa arvostaa toista, saavat jäädä taka-alalle, koska niihin kulutettu aika on hukaan heitettyä aikaa. Joskus on ihan ok olla itsekäs ja tässä tapauksessa se on terveellistäkin.

Omat ajatukseni ovat selkeytyneet monen asian suhteen, niin bloggaamisen, tubettamisen, itsensä likoon laittamisen, oman kriittisyyyden ja varsinkin jaksamisen kanssa, se että minä todella voin sanoa ei- työtehtävillekin. Perhe tulee toki aina ykkösenä, se on selvä ja tämän kaiken saaminen mahdollisimman hyvään balanssiin on sitten työnalla ja uskon, että kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Postauksen asukuvat on ottanut ihana Maarit ja minä editoin:)

Näillä ajatuksilla tänään, Suloista sunnuntaita murut<3