Milloin lopetettiin vanhuksista välittäminen?




                                                              Kuva et -lehti


Tällä kertaa blogissa puhutaankin vaikeasta aiheesta, aiheesta jota olen saanut seurata vierestä ystäväni kamppaillessa vuosia asian kanssa.

Olen katsonut rakkaan ystäväni taistelua oman äitinsä puolesta, joka on 86-vuotias Alzheimer potilas. Jotenkin sitä kuvittelisi, että ikäihmisellä olisi oikeus turvalliseen vanhuuteen. Sitä minä ainankin itse toivoisin. Oikeus hoitopaikkaan, kun oma jaksaminen tulee siihen pisteeseen, ettei enää omassa kodissaan pärjää eikä se tunnu enää tutulta ja turvalliselta, kun siellä ei enää oikein uskalla olla. Mutta valitettavsti asia ei ole näin. 

Tämä herttainen vanhus on muistisairas vanhus. Muistisairas, joka ei aina tunnista omaa kotiaan tai omaisiaan.
Vanhus joka on kaatunut kotonaan monta kertaa-liian monta.
Hänet on viety sairaalaan useasti ja ihan yhtä monta kertaa kotiutettu takaisin omaan kotiinsa.
Joskus hänet on pidetty osastolla pari päivää, joskus viikkoja, mutta yhtä kaikki aina palautettu kotiinsa, vaikka rouva on jo itse pyytänyt ja toivonut pääsevänsä hoitokotiin. Hänet on tikattu, ja hän on onnistunut sytyttämään vahingossa jopa oman sänkynsä tuleen. Siitäkään huolimatta hän ei saa hoitopaikkaa. Tohtorit ovat todenneet, että vanhuksen on parempi olla kotona. Parempi kenelle?
Jokainen haluaa varmasti olla omassa kotonaan niin kauan kuin se on mahdollista, siitä ei ole epäilystäkään,  mutta siinä vaiheessa kun se ei enää suju, kun vanhus itse jo toivoo pääsevänsä laitospaikalle, niin silloin olisi enemmän kuin toivottavaa, että häntä kuunneltaisiin-oikeasti.

Lääkärin toteamukset; syytä hallitusta tai ei me näistä päätetä vaan kotihoito, ei oikeastaan auta pientä ihmistä. Ei nyt tullut selville, että kummanko, mummon vai ystäväni tässä olisi noustava barrikadeille ja vaadittava hallitusta vastuulle. Kotihoito ja lääkärit, kun eivät tunnu vastuuta ottavan. Kotihoito käy nykyään 3 kertaa päivässä, katsoo vaipan jättää kakkakikkareet kylppärin lattialle. Antaa lääkkeet ja joskus unohtaa dosetin pöydälle, että mummeli voi siinä rauhassa ottaa pillerit uusiksi, katsoo että aloittaa ruokailun, mutta ei sitä, että syökö annoksen loppuun. Ja eihän rouva aina syö, koska ruoka löytyy joskus siivouskomerosta, kun rouva erehtyi jääkaapin paikasta. 
On se tosin kiva, että ovat kuitenkin huumorintajuista porukkaa, koska kerran kun toivat rouvaa kotiin sairaalareissun jäljiltä, sattuivat kysäisemään kuitenkin mummolta rapussa, että tiedätkö missä olet? 
Mummo katseli ympärilleen ja totesi "En". 
"Saatko oven itse auki"? 
Siihen ystäväni totesi huolissaan, että toivottavasti ei, jottei pääse pakkasella harhailemaan pihalle! Siinä täytyi olla jotain todella hauskaa, koska remahtivat railakkaaseen nauruun. Ihan ei ymmärretty, että mitä siinä oli niin pirun vitsikästä? Mummo jääpuikkona pihalla? 

Ja koska joku kuitenkin kysyy, että miksi ei tytär sitten hoida mummoa, niin voin kertoa, että hoitaa kyllä. Käy kaupassa, siivoaa, hoitaa pankkiasiat, vielä lääkärireissut ja on valmiina aina kun hälytys tulee.
Hän hoitaa myös oman poikansa ja perheensä, vammautuneen veljensäkin. Kuka antaisi hänelle joskus vapaata tästä kaikesta?

Kuinka paljon yhden ihmisen täytyy jaksaa, ja miksi vanhus ei saa hoitopaikkaa, kun siihen on selkeä tarve ja hän sitä itse toivoo?

Vanhuspalvelulaki sanoo näin;
Lain tarkoituksena on:
1) tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista;
2) parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa;
3) parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ohjausta muiden tarjolla olevien palvelujen käyttöön yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti ja riittävän ajoissa silloin, kun hänen heikentynyt toimintakykynsä sitä edellyttää; sekä
4) vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista.

Miksi näin ei tapahdu? Odotellaanko tässä luonnollista poistumista kenties? Pistää niin vihaksi.
Miten on arvon lääkärit ja kotihoito, eväisitkö omalta äidiltäsi tai isältäsi hoitopaikan?
Eikö jokaisen vanhuksen pitäsi saada elää ja tuntea olevansa turvassa?




26 kommenttia

  1. Kerrassaan ikävä tilanne, tällaista on niin vaikea uskoa todeksi. Ja elämme vuotta 2018 sivistyneessä Suomen valtiossa. Eikä tämä henkilö todellakaan ole ainoa. Haloo, herätkää päättäjät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne on todellakin vähintäänkin ikävä ja täysin todellista. En edes uskalla ajatella kuinka moni vanhus kärsii samsta tilanteesta, ihan sydän särkyy ajatuksesta :(

      Olen samaa mieltä, herätkää päättäjät!

      Poista
  2. Herättelevä kirjoitus ja ikävä tilanne. Oma äitini oli myös Alzheimer potilas..pääsi sellaiseen intervallihoitoon eli 2 viikkoa kotona ja 2 viikkoa hoitokodissa..siellä huomattiin että ei tuu pärjäämään yksin kotona ja sai paikan.
    No tästä on jo liki 10 v aikaa. Terkkuja ystävällesi lämpimin tsemppiajatuksin💕💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen intervallihoitokin olisi hyvä aloitus. Hyvä että siellä oli asiantuntevaa väkea ja äitisi sai pitkäikaispaikan <3

      Poista
  3. Hirveä tilanne!
    Olen kyllä sen oppinut, että ympärivuorokautista hoitoa on valitettavasti vaikea saada ennenkuin potilaalle sattuu jotain. Mutta se, että monta kertaa kotiutetaan sairaalasta on hyvin hälyyttävää. Puolisot ajetaan usein aivan loppuun sairaan omaishoitajina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin vaikeaa ei pitäisi Suomessa olla vanhusten hoitoon pääsy. Kyseiselle rouvalekin on sattunut lukuisia tapaturmia, mitä vielä pitäisi sattua?
      Perhe kyllä ajetaan täysin loppuun näissä tilanteissa, valitettavasti.

      Poista
  4. Olen myös kuullut, että kotihoito olisi vaatinut, että yksi ystäväni mummi olisi päässyt hoitokotiin, mutta se evättiin jossain ylemmällä taholla. Ihan käsittämätöntä toimintaa tämä kaikki. Kyllähän sitä rahalla pääsee sitten sellaisiin hienompiin asuntoloihin (tiedän tämän varmasti), mutta se summa, mitä veloitettiin kuukaudessa, oli aivan käsittämätön.
    Samaa kysyn minäkin, milloin ihminen menetti oikeutensa olla turvassa ja osan ihmisarvoaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi harmillinen tuo ystäväsikin mummin tilanne, näitä tuntuu olevan aika lailla.
      Kaikilla tosiaan ei ole varaa niihin kalliisiin hoitopaikkoihin, joten kyllä pienituloistenkin pitäisi ihan yhtä lailla olla oikeutettuja hyvään hoitoon ja turvallisuuden tunteeseen<3

      Poista
  5. Todella todella tärkeä ja hyvä kirjoitus. Tätä tämä meidän mahtava Suomi on, on lottovoitto syntyä Suomeen mutta kyllä täällä silti omat unohdetaan. Itse kun olen terveydenhuoltoalalla töissä näen paljon niitä vanhuksia jotka ovat laitoksissa 24/7 mutta kukaan ei ehdi heitä asiallisesti hoitaa. Tulevat tutkimuksiin kakat housuissa, ja niistä huomaa että ne kakat on olleet siellä housuissa jo pitkään. Voi itku miten monesti olen suuttunut vanhuksen puolesta, tuo on heitteillejättöä. Mutta toisaalta ymmärrän taas meidän hoitajienkin puolta. Hoitajia on ihan liian vähän ja töitä ihan liikaa. Voi, tästä asiasta voisi keskustella vaikka hamaan tulevaisuuteen saakka. Toivon sydämestäni, että jokainen vanhus tai kuka tahansa hoitoa tarvitseva pääsisi turvalliseen paikkaan asumaan. Kerro ystävällesi hurjasti terveisiä ja erittäin paljon jaksamista. Nyrkkiä pöytään, vaikka en tiedä onko siitä yhtään mitään apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni, kerron terveiset <3
      On surullista ajatella nykypäivän vanhustenhoidon tilaa. Hoitajia on liian vähän ja ylityöllistettyjä, kun kaikkialla mennään minimillä. Varmasti on tuskastuttavaa katsoa, kakat housussa tutkimuksiin tulevia vanhuksia, voi ei.
      Varmasti on hoitopaikoissakin isoja eroja.

      On surullista ajatella, että vanhukset ovat kaikkensa antaneet ja verovaroja yhteiskuntaa kantaneet, ja sitten heidät unohdetaan.

      Poista
  6. Hirveä tilanne! On oikeasti niin sairasta, että vanhukset halutaan viimeiseen asti tuupata kotiin. Varmasti sellaisella jolla ei ole muistisairautta ja on vielä oma tahto olla kotona, että pärjää, se koti onkin paras paikka. Mutta jos ihminen käy vaaralliseksi itselleen omassa kodissa, on ihan sairasta, ettei turvallista hoitopaikkaa löydy vaan tuupataan vanhus kotiin pelkäämään. Mietin, että millä omalla tunnolla lääkäritkin kirjoittavat noita kotouttamispapereita. Taustalla varmasti raha... :(

    Itselläni on kokemusta muistisairaasta vanhuksesta kotona 90-luvull. Silloin vaikka oli lama, oli hoito toisenlaista. Muistan kun vaarini alkoi dementian vuoksi olemaan huonossa kunnossa, eikä mummo pystynyt hänen peräänsä katsomaan 24/7, niin vaari sai ensin sellaisen diilin, että pidettiin kaksi viikkoa vanhainkodissa ja kaksi viikkoa kotona. Mutta sitten alkoi karkailemaan noiden kahden viikon kotonaolojaksojen aikana, jos silmä vähänkään vältti ja muutamaan kertaan yöselässä oli poliisietsinnät käynnissä... Mummo kovana vaati, että vaari on saatava oman turvallisuuden vuoksi jatkuvaan hoitoon, missä henkilökunta voi katsoa hänen peräänsä. Omalla vaarilla ongelma oli se, että muisti meni, mutta fyysinen kunto oli pitkään todella hyvä, joten käveli pienessäkin ajassa helposti kilometrejä, jonka vuoksi häntä oli vaikea löytää, kun karkasi. Muistaakseni vuoden päästä mummo sai vihdoin vaarin pysyvästi vanhainkotiin, jossa hän sitten elelikin vielä reilut kuutisen vuotta. Tosin sieltäkin muutaman kerran pääsi livahtamaan jopa lukituista ovista karkuun, otti vielä kaverinkin mukaan. En tiedä onko nykypäivänä enää mitään mahdollisuutta saada puolisoa hoitoon, jos toinen on elossa ja älli pelaa. Epäilen. Ilmankos nöiden vanhempien pariskuntien toinen osapuoli tekee järkyttävän ratkaisun, koska ei koe saavansa yhteiskunnalta tukea ja tappaa puolisonsa ja joissakin tapauksessa myös itsensä.

    Rahallahan voi ostaa hoitopaikan, mutta siihen ei suurimmalla osalla meistä ole mahdollisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna kommentistasi ja kun kerroit omia kokemuksiasi.
      Siis sinulla on ollut todella vikkeläjalkainen vaari! Tuo siinä onkin pelottavaa, kun muisti pätkii, mutta kunto on vielä hyvä, silloin näitä karkaamisia helpommin sattuu ja eihän mummo voikaan millään pystyä estämään sitä.
      Se on myös todella raskasta ja stressaavaa puolisolle.
      Mukava kuulla, että vaarisi lopulta pääsi vanhainkotiin. Varmasti nykyään on aika mahdoton tilannne saada se puoliso hoivakotiin, jos puoliso on edes suht kunnossa, kotihoito kun on selvästi halvempaa kuin laitoshoito, eli kaiken takana on todellakin raha.


      Kyllä itseänikin ihmetyttää, etä millä omalla tunnolla lääkärit oikein kotiuttaa muistisairaita potilaita.

      Poista
  7. Todella hyvä kirjoitus ja niin pistää vihaksi. Kiitos Souliina!

    VastaaPoista
  8. Tämä on niin vaikea aihe ja tiedän minkälaisen taistelun tien oma mies ja miehen veli joutuivat käymään omien vanhempiensa kanssa. Loppupeleissä kaiketi palvelutalo löytyi heille sitten kait suht jouhevasti, mutta tässäkin tapauksessa aviopari on eri kerroksissa. Toisaalta asia on hyvä, koska toisella on dementia ja toisella alzheimer ja toinen osaa vielä nauttia pienistä asioista toinen ei. Mutta se kaikki epätoivo, kun byrokratian rattaat pyörii ja myös appivanhempien merkittävät tuloerot aiheuttivat ihan järkyttävää päänvaivaa.

    Onhan se myös aika huimaa, että pian 98-vuotias mumminin elää pienellä eläkkeellä ja asuu yksin, koska pärjää toki, kun on niin skarppi, mutta mitä yhteiskunnalle maksaisi, että hän asuisi palvelutalossa, joten toivoisin enemmmän yhteiskunnalta hänellekin apuja, kun ikä on mitä on.

    Hieno kirjoitus Souliina ja toivon, että ystäväsi asiasi järjestyisivät, jottei hän vaan väsyisi itse kovin tästä kaikesta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin kun kerroit appivanhempiesi tilanteesta taannoin <3
      Minusta olisi ihanaa jos he saisivat asua kuitenkin viimeiset ajat yhdessä, eikä eri kerroksissa, mutta näihin ei aina valitettavasti voi vaikuttaa.

      Sinun mummisi on oikea supermummi, ihana <3 Tuohan olisi ihanteellinen tilanne, että pää ja kroppa pelaa ja saisi asua mahdollisimman pitkään omassa kotona.
      Kaikea hyvää mummillesi ja appivanhemmille.

      Poista
  9. Hyvä postaus ja tärkeä aihe nostaa esille. Itse olen ollut neljä isovanhempaani hoitamassa heidän viimeisinä vuosinaan. Tuntui pahalta kun he eivät saaneet hoitoa, vaikka ovat olleet tätä maata rakentamassa. Rahalla olisi saanut,mutta ei kaikilla ole siihen mahdollisuutta. Voimia ystävällesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä tarinoita on ihan liian paljon, ettei sitä apua saanutkaan :(
      Miten voidaan hylätä omat, en käsitä?

      Kiitos kerron terkut ystävälleni <3

      Poista
  10. Hieno kirjoitus, monelle niin raskaasta ja huolta aiheuttavasta asiasta ❤ Viime vuosien suuntaus on saanut kyllä monta kertaa surun puseroon..ajetaan vuodeosastoja/ hoitopaikkoja alas, vaikka niiden tarve kasvaa koko ajan. Joillakin vanhuksilla vielä kun ei ole ketään, ei yhtään ketään joka pitäisi puolia ja olisi valmiina vaatimaan sitä hoitoa silloin kun se on tarpeen:( Omaishoitajat/läheiset ovat kyllä usein kovilla ja se jatkuva huolen määrä on varmasti stressaavaa:( Toivoisi jokaisen vanhuksen saavan viettää turvallista ja arvokasta vanhuutta❤ Voimia läheisille❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde, olen samaa mieltä kanssasi tuosta viime vuosien ikävästä suuntauksesta.
      Huoli on suuri näitä yksinäisiä vanhuksia kohtaan, millä he puolensa pitää?

      Toivotaan, että vielä joku päivä lopetettaisiin omaan napaan tuijottaminen ja vanhukset saisivat arvokkaan vanhuuden <3

      Poista
  11. Hieno kirjoitus. Ei ole herkkua vanheta, kun ei tiedä, mitä se tuo tullessaan. Tuntuu, että lapsista ja vanhuksista on helppo säästää, kun eivät pysty pitämään puoliaan itse. Surullista.

    VastaaPoista
  12. Tämä on kyllä niin käsittämättömän tylyä nykysin, että ihan kylmää! Vanhukset ovat kyllä ansainneet jotakin parempaa, kuin tuon tyylistä kohtelua. Surullista. Pitäsi varmasti olla niin rikas, että saisi rahalla hoitokotipaikan. Oma isä on pohjoisessa vanhainkodissa ja hänellä on kyllä huippuhyvä hoito, vaikka aina laitoshoitoakin mollataan.
    Eli taitaa olla näitä etelän suurten kaupunkien ongelmia tämä kyseinen, kun hoitopaikkaa ei irtoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tylyä todellakin ja surullista.
      Ihana kuulla, että isääsi on onnistanut ja hän on saanut hyvän hoitopaikan. Sitä on aina itselläänkin silloiin turvallisempi olo.
      En osaa sanoa onko pelkästään suurten kaunpunkien ongelma, mutta ainankin tämä tapaus on Espoosta.

      Poista
  13. Täyttä asiaa joka sana! Olenkin monesti sanonut, että eläimilläkin on asiat paremmin kuin maamme vanhuksilla. En ymmärrä kuka kukkahattu on senkin saanut läpi, että vanhukset haluaa olla kotona!!!! No oman kokemukseni mukaan reilusti yli puolet työni puolesta tapaamistani vanhuksista toivoisi hoitokotiapaikkaa; olisi seuraa ja turvaa. Kunnallisia paikkoja ajetaan alas ja yksityiset nylkee kaiken irtoavan rahan. Ystäväni kertoi, että vanhan äidin kuukausilaskussa oli jopa housujen nosto vessareissulla hinnoiteltu erikseen!
    On se kumma, että nämä vanhukset ovat antaneet kaikkensa, että maamme nousee sodan tuhkista ja edelleen niistä revitään kaikki hyöty irti!!! Entä kun rahat ja omaisuus loppuu, niin löytyykö vanhus sitten kadulta?
    argh..taas nousee verenpaineet, kun pistää tämä homma niin vihaksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu komentistasi, olen niin samaa mieltä, ei mitään lisättävää!
      Siis aivan uskomatonta, kuinka voidaan laskuttaa jopa housujen nostosta, koska kyllähän vessareissun jälkeen ne pöksyt on syytä ylös nostaa!?

      Koko ajan kuulee vaan entistä uskomattomampia tarinoita, huh.

      Poista