Oi kun olisi taas niin ihana kirjoittaa tänne blogiin jotain positiivista ja hauskaa, mutta nyt on mielessä lähinnä viikon valitusvirsi.
Valokuvatkin on edellisitä postauksista kierrätettyjä, mutta haittaaks se.
Jokaisella meillä on niitä hyviä ja huonoja päiviä. Toisilla ne kestää viikonkin, niin kuin allekirjoittaneella.
No mikä mua nyt sitten hiertää?
Viime viikolla minulla alkoi vatsa kipuilla, mutta ajattelin sen johtuvan jostain mitä olen syönyt, joten en aluksi kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Loppuviikkoa kohden kipu alkoi voimistua ja tuntui kun joku olisi puukolla iskenyt munasarjan irti. Perjantai-iltana makasin sängyssä kippurassa ja naama valkoisena, kuumeen noustessa korkeuksiin. Mieheni totesi, että lähtee viemään minua sairaalaan samantein-kieltäydyin. Olin liian väsynyt liikkumaan, eikä perjantaiyö päivystyksessä, iloisten humalaisten kanssa oikein houkuttanut.
Otin särkylääkettä ja vaivuin vällyjen väliin, jonkinlaiseen horrokseen. Tänä yönä kukaan ei herännyt sateen rummuttaessa ikkunalautoihin, kyllä se oli minun karjahteluni aina siinä kohdin, kun satuin liikahtamaan unissani.
Lauantaina oli selvää, että lääkäriin on lähdettävä. Pojilla oli pelipäivä enkä halunnut, että he joutuvat muuttamaan suunnitelmia, joten siskoni lähti seurakseni istumaan Jorviin. Siis osaan kyllä istua siellä ihan omin nokkinenkin, mutta onhan se mukava, kun on juttuseuraa, varsinkin kun tietää, että nuo tutkimukset kestää aina niin turkasen kauan.
Ilmoittautumistiskillä näytin ehkä aavistuksen kipeältä, koska sairaanhoitaja mainitsi, jotain irvistyksestäni-luulin kylläkin hymyileväni.
Sen että sain peffan penkkiin, tuli entinen kollegani vastaan ja jäi juttelemaan kanssamme toviksi, on se jännä, miten kymmenessä minuutissa tietää kaikki entisen työpaikan kuulumiset kymmeneltä vuodelta ;)
Katselin, että odotusaula näytti lähinnä torilta kiireisempänä aikana, ja ajattelin, että hyvä jos kahden tunnin päästä pääsen sairaanhoitajan pakeille, mutta samantein minun nimeni jo huudettiinkin. Pääsin ensimmäisenä lääkärin vastaanotolle. Aika nopeasti tohtori totesi, että vastasta on otettava tt-kuvat varjoaineella.
Hoitaja tarjosi minulle petipaikkaa, mutta sanoin, että antakaa se sellaiselle, joka tarvitsee sitä enemmän. Tiedän kokemuksesta, että ne täyttyvät viikonloppuisin alta aikayksikön. Minä pystyin kuitenkin istumaan jo.
Muutaman tunnin päästä pääsin varjoainekuvaukseen ja ihan hieman nauratti ajatus kysyä hoitsulta, että et viitsisi millään napata kuvaa, kun olen tässä pömpelissä, voisin laittaa blogiin, hahaa no en oikeasti.
Terveyskeskuspuolella tätä on oikeasti nähty jo niin paljon, että röntgenin oveen on tullut lappu jossa, kielletään kännykät ja kamerat. Siis oikeasti ihmiset kuvaavat itseään näissä toimenpiteissä, tai yrittävät.
Sillä välin, kun odottelimme uudestaan lääkärille pääsyä ja kaikkia muita tutkimuksia, niin siskoni ehti neuloa Lucalle, kolmannelle lapsenlapselleni ihanan pipon sekä kaulahuivin. Miten niin siellä meni aikaa?
Menihän siellä, mutta sen lisäksi Ellu on vaan mahdottoman nopea neuloja.
No muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsin jälleen tohtorin pakeille, joka kertoi löydöksistä, soitti parille asiantuntialle kysyäkseen neuvoa ja laittoi lähetteen jatkotutkimuksiin.
Antibioottikuurin, kipulääkkeiden ja sairasloman kera kotiin lepäämään.
Täytyy sanoa, että vaikka sairaalassa meni kuusi tuntia, oli hoito hyvää, ei valittamista-tällä kertaa.
Ainut mikä ärsyttää, on väsymys ja pahoinvointi, mutta hei elämään kuuluu ylä - ja alamäet ja tämä on vaan hetkellistä kipuilua ja kiukuttelua.
Jotenkin tässä viikon varrella on mieleeni muistunut, kun yksi lääkäri kerran töissä totesi, että kun 40+ tulee mittariin niin, jos heräät joku päivä niin, ettei minnekään koske...olet kuollut.
Voin sanoa, että olen hiton elossa.
Ja vielä pisteeksi i:n päälle, aamulla taloyhtiön Facebook ryhmässä naapuri katsoi aiheelliseksi valittaa, kun jonkun lapsen pölkupyörä ei ollut telineessä vaan ihan kauniisti seinää vasten nojaamassa, toki rappuun menevän katoksen alla, mutta ohi pääsi ihan normaalsiti, eikä taatusti haitannut kenenkään eloa.
Oli oikein valokuvan napannut tämän vääryyden kohdattuaan.
Kuinkahan hän nyt selviää tästä koettelemuksesta.....
Voi sua ihana ystäväin ja sun valitus on aina niin pientä, olet maailman reippain. Nämä kuvat on ihanat ja voi mitkä syyssävyiset pipot. En ymmärrä kuitenkaan turhanpäiväistä valitusta, kuten tuo taloyhtiön, joidenkin elämäntehtävä on päästä sanomaan asioista, vaikka ei se olisi ihan niin maailmanlopun asia koko homma. Suomessa riittää näitä "vahtipoliiseja" kyllä pilvin pimein.
VastaaPoistaIhanaa päivää ja voi hyvin <3
Voi kiitos sinä ihanuus <3 Tuo pipo ja huivi on kyllä niin kauniit, ihana kun Ellu jaksaa neuloa vielä Inkankin lapsille, omiensa ja meidän lisäksi :)
PoistaEi oikein jaksa mennä minunkaan jakeluun tälläiset valittajat. Yleensä nämä samat tyypit avaa sanaisen arkkunsa jokaisesta vääryydestä minkä kohtaa. Ei siinä mitään jos asia olisi oikeasti asia mistä voi sanoa, mutta kun yleensä ei ole.
Noh, toivottavasti hänelle tuli hyvä mieli.
Ihanaa päivää myös sinulle ja toivottavasti sinäkin olet jo toipumaan päin <3
Voi ei mitä kaikkea elämä välillä heittää tiellemme. Onneksi sait hyvää hoitoa ja lääkkeet. Lähetän täältä roppakaupalla paranemisia, positiivista energiaa ja valoa!!
VastaaPoistaJa voi kiesus tuo naapuri. Arrgh, mitä tyyppejä.
Voi kiitos Taru kaikki valot ja energiat otetaan innolla vastaan <3
PoistaJep, naapurit.
Mukavaa päivää sinulle <3
Juu, tuo pyörästä valittaminen - mur. Mutta onneksi menit lääkäriin, toivottavasti olosi on parempi <3
VastaaPoistaOlo on jo parempi ja toivotaan että pysyykin.
Poistanoh, naapurilla ei taida olla sen suurempia murheita, kun jaksaa tälläisiin kiinnittää huomiota ;)
Ei haittaa yhtään vaikka olisi vanhempiakin kuvia, noin kauniita katsotaan kyllä mielellään aina vaan uudelleenkin! Onneksi pääsit lääkäriin ja sait lääkettä, toivottavasti olet jo parempi, eikä ikunakoskaan tuollaisista kivuista sinun tarvitsisi kärsiä! Kyllä noita mielensäpahoittajia aina vain riittää ja varmaan vielä pahoittavat siitäkin mielensä kun se mieli on pahoittunut:)) Mutta ihanaa syyspäivää ja paranemisia sinne♥
VastaaPoistaVoi kiitos sinulle ihana Päde :)
PoistaOloni on jo parempi, kiitos paljon ja nyt vain toivotaan, että sama olotila jatkuisikin. Tänään menossa jo töihin, että kyllä tämä tästä.
Hihii, toi oli ihan mahtavasti sanottu mielensäpahoittajista, noinhan se menee :)
Oikein ihanaa syyspäivää sinne myös<3
Ihania kuvia jälleen. <3 Ihanan positiivisesti olit kirjoittanut rankasta kivusta, toivottavasti ei mitään isompaa ole. <3 Ja huomasin, että eilen jaksoit blogi-iltaan, hieno homma! Minä sain kutsun, mutta yllättäen en päässyt taas niin pitkää matkaa matkaamaan, treenit veivät voiton. :)
VastaaPoistaParempaa oloa toivotellen! <3
Kiitos ihana Katja <3 Tällä hetkellä, ei isompaa, mutta mahdollisesti yksi operaatio tulossa, mutta aika näyttää.
PoistaJoo eilen jaksoin käydä blogi-iltaan vaikka vähän väsytti, mutta oli kyllä kiva päästä liikkeelle. Tänään jo töihin, että kyllä tämä tästä.
Voi kun olisi ollut ihana nähdä sinut, mutta juu ymmärrettävää, ettei sieltä aina pääse lähtemään.
Treenit on aina ihana vaihtoehto :)
Kiitos Katja ja oikein ihania syyspäiviä sinne teille <3
Onneksi pääsit nopeasti hoitoon. Toivotaan parempaa vointia. Ihan syystäkin menee negatiivisuuden puolelle, kun on kipeä.
VastaaPoistaJoskus kyllä ihmiset valittaa niin turhista, ihan kuin ei olisi isompiakin ongelmia kuin pyörän paikka. 😊
Täytyy tosiaan olla kiitollinen, kun noinkin nopeasti pääsi ja oikeasti tutkivat. Noita Tt-kuvia ei ihan pienestä oteta.
PoistaTuo on totta, kyllä sitä vaan menee negatiivisuuden puolelle kun on kipeä, vaikka ei millään haluaisi.
Totta, maailmassa on varmasti hieman isompiakin asioita, kuin mihin fillarin parkkeerasit :)
Ihana päivää sinulle Johanna:)
Saat valittaa, koska minulla on tunne, että osaat myös kuunnella, kun toisella on harmia, siis oikeista asioista. Ihana sisko sinulla, itse kuljetan myös neuletta mukana, jotta maksimoin ajan käytön :)
VastaaPoistaTuollaiset pikkusielut fillerihaittoineen muuttakoon jorpakkoon! Olen viimeaikoin pistänyt merkille, että tiettyyn ikäryhmään ja sivisäätyyn kuuluvat eivät tunnu osaavan sopeutua 'yhteisöasumiseen' ja muihin ihmisiin varsinkaan lapsiin ;)
Sinulle parempia vointeja ja yritän muistaa tuon lääkärin lausahduksen, kun joka aamu mietin miten kampean itseni ylös ilman ärräpäitä ;)
Voi kiitos Satu, olipa ihanasti sanottu <3
PoistaHih ai sinullakin on sama tapa neuleiden suhteen, no se on oikeasti todella kätevää, kun ei ikinä tiedä kuinka pitkä odotus- varsinkin lääkrissä on, niin onpahan jotain tekemistä.
Siis jos ihminen ei pysty yhteisöasumiseen, niin voi todellakin muuttaa muuaalle. On jotenkin rasittavaa, kun lapsetkaan ei saa touhuta pihalla rauhassa, mitä haittaa tuosta fillarista muka kenellekään oli?!
No toivottavasti hänen mielensä on nyt parempi, kun pääsi avautumaan.
Ai sielläkin tiedetään olevan elossa ;)
Ihanaa päivää Satu <3
Voi kauhistus mikä viikonloppu sinulla on takana. Onneksi sait lääkkeitä ja toivottavasti vaiva saadaan parantumaan.
VastaaPoistaKyllä on jotkut pikkumaisia...huoh, naapurit!
Olihan siinä kieltämättä hieman kestämistä, viikonlopussa nimittäin ;)
PoistaUskon, että tämä vaiva hoituu, ainankin toivottavasti.
Jep, naapurit!
Hyvä että oot nyt saanut droppia ja paranemaan päin. Päivystykset on kurjia, en ihmettele että päätit kestää ja odottaa seuraavaan päivään. Kyllä jotkut jaksaa, mä en kans jaksa ymmärtää...pienet on murheet!
VastaaPoistaPäivystykset on hieman tylsiä paikkoja ja en todellakaan mene viikonloppuyönä ellei ole ihan pakko.
PoistaAjattelin muuten tuota samaa, että ei sillä naapurilla voi elämässään kovin isoja murheita olla, kun valituksen aiheet on tälläisia.
Luulen naapurisi saavan pyörästä elinikäisen trauman ��. Onhan ihmisillä oikeus valittaa, mutta suhteellisuudentaju pettää joillakin toisinaan. Pitkä odotus teillä ensiavussa. Toivottavasti lääkkeet purevat ja olet pian oma entinen itsesi. Parempaa loppuviikkoa.
VastaaPoistaHahaaa, mä kuule luulen samaa. Totta aiheesta saa sanoa, mutta tuo oli ihan naurettava valitus naapurilta. Pyörä oli vielä selkeästi ihan alakoululaisen, ei he leikin tiimellyksessä niitä muista parkkeerata pyörätelineisiin.
PoistaOlihan siellä joo pitkä odotus, ja olikin kiva kun sisko pääsi seuraksi, niin oli juttuseuraa samalla.
Lääkkeet on alkanut vaikuttamaan ja nyt ainakin parempi olo jo, kiitos Kirsti.
Ihanaia syyspäiviä sinulle Kirsti <3
Kauniita kuvia :)
VastaaPoistaHyviä vointeja ja lämmin halaus <3
Toivottavasti olosi on jo parempaan suuntaan!
VastaaPoistaOn jo parempi olo jos siihen perjantaihin vertaa :)
PoistaMukavaa syyspäivää sinulle Kaisa !
Voi, toivotaan, että pääset kivuistasi. Yllättävä kipu ei ole kiva seuralainen. Tsemppiä.
VastaaPoistaKiitos Maiju. Kivut on jo jonkin verran helpottanut, mutta ei kokonaan kadonneet. Eiköhän ne vielä katoa kokonaan, toivottavasti :)
PoistaKivaa torstai päivää <3
Mä niin yhdyn tähän sun lauseeseen "yksi lääkäri kerran töissä totesi, että kun 40+ tulee mittariin niin, jos heräät joku päivä niin, ettei minnekään koske...olet kuollut.", no mun arkielämä menee kutakuinkin näin tai sitten mä oon vaan niin kipuherkkä tai rapakunnossa (jälkimmäinen varmasti totta). Toivottavasti sun kohdalla kipu jo pois päiväjärjestyksestä ja elämä järjestyksessä. Tuli vaan mieleen mun joulukuinen kohtutulehdus, oikeesti pidättelin lääkäriin menoo viikon ja sithän mä en pystyny edes istuu, makaa saati kävelee, lääkkeeksi hirvee hevoskuuri, no enää en pitkittäis. Kaikkea hyvää sinulle <3.
VastaaPoistaVoi hurja tuota sinun kohtutulehdustasi. Voin vain kuvitella kuinka pahassa kunnossa olet ollut, kun jo pelkkä viortsatietulehdus tekee ihmisestä todella kipeän, saatika tuo!
PoistaOma olo on jo parempi, mutta ei valitettavasti täysin kunnossa edelleenkään, mutta kyllä jo pystyy normi askareihin.
Onhan se niin että kun 40+ tärähtää mittariin, niin kyllä niitä kolotuksia alkaa olemaan, vaikka ei kipuherkkä olekaan.
Yksinkertaisesti kroppa ei ole entisellään ja vaatii jo aikapaljon enemmän huoltoa kunnossa pysymiseen.
Mukavaa viikkoa Sari!
Lähettelen täältä myös tsemppiä, kivun kanssa eläminen on kamalaa, toivottavasti olet jo terve!
VastaaPoistaKiitos Kristiina, parempaan päin jo <3
PoistaVoi harmi! Nuo kivut on kamalia. Tiedän kokemuksesta. Toivottavasti helpottaa ja saat avun.
VastaaPoistaLeppoisaa viikonloppua!
Itselläni on tiodella korkea kipukynnys, joten saa sattua tosisaan, että valitan :)
PoistaOnhan ne kivut aina ikäviä ylläreitä, mutta niiltä ei vaan aina voi välttyä.
Kyllä vointi on jo parempaa päin.
Kivaa viikkoa Mamma 63!
Voi itku, ei ihme jos hiertää :( Toivottavasti lääkkeet ovat auttaneet ja voit jo paremmin ❤
VastaaPoistaParempaan päin ollaan jo menossa, kiitos :D
PoistaTsemppiä kipujen kanssa! Toivotaan että helpottaisi pian!
VastaaPoistaKiitos Jenni, tosiaan nyta alkaa olla jo parempi olo, ei täysin parantunut, mutta ihan hyvä jo :)
PoistaMukavaa viikkoa sinulle!
Kuulostaa melkoiselta taudilta, huh hei. Ja alan ammattilaisena voin sanoa ettei tt-kuvaukseen laiteta ihan vähillä vaivoilla. Niitä kuvia kun olen 13 vuotta kuvannut niin siinä saa ihminen todellakin olla sairas että pääsee tietokonetomografiaan.
VastaaPoistaToivottavasti olosi on jo parempi, oikein ihanaa viikonloppua sinulle. Itse olen ollut pari päivää saikulla pitkään kestäneiden pääkipujen, huimauksen ja valtavan väsymyksen vuoksi. Töissä teki mieli sanoa kolleegalle että nappaapa mun päästä viipalekuvat.
Voi kiitos ihana Nanni <3 Oloni on jo parempaan suuntaan ja tosiaan lääkäri määräsi heti minut tt-kuviin, oli sen verran kipeätä. Ihana kun oli sellainen lääkäri joka uskalsi laittaa, eikä jäänyt arpomaan.
PoistaVoi hurja tuota sinun oloasi myös. Minä olisin varmasti käskenyt kolleegan ottamaan ne kuvat päästä. Nuo pääkivut ovat vielä pahempia, se lamauttaa koko ihmisen.
Toivottavasti sinäkin voit jo paremmin <3
Voi miten ikävä vaiva. Toivotaan, että pääset kivusta eroon ja kaikki selviää.
VastaaPoistaPikaista paranemista ♥
Kiitos Marjo, tätä toivotaan <3
Poista