Kaveruuden pelisäännöt








Puhutaanpa hieman ystävyydestä.
Meillä kaikilla on varmasti hyvin erilaisia ystävyyssuhteita, on niitä joista kannattaa pitää kiinni ja niitä jotka eivät ansaitse ystävyyttäsi. Osa on kulkenut mukana läpi elämän, toiset ovat tulleet mukaan matkan varrella, rakkaita yhtä lailla.

Olen onnekas siinä suhteen, että olen saanut tutustua elämäni aikana upeisiin ihmisiin, niin lapsuuden, työn kuin vapaa- ajan kautta. Osasta heistä on tullut sydänystäviä, joiden puolesta olet valmis tekemään melkein mitä tahansa, ja samoin he ovat valmiita tekemään saman sinun puolestasi. Se on sellaista aitoa, rehellistä ja syvää ystävyyttä. Olen näistä ihmisistä enemmän kuin onnellinen <3

Mutta valitettavasti mukaan mahtuu myös kavereita, jotka ovat naamasi edessä oikein mukavia, sympaattisia ja empaattisia, mutta selän takana ääni muuttuu kellossa.

Totta kai täytyy ajatella sitä, että me jokainen olemme omanlainen persoona eikä toisen kaveruuden taidot välttämättä ole ihan sitä mitä itse odottaisi, mutta onko minun silti pakko niellä kaikki skeida mitä toisen puolelta tulee?
Onko piiloveetuilu pahempi kuin se, että sanotaan suoraan toiselle mikä ärsyttää?
Saako toisen sairastumista käyttää aseena ja mitä se kertoo tällaisestä ihmisestä itsestään?
Missä kulkee raja, kun kaverisuhde on parempi viheltää poikki?

Parhaita asioita ystävyydessä on se, kun saa olla oma itsensä ja se riittää toiselle. Saa sanoa omat mielipiteensä, ne eriävätkin, tietäen ja luottaen että ystävä ymmärtää ja on ystävä huonoillakin hetkillä, eikä minun tarvitse todistella hänelle mitään.
Jokaisen pitäisi saada olla myös heikko silloin kun siltä tuntuu, ilman pelkoa siitä, että asiaa on ruodittu selän takana ja että siitä kuulee taatusti jälkikäteen, ja vielä kolmannen tai neljännen osapuolen kautta.

Itse en ikinä lähtisi arvostelemaan toista ihmistä hänen terveytensä nojalla, harva meistä varmaankaan haluaa tarkoituksella sairas olla, vai mitä luulet?

Minusta se on suorastaan epäreilua ja kertoo todellakin kyseisen henkilön sielunmaisemasta paljon. Sairaus kun harvemmin on oma valinta ja se on tarpeeksi raskasta kantaa ilman nenäkkäitä "kavereitakin".
Ei ole listaa mistä valitset, että kiva minäpä valitsen Menieren taudin koska se kuulostaa kivalta, jes päässä pyörii, olo on, kun Linnanmäellä, sen täytyy siis olla kivaa.
Tai miten olisi dementia, päivän lehden voi lukea, vaikka viisi kertaa päivässä ja aina on uudet uutiset.
Miltä kuulostaisi keliakia, ihan muiden kiusaksihan minä niitä gluteenittomia pullia kahvilassa tilaan ja kärsin vatsakivuista.

Voin sanoa omasta kokemuksestani, että mielelläni antaisin sairauteni pois heti ja eläisin niin täysipainoista elämää, kun mahdollista, mutta valinta ei ole minun, toki pystyn omilla vallinoillani sitä hieman helpottamaan, mutta en poistamaan.
Sitä vastoin, olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja nautin elämästäni täysin rinnoin, vaikka välillä tasapaino heittää.
Olen silti se sama tyyppi kuin ennenkin, ehkä hieman rennommalla otteella elämää kohtaan jopa, joten uskokaa tai älkää teidän ei tarvitse suunnitella elämääni uusiksi, osaan tehdä sen ihan itsekin.

Mutta toisaalta valinta on myös minun, eihän minun ole pakko sietää sellaista käytöstä vaan voin vapaasti valita ystäväni. Miksi tuhlata arvokasta aikaan, sellaiseen joka ei sitä arvosta.
Olen juuri tällainen, hieman höpsö, lojaali, äänekäs, nauravainen, välillä ujo ja todella itsepäinen sekä tulinen luonne, pidät minusta tai sitten et.


Ystävyys on kuin hyvä suklaarasia, se jaksaa aina yllättää iloisesti, paitsi se pahanmakuinen marsipaaninamu;)





22 kommenttia

  1. Aivan ihana teksti ja sinä olet minulle se nougatkonvehti, se jonka nautin aina ensimmäisenä, koska se on vaan paras. <3

    On hämmentävää miten monet ihmiset katsovat asioita oman putken kautta, vailla todellista empatiaa. Jos toisella on sairaus, kuten sinulla ja olen pariin kertaan todistanutkin, että kohtaus on alkamassa, niin miksi haukkua selän takana, kun et sinä tuolle asialle mitään voi ja astuisipa toinen sinun saappaisiin mielikuvissaan edes kerran. Ihmiset mm. kadehtivat kaikkea ja kaikkia niin paljon, varmasti tuossakin asiassa on kyse oman itsensä nostattamisesta sinua mollaamalla, se vaan on aikamoista itsepetosta ja viisas ihminen sen ymmärtääkin.

    Jokaisen tulisi keskittyä omaan itseensä eikä miettiä liikaa muiden elämää, varsinkaan negatiivisen kautta ja jos miettii, niin miettiä kunnolla ainakin ennen, kuin suunsa aukaisee.

    Ihanasti kirjoitettu ja aivan ihanat kuvat ja meidän drinkkikuvakin pääsi mukaan<3

    Täältä paljon halauksia ja mahtavaa, että olet tullut elämääni, se oli sellainen heti kolahdus "rakkautta ensisilmäyksellä" ystävyyttä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Tiia, sinä olet myös minulle se nougatkonvehti, olen niin kiitollinen että olen saanut sinut ystäväkseni <3

      Olen ihana sanaton kuinka ihanasti ja loistavasti sinä kirjoitit, sillä asiahan on juuri noin!

      Voi kun saisin nämä ihmiset edes päiväksi saappaisiini kun minulla on se huono päivä menossa, ymmärtäisivätköhän he silloin, mitä tämä sairaus todella on?

      Kiitos haleista ja rutistus takaisin, samanlaista ystävyyttä täälläkin tunnetaan <3

      Poista
  2. Nykyisin kun on kaikenlaisia simulaattoreina ja harrastetaan monenlaisia exstream-lajeja, miten olisi, päivä psoriaatikon pöksyissä tai viikko virtsanpidätysongelmaisena? Sairauksien kirjo on laaja. Jokaisella meistä on sukulainen tai ystävä, jolta löytyy terveydellisiä ongelmia. Jospa me ihmiset voisimme hetkeksi hypätä toisen nahkoihin, ehkä empatiakyky kasvaisi sen myötä. Niistä marsipaaninamuista huolimatta aurinkoista kevättä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin repesin kun luin tätä (alku), kiitos Kirsti, sinulla on sana hallussa :D

      Niinpä, ennenkuin arvostellaan toisiamme, olisi hyvä viettää päivä sen toisen nahoissa;)
      Ihanaa kevättä sinulle <3

      Poista
  3. Tuntuu siltä, että varsinkin tässä ruuhkavuosina sitä suorittaa omaa elämäänsä niin, ettei ehdi asettua toisen asemaan miettimään, miltä hänestä tuntuu. Jos on joku sairaus tai talomurhe tai muuta vastaava. Ja sitten on huono ystävä. Vaikka haluaisi enemmän kysellä kuulumisia ja olla läsnä, niin tuntuu ettei repeä edes omalle perheelleen ja harrastuksilleen välillä. :(

    Sinä olet ihana ja ihanaa kun olette noin identtisiä siskosi kanssa! Tsemppiä Souliina, aurinkoa päivääsi ja kiitos viisaasta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  4. Mainio postaus Souliina-ihana <3! Olen miettinyt viimeisten vuosien aikana samantyyppisiä. Allekirjoitan joka sanan.

    Olen tehnyt myös erään omituisen havainnon: nainen on monta kertaa naiselle susi lähestyessään (tai täyttäessään) 50 vuotta. Tämä vaatisi pitkän perustelun, eikä tämä tila anna siihen myöten. Olen kuitenkin havainnut niin omituisia muutoksia jo ystävinä pitämissäni ihmisissä heidän ikääntyessään, että olen tullut väistämättä tähän tulokseen.

    Meissä naisissa tapahtuu ikääntyessä ihmeellisiä asioita, ja osa niistä heijastuu ilmeisesti ikävällä tavalla. Olenkin jo julkisesti kuuluttanut, että jos minusta viidenkympin lähestyessä (tai vaikka heti) on tulossa ystävilleni todellinen asshole, pyydän, että minut palautetaan ruotuun välittömästi. En kestäisi, jos kohtelisin muita samoin kuin muutamat kohtelevat. Ikä saa muuttaa ja muokata monta asiaa, mutta ei käytöstä tai suhtautumista toisia kohtaan.

    Ja hei kateus, se on aika merkillinen tuhon alku. Se saa aikaan paljon iästä riippumatta.

    Voimia ja aurinkoisia päiviä Souliina - kaikesta huolimatta <3!!

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus! <3
    Hyvin samanlaisia ajatuksia ja mietteitä on itselläni ollut lähiaikoina. Itse olen miettinyt tätä iänikuista kilpailua, miksi kaikesta tulee kilpailla ja aina vaan kadehtia toista. Miksi ei olla onnellisia siitä mitä itsellä on ja olla onnellisia myös toisen puolesta.
    Aurinkoista toukokuuta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut Kaisa kyllä täyttä asiaa. On se kumma miksi emme tosiaan voi olla onnellisia toisen puolesta, vaan aina kaivetaan esille jotain negatiivista. Luulisi että se syö myös sitä ihmistä, joka ei jaksa ikinä olla tyytyväinen mihinkään.

      Aurinkoista kevättä sinulle mös <3

      Poista
  6. Onpa kyllä alhaista arvostella toista sairauden takia. Kuka ihme edes haluaa olla sairas? Joistain ihmisistä on vain parempi luopua, jo se oman hyvinvoinnin takia. Minulla kun on tapana analysoida toisen sanomisia vähän liikaakin. Sittenpähän pääsee siitäkin analysoinnista.
    Kivaa viikkoa ihana ja aito sinä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nimenomaan se on alhaista ja kertoo mielestäni ihmisestä paljon.
      Sinä sanoiit Outi sen hyvin, joistain ihmisistä kannattaa luopua oman hyvinvonnin vuoksi, näin se on <3
      Ja kiitos <3

      Poista
  7. Mun ystävyyksien siivous alkoi reilut 10 vuotta sitten kun sairastuin. Se on ihan selvää, että kaikki eivät vaan voi ymmärtää sinua tai sairauttasi, lisäksi se sairaus muutti myös minua, joten intressit alkoivat olla erilaisia. Muutamia jäi matkaan, mutta puolet lähti. Viime vuosina lähteneiden tilalle on onneksi tullut uusia. Oma pitkäaisin ystävyyssuhteeni on kestänyt reilusti yli 30 vuotta ja se on ainoa ystävyys josta voin aika varmuudella sanoa, että se kestää hautaan asti. Kun on kokenut niin kauan yhdessä asioita mitä ei ole kokenut edes oman aviomiehen kanssa tulee aina olemaan jotain yhteistä. Meidänkin elämät ovat kovasti muuttuneet matkan varrella, mutta silti ollaan kuljettu aina rinnakkain. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On harmillista kuulla, että puolet ystvistäsi lähti, mutta toisaalta jäljelle jäivät ne kaikista rakkaimmat ja tärkeimmät. Sillä niinhän se on, että ne aidot ystävät seisoo rinnallasi myös huonoina hetkinä <3

      On myös ihana kuulla, että sinulla on tälläinen ystävyyssuhde, joka on kestänyt ja kestää läpi elämän. Me jokainen tarvitsemme sellaista.
      Ihanaa kevättä Jonna <3

      Poista
  8. Ajatuksia herättävä postaus. Olen itse vähitellen vähentänyt sellaisten ihmisten tapaamista, jotka ovat paljastuneet ystävyyden jatkuessa pidempään ihan toisiksi ihmisiksi mitä olivat sen alkaessa. En viitsi kiusata itseäni heidän seurassaan vaan vähitellen tällaiset "ystävyyssuhteet" vai hiipuvat pois.

    Komppaan Rouva Sanaa siinä, että valitettavasti me naiset olemme toisillemme melkoinen susilauma, jonka on vaikea olla sopuisa. Koko ikäni miesten kanssa työskenneltyäni olen huomannut, että miehet käsittelevät asioita ilman piilomerkityksiä ja sanovat suoraan mutteivat vihjaile.

    Jos ei tunne toisen tilannetta tai ymmärrä sitä voisi kyllä pitää mölyt mahassaan ja keskittyä omaan elämäänsä. Kaikilla meillä on erilaisia pieniä ja suuria vikoja muttei se anna toisille oikeutta muistutella niistä, olla ymmärrämättä tai vähätellä niitä.

    Iloa päivää Souliina - halaus ja aitous kunniaan ❤️

    VastaaPoista
  9. Taidettiinkin vähän sivuta tätä aihetta viime viikolla. Joku ihminen voi tuntea minuakin kohtaan vain syvää vihaa syystä, että minulla on keliakia ja en suostu vaikenemaan siitä. Se on kuitenkin mun sairauteni.. eihän kukaan vihaa syöpää sairastavaakaan sen takia, että toinen sairastaa syöpää.
    En ymmärrä sitä, mutta ehkä ongelma on juuri sen toisen ihmisen, ei minun :)
    Ihanaa toukokuuta ihanainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin me sivusimme ja se oli myös mielessä tätä postausta kirjoittaessani :)
      Minusta oli aivan järkyttävää ajatella, kuinka kylmiä ihmiset voivat olla. Kuinka joku voi vihata toista keliakian takia, en vaan pysty ymmärtämään?!
      Tälläisen ihmisen ystävä en pystyisi ikinä olemaan.

      Ja tosiaa, se ongelma on nimenomaan sen toisen ihmisen :)

      Ihanaa toukokuuta myös sinulle ihanuus <3

      Poista
  10. Miten sitä voi ihmistä arvostella sairauden vuoksi? En vaan voi ymmärtää. Tosi inhottavaa kuulla, että olet saanut kokea tuollaista. Ihana tuo vertaus ystäviä konvehtirasiaan :)

    Aurinkoista torstaita ihanainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka olen tätä asiaa mielessä pyöritellyt, en vaan löydä vastausta :)
      No minä selviän kyllä tästä, se on sen toisen ihmisen pienuutta.

      Ihanaa sunnuntaita sinulle Marina!

      Poista
  11. Nyt osui ja upposi. Itselläni katkesi kaksi läheistä ystävyyssuhdetta kaksi vuotta sitten, juurikin sairauden vuoksi. Ymmärrän sen kyllä, että lähipiiri kärsii omista kärsimyksistäni ja tuntee usein avuttomuutta, kun tilanne ei parane. Vaikkei se kivaa ole, niin on aivan sallittua kertoa ettei enää jaksa seistä rinnalla. En halua sairastuttaa lähellä oleviani. Mutta kun lähdetään kimpassa juoruamaan toisen tilanteesta ja tiedetään muka paremmin kuin tyyppi itse kaikki asiat, niin sitten ollaan pielessä. Ja minäkin sain tietää näistä asioista kiertokautta. Ystävyyssuhteet loppuivat siihen paikkaan ja vaikka aloite tulikin heiltä eli katosivat ja lopettivat yhteydenpidon, niin olen tilanteeseen tyytyväinen. Olisin itse ne suhteet katkaissut joka tapauksessa jossain vaiheessa ja vaikka itse ystävän menettäminen tuntuu vieläkin pahalta, niin en kuitenkaan missään tapauksessa voisi heihin enää luottaa saati toivottaa tervetulleeksi takas elämääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi ikävä kuulla, ettei nämä sinun pari lähesitä ystävää jaksanut seistä rinnalla sairauden sattuessa. Ja tuo myös minua suutuutta, että lähdetää todellakin kimpassa juoruamaan, ja asioita jotka eivät ole totta. Mitä he sillä kuvittelevat saavuttavansa?

      Kirjoitit todella hyvin tuosta läheisten jaksamisesta ja siitä, että on sallittua sanoa, ettei enää jaksa. Se olisi aina reilunpaa.
      Mutat täytyy sanoa, että ystäväsi siinä menettivät enemän <3

      Kiitos Irina kun tuli kertomaan omat kokemuksesi ja mielipiteesi. Minä olen saanut niin paljon voimaa teidän komenteista <3

      Poista
  12. kurjaa kun noin kettuillaan. ainahan noita vapaamatkustajia on ollut mutta et sinä. minulle olet luottoystävä jolle uskaltaisin kertoa suruni salaisuuteni ja pyytää ja jos voin myös auttaa niin ilomielin.
    - ja kiitos sun kanssa oli aina mahtavaa vaikka oltiinkin töissä. vähänks me naurettiin niin et muutkin tuli hyvälle tuulelle. tai ainakin me oltiin siinä uskossa. molemmat kun oltiin välillä niin omalla linnunradalla että mopo tosiaankin lähti käsistä. ---Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana Eija <3
      Et usko kuinka tyytyväinen olen kun sinä tulit jättämään komentin!
      Hih, meillä oli monia upeita ja hauskoja hetkiä töissä, ja naurettiin paljon. Vieläkin tulee monesti hymy huulille niitä työpäiviä muistellessa:) Ja kyllä se mopo taisi lähteä keuliman pariinkin otteeseen.

      Ja kiitos sanoistasi, tuntuu todella ihanalta että ajattelet vielä vuosienkin jälkeen noin, olet ihan uskomaton <3 Ja samoin, voisin edelleen uskoutua sinulle.

      Aurinkoista kevättä!

      Poista
  13. Olipa hyvä ja ajatuksia herättävä teksti.

    Etenkin kohta "Totta kai täytyy ajatella sitä, että me jokainen olemme omanlainen persoona eikä toisen kaveruuden taidot välttämättä ole ihan sitä mitä itse odottaisi, mutta onko minun silti pakko niellä kaikki skeida mitä toisen puolelta tulee?"- pisti pohtimaan myös omia ystävyyssuhteita. Missä oikeasti menee raja ja mitä pitää sietää ja mitä ei. Hankalia asioita, niinkun ihmissuhteet lähes aina.
    Seläntakana puhuminen on kyllä todella ala-arvoista ja kertoo kyllä paljon puhujasta itsestään. Etenkin jos puheet ovat niinkin henklökohtaisia mitä toisen sairaudet. Mutta onneksi tälläiset ihmiset voi jättää huomiotta ja panostaa niihin oikeasti tärkeisiin ystäviin.

    Ihanaa ja aurinkoista kevättä, jään linjoille ;)

    -Katriina

    VastaaPoista