Lamaanuttavaa

Se alkoi n kaksi viikkoa sitten , olin saanut jotenkin korvani lukkoon ja jokainen jolla on joskus ollut sama vaiva tietää sen olevan varsin ärsyttävää. Sain onneksi ajan korvahuuhteluun varsin pikaisesti.  Minua alkoi toimenpiteen aikana yllättäen hieman huimaamaan ,mutta uskoin tämän menevän ohi hyvin nopeasti.  Seuraavana päivänä menin normaalisti töihin ja vaikka sielläkin satunnaisesti huimasi  en juurikaan välittänyt asiasta.  Seuraavana (Lauantai) päivänä huimaus oli jotain aivan muuta,  yritin lähteä töihin mutta meinasin kaatua, pyörrytys oli aivan uudella levelillä.
Soitto töihin, en pääse tulemaan ja suunnaksi Jorvi.
Lääkäri epäili asentohuimausta ,viikonloppu saikkua kyllä sen sillä pitäisi mennä ohi.
Huimaus paheni entisestään,  nyt mukaan tuli jatkuva pahoinvointi.
Maanantaina ei auttanut muu kuin mennä uudestaan lääkärin vastaanotolle. 
Täytyy kiittää terveyskeskus lääkäriäni ,hän otti asian vakavasti ja otti yhteyttä Meilahteen josta kävi käsky heidän luokseen välittömästi.
Tunnin päästä  jo olin korvapolilla jossa minua tutkittiin hyvän aikaa. 
Tohtori ei tosin ollut varma diagnoosista ,sairasloma jatkui.

Uskoin ja toivoin että olo parantuisi nopeasti,  samalla kuitenkin itse epäilin  ja tiesin että olen sairastunut pysyvästi.
Viikko oli kamala, olo paheni entisestään,  en pystynyt enää menemään edes kauppaan, en seisomaan niin kauan kaatumatta että voisin käydä suihkussa. Jouduin ottamaan tukea kävellessäni olohuoneesta keittiöön ja voin kertoa, että ei meidän asunto nyt niin iso ole että tuo olisi mahdoton tehtävä ;-)

Viime sunnuntaina istuin suihkun lattialla ja peseydyin ,se oli paras tapa, en ainakaan kaatuisi korkealta. Tyttäreni istui wc istuimen päällä ja kysyi omaan vekuliin tapaansa ,että miksi et äiti lainaa töistä rollaattoria!? Hippasen pisti hymyilyttämään ,idea ei ole lainkaan hassumpi. 

Maanantaina olo oli suorastaan hanurista. Ei kun lääkärin pakeille takas ,ei tää hitto vie lopu pahenee vaan. Paino oli tippunut jo pari kiloa ja olo oli kun karusellissa.
Terveyskeskuksen kautta jälleen Meilahden sairaalaan. Tällä kertaa vastassa oli eri lääkäri kun ensimmäisellä kerralla hän oli erittäin luottamusta herättävä, hänestä huokui ammatitaito ja arvovalta , luotin häneen heti. Ei se toinenkaan huono ollut, mutta tässä lääkärissä vaan oli jotain ...en osaa pukea sitä sanoiksi.

Vastaanotolla tehtiin samat testit kun aiemmin,  lääkäri määräsi ensi viikolle lisätutkimuksia, mutta diagnoosi on erittäin todennäköisesti Menieren tauti , 100% varmuus tähän saadaan loppu tutkimusten perusteella.
Isäni ja veljeni sairastaa tätä myös,  joten minun oli helppo todeta oireiden perusteella itseni sairastuneeni itse tähän samaan. Tämä ei lähde pois ,sen kanssa pitää vaan oppia elämään. Toki oireita yritetään helpottaa ja huimaukseen on olemassa lääkkeet, jotka minulle määrättiinkin jo, nyt toivon että ne alkaisivat vaikuttamaan :)
En onneksi ja toivottavasti kävele lopun ikäni seinistä kiinni pitäen ja kaatuille, mutta jonkin aikaa kuitenkin näytän siltä kun olisin ottanut muutaman lasillisen liikaa ;)


Läheiset on olleet ihania, äitini oli heti tämän kuultuä lähtenyt ajamaan luokseni 350km päästä, komensin hänet takaisin. Lapset kiikuttavat kiltisti äidille juomista ja jopa muistavat kotiavaimensa ulos lähtiessä, jottei minun tarvitse vaappua ovea avaamaan;) Siskoni mies on ollut väsymätön kuski raahtessa minua lääkäristä toiselle. Siskoni ja mieheni käy kaupassa, siivoaa ja tekee ruokaa, pahimpina päivinäni, eli tällä hetkellä jatkuvasti:)
Ystävät soittavat tai käyvät joka päivä <3
Veljeni kanssa olen puhunut puhelimessa melkein joka päivä, hänestä on ollut todella iso apu ja tuki, on eri asia puhua ihmisen kanssa joka tietää täsmälleen mitä vaihetta käyt läpi.
Isän kanssa keskustaeltaessa rupesi hieman hymyilyttämään mielikuva, kun hän kertoi ajasta kun hän joutui konttaamaan pitkin asuntoa päästäkseen siirtymään paikasta A paikkaan B.

Eli jos näette minut pylly pystyssä ojassa tai konttaamassa pihalla en ole humalassa minua on vaan huippannut hieman enemmän :D

Blogi tulee varmasti hieman muuttumaan, samoin kuvakulmat;)
Tämä on kuitenkin niin iso osa arkeani, joten varmasti tulen täällä siitä puhumaan, mutta ei tästä sairausblogia sentää silti tule!

Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille lukijoilleni nauttikaa kesästä <3


Korkeasaaressa


 Eilen vietimme päivän korkeasaaressa, siskoni, veljeni, minä ja liuta mukuloita, ihana päivä <3




















 Kesä ja kiireet jatkuvat, en malta juurikaan olla sisällä ja enkä koneella varsinkaan, käyn kuitenkin välillä kertomassa kuulumisia, koittakaa jaksella ihanat <3