Lamaanuttavaa

Se alkoi n kaksi viikkoa sitten , olin saanut jotenkin korvani lukkoon ja jokainen jolla on joskus ollut sama vaiva tietää sen olevan varsin ärsyttävää. Sain onneksi ajan korvahuuhteluun varsin pikaisesti.  Minua alkoi toimenpiteen aikana yllättäen hieman huimaamaan ,mutta uskoin tämän menevän ohi hyvin nopeasti.  Seuraavana päivänä menin normaalisti töihin ja vaikka sielläkin satunnaisesti huimasi  en juurikaan välittänyt asiasta.  Seuraavana (Lauantai) päivänä huimaus oli jotain aivan muuta,  yritin lähteä töihin mutta meinasin kaatua, pyörrytys oli aivan uudella levelillä.
Soitto töihin, en pääse tulemaan ja suunnaksi Jorvi.
Lääkäri epäili asentohuimausta ,viikonloppu saikkua kyllä sen sillä pitäisi mennä ohi.
Huimaus paheni entisestään,  nyt mukaan tuli jatkuva pahoinvointi.
Maanantaina ei auttanut muu kuin mennä uudestaan lääkärin vastaanotolle. 
Täytyy kiittää terveyskeskus lääkäriäni ,hän otti asian vakavasti ja otti yhteyttä Meilahteen josta kävi käsky heidän luokseen välittömästi.
Tunnin päästä  jo olin korvapolilla jossa minua tutkittiin hyvän aikaa. 
Tohtori ei tosin ollut varma diagnoosista ,sairasloma jatkui.

Uskoin ja toivoin että olo parantuisi nopeasti,  samalla kuitenkin itse epäilin  ja tiesin että olen sairastunut pysyvästi.
Viikko oli kamala, olo paheni entisestään,  en pystynyt enää menemään edes kauppaan, en seisomaan niin kauan kaatumatta että voisin käydä suihkussa. Jouduin ottamaan tukea kävellessäni olohuoneesta keittiöön ja voin kertoa, että ei meidän asunto nyt niin iso ole että tuo olisi mahdoton tehtävä ;-)

Viime sunnuntaina istuin suihkun lattialla ja peseydyin ,se oli paras tapa, en ainakaan kaatuisi korkealta. Tyttäreni istui wc istuimen päällä ja kysyi omaan vekuliin tapaansa ,että miksi et äiti lainaa töistä rollaattoria!? Hippasen pisti hymyilyttämään ,idea ei ole lainkaan hassumpi. 

Maanantaina olo oli suorastaan hanurista. Ei kun lääkärin pakeille takas ,ei tää hitto vie lopu pahenee vaan. Paino oli tippunut jo pari kiloa ja olo oli kun karusellissa.
Terveyskeskuksen kautta jälleen Meilahden sairaalaan. Tällä kertaa vastassa oli eri lääkäri kun ensimmäisellä kerralla hän oli erittäin luottamusta herättävä, hänestä huokui ammatitaito ja arvovalta , luotin häneen heti. Ei se toinenkaan huono ollut, mutta tässä lääkärissä vaan oli jotain ...en osaa pukea sitä sanoiksi.

Vastaanotolla tehtiin samat testit kun aiemmin,  lääkäri määräsi ensi viikolle lisätutkimuksia, mutta diagnoosi on erittäin todennäköisesti Menieren tauti , 100% varmuus tähän saadaan loppu tutkimusten perusteella.
Isäni ja veljeni sairastaa tätä myös,  joten minun oli helppo todeta oireiden perusteella itseni sairastuneeni itse tähän samaan. Tämä ei lähde pois ,sen kanssa pitää vaan oppia elämään. Toki oireita yritetään helpottaa ja huimaukseen on olemassa lääkkeet, jotka minulle määrättiinkin jo, nyt toivon että ne alkaisivat vaikuttamaan :)
En onneksi ja toivottavasti kävele lopun ikäni seinistä kiinni pitäen ja kaatuille, mutta jonkin aikaa kuitenkin näytän siltä kun olisin ottanut muutaman lasillisen liikaa ;)


Läheiset on olleet ihania, äitini oli heti tämän kuultuä lähtenyt ajamaan luokseni 350km päästä, komensin hänet takaisin. Lapset kiikuttavat kiltisti äidille juomista ja jopa muistavat kotiavaimensa ulos lähtiessä, jottei minun tarvitse vaappua ovea avaamaan;) Siskoni mies on ollut väsymätön kuski raahtessa minua lääkäristä toiselle. Siskoni ja mieheni käy kaupassa, siivoaa ja tekee ruokaa, pahimpina päivinäni, eli tällä hetkellä jatkuvasti:)
Ystävät soittavat tai käyvät joka päivä <3
Veljeni kanssa olen puhunut puhelimessa melkein joka päivä, hänestä on ollut todella iso apu ja tuki, on eri asia puhua ihmisen kanssa joka tietää täsmälleen mitä vaihetta käyt läpi.
Isän kanssa keskustaeltaessa rupesi hieman hymyilyttämään mielikuva, kun hän kertoi ajasta kun hän joutui konttaamaan pitkin asuntoa päästäkseen siirtymään paikasta A paikkaan B.

Eli jos näette minut pylly pystyssä ojassa tai konttaamassa pihalla en ole humalassa minua on vaan huippannut hieman enemmän :D

Blogi tulee varmasti hieman muuttumaan, samoin kuvakulmat;)
Tämä on kuitenkin niin iso osa arkeani, joten varmasti tulen täällä siitä puhumaan, mutta ei tästä sairausblogia sentää silti tule!

Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille lukijoilleni nauttikaa kesästä <3


34 kommenttia

  1. Hui! Tsemppiä sinulle! Uudet kuvakulmat kelpuutetaan :)

    VastaaPoista
  2. Voi kauhea, empä ole koskaan kuullut moisesta sairaudesta! :-O Voimia ja tsemppiä sinulle uuden edessä ♡ :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna <3 Tämä sairaus on hieman harvinaisempi ja vaikeimmin diagnosoitava, mutta onneksi ei niitä pahimpia kuitenkaan ja tän kanssa kyllä oppii elämään:)

      Poista
  3. Ihana asenne ♥ elämä tuo eteen sen minkä se tuo, eikä sille mahda mitään... itse jouduin kävelyn uudelleen opettelemaan muutama vuosi sitten... asenne ratkasee, tsemppiä sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru, näinhän se on elämä tuo eteen yllättäviäkin asioita :) Kyllä minä aion tästä selvitä, sinä olet selvinnyt todella isosta asiasta <3

      Poista
  4. Ikävä kuulla sairastumisestasi. Toivottavasti saat oireita kuriin ja helpostusta elämään. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kepponen:) Odottelen kovasti noita oireiden helpottamista, edes hieman, kyllä ne josain vaiheessa sitten :D

      Poista
  5. Todella ikävää luettavaa, mutta asenteesi juuri oikea. Voi jäädä surkuttelemaan tai jatkaa ilolla eteenpäin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös sinulle :) Minä revin kyllä ilon pienistäkin asioista, tässä on se hyvä puoli että oikeasti oppii arvostamaan hyvinkin arkipäiväisiä asoita mitä ei ennen niin ajatellut:)

      Poista
  6. Olen joskus lukenut ko sairaudesta. Ja voi vain kuvitella kuinka kurja olo sinulla on ollut. Onneksi vaiva selvisi ja saat lähipiiriltäsi taustatukea. Ja asenteellasi selviät kyllä jatkossakin. Tsemppiä sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoa SH <3 Diagnoosin saaminen oli helpotus ja täytyy myöntää että olen hyvin onnekas kun minulla on niin upea perhe ja ystävät <3
      Tänään on hieman helpompi päivä ja voin istua välillä koneella, joinain päivinä makaan vain, kun pahoinvointi ja pyörrytys vie voimat täysin.

      Poista
  7. Tsemppiä ja jaksamista! Toivottavasti saat oireet pian lääkityksellä rauhoittuun ja elämästä elämisen arvoista. Hienoa kuitenkin, että olet säilyttänyt hyvän asenteen ja huumorintajusi diagnoosista huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati ja toivotaan näin <3 Pakko tässä on uskoa parempaan huomiseen!

      Poista
  8. Voi ei tsemppiä sulle!♥♥ ja sulla on kyllä mahtava asenne!:)♥

    VastaaPoista
  9. Oi kamala, asenteellasi menet kyllä eteen päin!! Tsemppiä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia, kyllä tästä vielä toivutaan :)

      Poista
  10. Hei, lue Rahkon asentohuimaushoidosta, uskon, että saat apua. Monet ovat saaneet. Ymmärrän, että vaivasi on " isompi", mutta kun olen Rahkoa ollut työni puolesta kuuntelemassa, suosittelen. Hänellä on vastaanotto - ja ohjauskäyntejä ympäri Suomea, muutoin lienee Treella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle todella paljon tästä vinkistä, olen valmis ottamaan kaiken tiedon ja avun vastaan :)

      Poista
  11. No kaikenlaista sitä onkin, mutta ihana oli lukea kuinka positiivinen suhtautumisesi on, hyväntuulinen kirjoitus vaikka aihe ei positiivisimmasta päästä olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina, kyllä tässä on pakko ajatella positiivisesti ja löytää hyviä asioita, muuten tätä ei jaksaisi :)

      Poista
  12. Onneksi sait nopean diagnoosin ja lääkityksen. Vertaistukeakin löytyy omasta perheestä, se taatusti helpottaa oloa. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Diagnoosi on periaatteessa saatu mutta sen vahvistamiseen voi mennä vielä aikaa, menieressä yleensä menee.
      Perhe on ollut ihana ja ne todelliset ystävät on kyllä eroittunut tämän sairauden myötä <3

      Poista
  13. Miten tämä onkin minulta mennyt ihan ohi. Lähettelen sinulle hurjasti tsemppiä ja jaksamista <3 Olet kyllä ihanan positiivinen ja mielelläni katselen kuvia myös eri kuvakulmasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tänään nauratti ihan villisti kun yritin ottaa kuvaa kukkapurkista, ei meinannut millään osua suoraa kuvakulmaa ;) Kiitos Laura!

      Poista
  14. Nyt vasta näin tämän aiemman postauksen. Aikamoinen elämänmuutos, mutta paljon positiivista olet löytänyt tästä uudesta tilanteestakin. Niinhän se on, että elämä meille heittelee haasteita pyytämättä ja sitten pitää vaan sopeutua ja oppia selviytymään. Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina, Tosiaan aikamoinen muutos on tässä ollut ja totuttelemista on vielä pitkäksi aikaa edessä, mutta kyllä tämän kanssa oppii elämään :)

      Poista