Sairaalassa

Meidän aamu alkoi sairaalareissulla, onneksi sovitulla sellaisella.
Verbulalla on epäilty astmaa jo pitkään ja infektioastmaakin on väläytelty jo useampaan kertaan,  mutta mitään varmaa diagnoosia emme vielä ole saaneet.
Viime talvi meni neidin kohdalla tosi pitkälti sairasteluiden merkeissä ja keuhkokuumeepäilyn  jälkeen saimme vihdoin ajan ihan lastenosastolle tarkempiin tutkimuksiin.







Tämä reissu alkoi hoitajan tapaamisella sekä puhalluskokeilla, jonka jälkeen päästiinkin nauttimaan hyvinkin  happirikkaasta ilmasta (kaatosateesta), jossa suoritettiin 8min juoksutesti.
 Verbulaa jännitti aluksi, vaikkakin paikka oli tuttu ja hoitaja erittäin ihana. Olimme nimitttäin käyneet samassa paikassa jo keväällä ensimmäisissä testeissä.

Neiti  voitti kuitenkin nopeasti ujoutensa  ja lähti juokutesteihin  reippain mielin,
Eikä aikaakaan kun hän kirmasikin ponnarit suorina elämänsä kyllyydestä,isin juostessa vieressä.
Oli hauskaa seurata ,kun samaan aikaan siellä juoksi toinenkin pieni lapsi testiään , hoitajat nimittäin juoksivat  lasten kanssa, kannustaen ja yhdessä he saivatkin  kunnon hippaleikit aikaiseksi!
Neiti päätti juoksunsa nauraen ja silmät ilosta tuikkien, tälläiset sairaalareissut on varsin mukavia.

Seuraavaksi otettiin uudet puhalluskokeet, lääkeet, puhalluskokeet ja vielä kerran puhalluskokeet.
Päivän päätteeksi saimme diagnoosin: Astma 

Saimme myöskin toiset tulokset, ne joiden kohdalla Verbulan silmät kostuivat kyynelistä,  unelma omasta pupusta nimittäin kariutui.
Astma yhdistettynä kohtuullisen voimakkaaseen eläin -sekä siitepölyallergiaan, oli lopullinen niitti pupu haaveille. Minä olin kyllä jo varoittanut häntä ettei todennäköisesti tule saamaan lemmikkiään, mutta hän halusi saada varmistuksen lääkäriltä, jos se lääkäri kuitenkin lupaisi että saan ottaa pupun, Verbula tuumi vielä aamulla. Ei luvannut.


Yllättävän hyvin neiti asian otti, tiesi taatusti sisimmässään ettei tätä lupaa lääkäriltä tule, mutta pitihän se kokeilla.
Muutaman kyyneleen vieräytettyään paineli ulos kavereiden kanssa leikkimään, tosin uhmakkaasti totesi lähtiessään, menevänsä silittämään naapurin koiraa, jolle on allerginen!
;)






4 kommenttia

  1. Reipas tyttönen! Onneksi astman kanssa pärjää nykyään, kun on hyvät lääkkeet. Tsemppiä! :) Pupuhaaveet tosiaan kannattaa unohtaa. Meillä kans haaveillaan milloin pupuista ja milloin rotista, mutta itse olen sen verran herkistynyt karvaisille otuksille, ettei meillekään eläimiä tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kati. Totta astma on sinäänsä vielä "helppo" ja lääkkeet ovat hyvät, niitä määrättiinkin aika reipas määrä :) Minä sanoinkin neidille jo aikaisemmin kun hän haaveili pupusta, ettei se vaan tule onnistumaan ikävä kyllä ja luulen että kyllä hän on sen tiennyt koko ajan itsekkin, mutta pitää vain itsepäisesti pitää päänsä :)

      Voi harmiettä sinullakin on tuota herkistymistä, olisihan ne eläimet kivoja..mutta kun ei voi niin ei. Ja toisaalta eipähän tarvitse siivota enää niitä sotkuja ;)

      Poista
  2. Kyllä on ihailtavan reipas pikkuneiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, reipas hän tosiaan on ja pilke silmäkulmassa. Hoitaja jututti häntä ja kysäisi että tekeekö Verbula läksyt aina koulun jälkeen, johon neiti totesi ilkikurisesti hymyille, ettei hän tee läksyjä!
      Onneksi oli tuttu ja mukava hoitaja joka vain repesi nauramaan niinkuin me muutkin :) Samanlaisia väläyttelyjä riitti koko päivän.

      Poista